Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Tapparan nykytila - Mitä me oikeasti halutaan?

<< < (217/220) > >>

Screamager:
Ei sotketa Da Costan ketjua enempää, tämä on oikeastaan sen verran laaja aihe, että tuntuisi sopivan tähän ketjuun parhaiten.


--- Lainaus käyttäjältä: peterra - Kesäkuu 03, 2014, 18:13:42 ---Ensinnäkin toivon, toivon ja vielä kerran toivon JA haluan olla väärässä. Kuitenkin omasta mielestäni ainoa tapa tulkita tulevaisuutta on tehdä se menneisyyden kautta, koska kukaan ei voi tietää tulevasta ja käytännössä sen ennustaminen on aina mahdotonta meille tavallisille kuolevaisille. Sen vuoksi kauden alla, kauden aikana ja kauden jälkeen tulee tehdä analyysia siitä, miltä tulevaisuus vaikuttaa. Korostan tässäkin suhteessa, että vaikka hankinnat olisivat nämä ja Rautakorpi olisi jäänyt organisaation oma luotto olisi huomattavasti korkeampi, mutta koska fakta on ne, että Rautakorpi lähtee ja tilalla on toistaiseksi näyttöjään antava (ei näyttöjä antanut) päävalmentaja lähtökohtaisesti vertaan tilanne yllättäen siihen kauteen, jolloin viimeksi tämä sama tilanne on ollut ja hupsista sehän lähtee sieltä Hirvosesta. Hirvonen (oli kuinka hyvä persoona hyvänsä) ei onnistunut tapparassa, mutta se ei edes ollut hänen vikansa vaan se, että organisaatio oli todella huonossa kunnossa eikä toimintaolosuhteitakaan ollut. Olosuhteet olivat katastrofaaliset.
--- Lainaus päättyy ---

Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, mutta tämmöinen lähestymistapa, jossa verrataan nykytilannetta yksyhteen Hirvosen aikaan, kertoo mielestäni jopa härskistä Jussi Tapolan aliarvioinnista. Ymmärrän jotenkin sen, että jokaisella ei Tapolaan välttämättä ole luottoa, mutta sen sanon, että itselläni se luotto on melkoisen suuri. Hirvonen oli niin sanotusti B-luokan valmentaja kaiken maailman telttaretkineen kesätreenien yhteydessä, Tapola on mielestäni lupaavinta A-luokkaa kovalla tietotaidolla sekä intohimolla varustettuna.

Tapola kuului Rautakorven "piiriin" liigatasolla jo HPK:ssa 2009-10. Kyseisen kauden jälkeen heillä oli yhteistyötä Jääkiekkoliiton hommissa ja nyt parin viimeisimmän kauden ajan Tapparassa. Tapola toimi Jääkiekkoliitossa Meidän Peliä luomassa ja loi harjoitus/koulutusaineistoa yksilöiden kehittämistä varten sekä oli U16,17,18-maajoukkueiden päävalmentaja reilun parin kauden ajan.

Kun Rautakorpi on katsellut Tapolaa enemmän tai vähemmän noin pitkän ajan, on Tapola sanalla sanoen eri luokan valmentajatalentti kuin Sami Hirvonen on/oli. Tämä jo yksistään kertoo minulle aika vahvasti siitä, että Hirvosen ja Tapolan aikojen vertaaminen kuvaamallasi tavalla on liian radikaalia, kun tietää mistä Hirvonen on valmentajana lähtenyt ja mihin kulkenut (Ilves U16, U20 -> LeKi -> Tappara -> KalPa -> Ilves). Olosuhteissa sekä organisaation että valmennuksen suhteen ollaan Tapparassa nyt täysin eri tasolla kuin 2010. Saahan sitä vertailla, mutta menee mielestäni liian mustavalkoiseksi.


--- Lainaus käyttäjältä: peterra - Kesäkuu 03, 2014, 18:13:42 ---Nyt olosuhteet ovat Rautakorven myötä (oli hän sitten itse organisaatiossa tai ei) parantuneet ja asiat ovat parissa vuodessa muuttuneet aika radikaalisti. Koko organisaation ilme on muuttunut ja tuon ilmeen muuttuminen on pitkälti henkilöitynyt Rautakorpeen. Leinonen on ollut organisaatiossa iät ja ajat ja hänellä on ollut aika sinänsä antaa näyttöjä osaamisestaan, mutta Leinoselta ei ole ilman Rautakorpea tuntunut juurikaan mikään onnistuvan. Tämän vuoksi oman (henkilökohtaisen) uskon vuoksi haluaisin, että meillä olisi ENNEN kauden alkua sellaiset pelaajat, jotka poistavat tuota riskiä epäonnistumisesta tai olennaisesti ainakin madaltaisivat sitä. Ja nyt kun tilanne on se, että pelaajia on VAIN ja AINOASTAAN tulossa mestiksen / a-junnujen suunnalta nämä kuuluisat ENNUSMERKIT aivan ymmärrettävästi herättävät fanissa aika paljon muistoja tuolta vuodelta 2011-2012. Noita MUISTOJA ei haluta herättää henkiin ja kaikin voimin toivotaan, että ollaan väärässä, mutta kyllä tällä hetkellä kysymys on nimenomaan siitä, että nämä tähänastiset hankinnat pl. Kankaanperän jatko ei ole tuottanut minkäänlaista lisäuskoa kannattajaan sen suhteen, että toiminta olisi pysymässä Rautakorven vaatimalla tasolla.
--- Lainaus päättyy ---

Minä taas en millään usko, että Tapparan organisaatio Leinosen johdolla alkaisi kulkea millään alibivaihteella. Varsinkaan nyt, kun takana on tuplahopeat, myynti vetää hyvin, on kovalla vauhdilla palautettu urheilullisuus päivittäiseen tekemiseen ja menty kovalla vauhdilla kohti Eurooppaa CHL:n ykköskorissa. Jokereilta on vapautumassa paikka yleisen kiinnostuksen kohteena, mahdollisuuksia on monia.

