Mazzalta jälleen kerran täyttä asiaa toisessa ketjussa. Laitan oman vastaukseni tähän ketjuun, sillä viestin varsinainen sanoma taitaa lopulta olla paremmin tänne sopiva.
Tapparassa joukkueiden kokoaminen on mennyt Leinoselta usein selkeästi heikommin silloin kun hän on kasannut niitä yhdessä kokemattoman päävalmentajan kanssa (Saarinen tai Hirvonen hyvinä esimerkkeinä).
Näinhän tämä asia on selkeästi mennyt. Kokemattomien valmentajien aikana organisaatiosta on selkeästi puuttunut sellainen laajemmin eurooppalaisesta jääkiekosta perillä oleva taho. Kaikki kunnia Mikko Saariselle tai Sami Hirvoselle sinänsä, mutta kyllähän herrat erityisesti tällä saralla painivat hiukan eri sarjassa verrattuna esimerkiksi Rautakorpeen. Kun tähän tosiaan lisätään se, että Leinonen on ollut kiinni päivittäisissä toimitusjohtajan rutiineissa, tilanne on johtanut siihen, että Tapparassa pelaajahankinta on mennyt agenttien tarjonta, ei oma kysyntä edellä.
Hyvä kysymyshän onkin juuri siinä, että kenen tuohon tilanteeseen olisi pitänyt reagoida? Hallituksen, Leinosen vaiko itse päävalmentajien?
Todellinen johtaja koko Tamhockeyssa on viime vuodet ollut Leinonen, jolla taas ei välttämättä ole ollut intresseissä lähteä ajamaan seuraan urheilujohtajan vakanssia koska tavallaan siinä astutaan myös hänen reviirilleen.
Tämä repliikki poistaa ehkäpä yhden yllä esitettyyn kysymykseen tarjotuista vaihtoehdoista. Periaatteessa on täysin ymmärrettävää, että Leinonen ei ole aiemmin lähtenyt ajamaan seuraan pelaajakoordinaattorin vakanssia. Rautakorven kanssa yhteistyössä homma on toiminut aina varsin moitteitta, ja onhan tämän jälkeenkin löydetty seuraan vielä esimerkiksi Lehterän kaltainen helmi. Leinonen onkin varmasti hoitanut oman ruutunsa melko samaan tapaan kuin mitä aiemminkin, mutta valitettavasti koko organisaatiolta on jäänyt huomaamatta
ajankohtaisen pelaajamarkkinatuntemuksen puute.
Vaikka RD:n jaksoakaan nyt ei miksikään menestyksen riemuvoitoksi voi sanoa, on Skinneristä ja case Platilista huolimatta selkeästi havaittavissa, että hankintapolitiikassa mennään tällä hetkellä jälleen valmentajavetoisesti eteenpäin. Korjausliikkeitä on tehty Dufvan ajan päivästä yksi alkaen, ja minä ainakin uskon axen toisaalla esittämän kommentin siitä, että hyökkääjää haettiin siirtoikkunan loppuun asti.
Joka tapauksessa voidaan sanoa, että Tapparassa on viime vuosina ollut valtaisa johtajuusongelma. Normaalisti osakeyhtiössä ylintä valtaa käyttää yhtiön hallitus, jonka alaisuudessa puolestaan toimitusjohtaja operoi parhaansa mukaan annettuja resursseja hyödyntäen. Tilanne, jossa organisaation todellisena johtajana häärää yhtiön toimitusjohtaja (tai jokin muu taho), ei ole millään tavalla optimaalinen. Yhtiön toimistusjohtajalla on normaalitilanteessa tulosvastuu sen hallitukselle, mutta Tamhockeyssä tällaista tulosvastuuta ei ole ollut, sillä Leinonen on todellisessa organisaatiohierarkiassa hallituksen tasolla - ja joskus tuntuu, että jopa sen yläpuolella.
Hyvä esimerkki hieman vastaavankaltaisesta johtajuusongelmasta on jalkapallon puolelta Tampere United, jossa Zico Hjelmin päävalmentaja-aikana Jyrki Laihon jätettyä hallituksen puheenjohtajuuden organisaation ylin henkilö ei suinkaan ollut uusi hallituksen puheenjohtaja tai edes toimitusjohtaja - vaan päävalmentaja Hjelm itse. Tämä johti lopulta siihen, että organisaatiossa Hjelm muodostui ylikorostetuksi avainhenkilöksi, jonka asema lopulta lähti jopa jakamaan leiriä kahtia. Muun muassa euromenestyksestä saadut rahat käytettiin heti operatiiviseen toimintaan (tosin tästä osasyyllisyys myös silloiselle tj:lle), ja lopulta menestyksen hiipuessa toimintaa ei pystytty sopeuttamaan oikealla tasolle. Loppu onkin sitten historiaa.
Miksi Tamhockey sitten tarvitsee vahvistusta sen hallitukseen? Sekä Rautakorpi että Leinonen ovat molemmat vahvoja persoonia operatiivisella tasolla, ja jotta yhä kytevältä johtajuusongelmalta vältyttäisiin tarvitsisi myös hallituksen kokoonpano vahvistuksekseen em. kaksikkoon niin sanotusti vertailukelpoisia henkilöitä. Leinonen ja Rautakorpi johtavat operatiivista toimintaa, mutta he eivät saa johtaa koko organisaatiota. Hallitus kaipaisi ehkä myös rakenteellista uudistusta, enkä ole edelleenkään vakuuttunut puheenjohtajasta - ainakaan mediaesiintymisten perusteella.
Hallituksen kokoonpanossa pitäisi olla paitsi suhteita yrityselämään, myös kovaa lajiosaamista sekä kontaktit yhteiskunnalliselle/poliittiselle tasolle. Puheenjohtajan ei tarvitse olla mikään vanha huippupelaaja, mutta jonkinlainen näkemys lajista on ehdoton vaatimus ainankin minun silmissäni. Myös junioripuoli pitäisi olla jollain tavalla edustettuna. Ikä- sekä sukupuolijakauma ovat nekin harkitsemisen arvoisia seikkoja.
Tamhockeyn hallituskokoonpano on tällä hetkellä 1+4, joten tuohon kaavaan sijoitettuna kokoonpano voisi olla suunnilleen seuraava:
- puheenjohtaja
- vahva lajiosaaja
- yrityssuhde-/brändiasiantuntija
- poliittinen vaikuttaja
- junioripuolen edustaja
Roolit eivät luonnollisestikaan ole mustavalkoisia, eli tottakai esimerkiksi junioriedustajalla voi olla suhteita poliittiselle tasolle ja vastaavasti yrityspuolelle suuntautunut ihminen voi olla samalla myös lajituntemuksella varustettu. Tämän hetkinen hallitus koostuukin tällaisista ns. hybridihenkilöistä, mikä on sinänsä aivan hyvä asia. Eniten vahvistusta kaipaa ehkäpä puheenjohtajataso sekä
ajankohtainen lajituntemus huipulta. Edelleenkin toivottaisin M. Mattssonin takaisin hallitustoimintaan (jopa pj:ksi?) ja ajankohtaista lajituntemusta edustamaan Teemu Numminen voisi houkutella velipoikansa.
