Hieno ja hyvähenkinen ketju saatu aikaan! Propseja kyllä jokaiselle hienosti mielipiteensä perustelleelle Kirvesrinnalle!
Jos lähdetään oikein pala palalta ja aloitetaan joukkueen sielusta, päävalmentajasta. Mikko Saarinen saapui Tapparaan pronssikauden jälkeen kolmen avainpuolustajan lähdön jälkeen materiaalin jäädessä viimekautisesta. Kun nyt kuunteli Radio 957:lta tämänpäiväistä HIFK-peliä, alkoi miettiä, että on nämä meiän kaverit jo paperillakin aikas heikossa jamassa. Kaverilla vilisi Hirschovitsia, Söderholmia ja Kuhtaa! Meidän Strömbergit, Halmeet ja Niko Niemiset eivät paperillakaan hyvältä kuulostaneet. Tälle vain pitäisi miettiä syy! Onko syy Saarisessa? Huononsiko materiaali Saarista vai Saarinen materiaalia? Saarinen vaikutti varmasti pelaajiin negatiivisella tavalla tietynlaisella analyyttisellä olemuksellaan, joka varmasti monelle tuo mieleen hieman flegmaattisen ja asiastaan innostumattoman ihmisen. Ja ei suomalaisessa kiakkokulttuurissa oikein pärjää motivoimisen saralla, jos huutaminen ei kuulu repertuaariin, vaikka tarvetta olisikin. Itse toivon Saarisen auktoriteetin puuttumisen paranevan huomattavastikin ensi kaudelle. Nyt on Mikolla aika päättää, seuratakko Mikan jälkiä vai Raulin ja napata toisella kaudella kunniaa. Saarisen täytyisi kesän aikana hieman päivittää filosofiaansa ja luoda Tapparalle tässä keskustelussakin vaadittu pelitapa, johon joukkue luottaisi hädän hetkellä kuin muuriin! Pelaajista on riittävän useasti tällä kaudella heijastunut uskon puute ja henkinen paine.
Jos pelaajapuolelta aloitetaan maalivahdeista. Mielestäni tällä saralla pitäisi ehdottomasti valita tietty linja. Joko ollaan sitä mieltä, että Säteri/Lehto kaksikolla voitetaan mitaleja tai sitten nostaa Säteri ykköseksi ja Lehdon tilalle joku nuori ja nälkäinen Tappara-kasvatti. Myös jossain vaiheessa tulevaisuudessa Mika Norosen kosiskeleminen voisi olla vaihtoehto. Molemmilla vaihtoehdoilla voidaan selvitä läpi ja ei Tappara maalivahtiosastollaan kalpene monille. Lehtokin kokeneena ja joukkueeseen sitoutuneena kaverina ei ole vielä mennyt ajastaan ohi, kun miettii millaisen kauden on tuon puolustuksen edessä pystynyt pelaamaan.
Puolustuspään tärkein palanen ensi kaudelle on numero #55, Janne Grönvall. Mies on erittäin kallis mies, joka vie yhdeltä The Puolustajalta/kehittyvältä omalta kasvatilta pelipaikan ja peliaikaa. Täytyy vain rukoilla, että Rete ei saa ensi kaudeksi sopimusta, vaikka hänen kokemuksensa ja palveluksensa seuran eteen ovatkin olleet suuret. Mikäli mies ensi kaudella jatkaa, on Saarisen ja koko seuran painolastina kaksi täysin hyödytöntä puolustajaa(#55 ja #33), joiden palkkapussi ei ole pieni. Vielä, kun ensi kausi alkaa Ilvoselle ja Malkamäelle olla viimeinen, ainakin Tapparassa, näytönpaikka. Mikäli Rete siirtyy syrjään fiksuna miehenä, on puolustuksenkin tie suht auki. Mikäli Petrelle saadaan sopimus, ykköspariin saadaan kiekollinen ja fyysinen parivaljakko, puolustus alkaa olla jo TASAPAINOINEN. Alkaisi olla kovuutta(''BHenry'', Atte, jopa Miska) tähän kauteen nähden potenssiin kaksi, kokemusta(Miska, ''BHenry'', ''Mäntylä'') ja ennen kaikkea kiekollista taitoa(Petre, ''Mäntylä'', Korhonen, Halme, Ilvonen, Malkamäki) aivan eri tavalla ja kiekolliset pakit saisivat enemmän peliaikaa toteuttaa itseään ja tottakai Saarisen hyökkäävää pelitapaa.
Hyökkäyspäässä loppujen lopuksi määrä ei korvannut laatua. Tapparan hyökkäyksessä on tällä hetkellä liian monta alisuorittajaa ja roolitus on ollut huono. Tapparan ikiaikainen vahvuus, sentteripeli, mureni Ojasen ja Kangasniemen loukkaantumisten jälkeen täysin käsiin. Ojasen poissaolo vaikuttikin koko joukkueeseen negatiivisesti. Saarinen alkoi hermoilla, Nimo sai pelikieltonsa takia hieman huonoa mainetta ollessaan samaan aikaan kapteeni, joukkue alisuoritti vielä pahemmin ja yv ei ollut missään vaiheessa samanlaista kuin se oli Ojasen ollessa peliä rauhoittamassa. Hyökkäyspäässä oli muutenkin Nurmen, Vertalan ja Jacinan ollessa selkeitä alisuorittajia, melkoinen munattomuuden leima! Taklauksia näkyi vain, kun peli kulki loistavasti, eli todella harvoin. Irtokiekkoja ei saatu, kun maalille ei oltu valmiita menemään ja vastustajan pakit pääsivät avaamaan peliään rauhassa tietäen Tapparan karvaajan kaartavan iholla ohitse mikäli karvaajana ei sattunut olemaan Niemisen Ville. Ensi kaudella ja tulevaisuudessa panostusta enemmän ykkös ja kakkosketjuun ja kolmoseen ja neloseen duunareita ja omia kasvatteja tsemppaamaan tähtiä.
Virheitä tullaan aina tekemään, mutta niistä nouseminen on se kovin tehtävä.