Tuomas Heikkilä tietää Tukka Mäntylän kauden peleistä saman verran kuin sika satelliitista.
Lempäälän Granlund-tilannetta en nähnyt.
Jokerijuniorin taklaaminen oli normaali pelitilanne, jossa kokematon pelaaja leikkasi keskelle hyökkäyssiniviivan jälkeen. NHL:ää ihaileva Heikkilä tietänee, miotä sielläkin tapahtuu, jos niin tekee. Taklauksessa Tuukan selkä pikemminkin osuu vastapelaajaan kuin olkapää.
Morrison-tapaus oli farssi. Videokuva vaihtoaitioiden puoleleta näyttää tilanteen vaarallisempana kuin se paikan päällä oli. Tilanteesta ei tullut jäähyä ja pelin jälkeen Lukon kapteeni sanoi sen olleen oikea tuomio. Morrison filmasi aikansa ja jatkoi saman tien peliä. Valotaululta herkuteltiin asialla ja otteluvalvojalle möykättiin asiasta.
Mäntylän tilannenopeus on sitä luokkaa, että kun nykySM-liigassa vallalla oleva taklausten vastaanottamistapa eli selän kääntäminen taklaajalle yleistyy, on vaikeaa välttyä selkään taklauksilta. Tästä selänkääntöongelmasta ei Heikkilän ja muiden seiskapäivääsensaatiotoimittajien kompetenssi riitä puhumaan.
Ylekin lähti Urho TV:n lailla mukaan media-ajojahtiin ja otsikoi Urheiluruudussa: Mäntylä tappeli itsensä suihkuun. Iltalehden käsittättömiin Tuukka-kirjoituksiin lienee turha edes puuttua, koska ellei minkäänlaista itsekritiikkiä toimittajalla tai lukujalla ole, niin ollaan pattitilanteessa.
Anarkian kannattajat, kuten Heikkilä, vievät lajin lopulta tuhoon. Eivät järkevät ihmiset, joita onneksi suurin osa suomalaisista on, hyväksy oikeuden ottamista omiin käsiin.
IFK:n pelaajan selästä taklaaminen johti ulosajoon, josta oltiin montaa mieltä. Suurimman osan mielestä se oli liian kova tuomio ja otteluvalvoja sanoi tuomion olleen vähintäänkin riittävä. HIFK:lle ja Kari Jaloselle se ei riittänyt.
Kari Jalosesta ja hänen moraalistaan sekä toimistaan riittäisi juttua enemmänkin, mutta ehkä nämä hänen pelaajayhdistys apuun -kommentit sekä se, että hän on urallaan harjoituttanut treeneissä pelaajiaan (lähde: Urheilulehti) filmaamaan vastustajalle jäähyjä, kerro ne tärkeimmät.
HIFK voi vaikka muistella allulähteenmäki -tempauksiaan ja miettiä, mitä kaikkea muut seurat ovat katsoneet sormien läpi heidän taholtaan.
Sanoo Heikkilä mitä tahansa, niin kyllähän tässä IFK:n viimeisessä toiminnassa rikoksen tunnusmerkit täyttyvät. Ensin julkisesti uhataan ja sitten käydään kimppuun. Toimittaja voi kääntää asetelman mielessään kohdistumaan itseensä ja miettiä sitäkin, ettei jääkiekko ole mikään irrallinen saareke poissa muusta maailmasta. Viidakko on kuitenkin erikseen.