Enkä kyllä pysty kesäkuun kolmanteen päivään asti kertyneistä hankinnoista alkaa pohtia yhtään mitään ennusmerkkejä tulevaa kautta varten, en kertakaikkisesti. Ihan yhtä lailla "ongelmissa" tuolla logiikalla ovat sitten ainakin
- HIFK, jolla on kolme liigatason vakiopakkia
- Lukko, jonka sentterit ovat H. Koivisto, Koski, F. Riska ja Virtanen
- SaiPa, jolla on kaksi liigatason vakiopakkia

Enempää en jaksa katsella, koska siitä ei ole oikeastaan mitään hyötyä. Nyt on kesäkuu, asioita tapahtuu vielä. Kuinka palaneita edellä mainittujen joukkueiden kannattajien hihat ovat, jos Tapparan kannattajilla ilmenee näitä ennusmerkki-puheita ja rospuuttokausien muisteluita, vaikka rosteri on oikeasti vain täsmävahvistuksia vailla valmis? Jotkut liigaseurat ovat Tapparaan verrattuna vielä oikeasti kusessa tällä hetkellä, jos vertailua lähdetään tämän hetkisestä tilanteesta tekemään!


--- Lainaus käyttäjältä: peterra - Kesäkuu 03, 2014, 18:13:42 ---TPS on hyvä esimerkki siitä, että organisaatio voi olla sekaisin kuin seinäkello ja siltikin jostain voi taikoa suonenvedolla Suomen mestaruuden. Epävarmoja tekijöitä on valmennukseen liittyen ja niin niitä on tällä hetkellä myös pelaajistoon liittyen ja niitä alkaa olla aika monta. Turha yrittää selitellä tilannetta toiseksi; odotan innolla, miltä joukkue näyttää kun kausi alkaa ja yksikin täsmällinen huippuhankinta auttaisi jo itseä uskomaan siihen. Toivon, että kaikki nostavat tasoa ja Teddy da Costa ratkaisee mestaruuden keväällä 2015. Mutta se nyt vaan ei muuta sitä, että kannattajalla on oikeus seurata tilannetta ja uskoa kukin mitä haluaa, mutta tällä hetkellä mitään viime kauden tasoisia vakuuttavia hankintoja kuten Pekka Jormakka tai Kristian Kuusela ei ole organisaatioon tippumassa ja heitä tässä kaivataan kyllä nimenomaan tuon uskon takia. Valmennus on kokematon ja pelaajien kehittämisestä ei oo mitään tietoa ennen kuin tulokset näkyy pöydällä.
--- Lainaus päättyy ---

Sama kuin edelliseen, Tappara on tällä hetkellä muihin verrattuna aikas hyvällä pohjalla. Laitureita on kärkikenttiin, yhden sentterin vaje niissä on tällä hetkellä. Pari kunnon pakkia vielä päälle, markkinointipuheena vaikka Tapola ja tuplahopeat sekä CHL. Oikeastaan ainoita, joilla paketti on kasassa ovat suurinpiirtein JYP, Ilves Sport, ja TPS. Missä kolme viimeksi mainittua olivat sarjataulukossa kaudella 2013-14? Voi olla muitakin, joilla on enemmän tai vähemmän hommat kunnossa, en jaksa selvittää koska siitä ei edelleenkään ole hyötyä. Hengitetään kesää rauhassa ja käydään pari kertaa mökillä, kyllä asiat siitä hoituvat.

peterra:
En tiedä onko tämä oikea ketju, mutta on pakko kirjoittaa muutamia omia ajatuksia Tapparaan liittyen näin "syksyn aluksi"

Jotenkin on tullut etenevissä määrin sellainen olo tässä viimeisen parin vuoden aikana, että mikähän tässä Tampereessa on oikein vikana, että kaikki on aina niin harmaata ja negatiivista?
Tarkoitan, että kun seuraa keskustelua esim. täällä foorumilla, jatkoajassa jne. niin jotenkin tuntuu, että kesälle oli aivan erilaiset odotukset ja nyt ollaan jo tässä vaiheessa kautta hyvinkin negatiivisia. Jokainen tappio tuntuu olevan maailmanloppu ja pelin odotetaan olevan uomissaan koko kauden samalla tasolla kuin viime keväänä tai itse asiassa jo kauemmas historiaan, vuoden 2013 kevään tasolla. Kysymys on lähinnä siitä, että mietin, mikä ihme tässä Tampereessa on, että kaikki on niin äärimmäisen synkkää ja negatiivistä. Mielestäni meillä on ihan iskukykyinen joukkue, mutta ympäristö tekee kyllä epäonnistumisesta odotuksen ja onnistumisesta mahdottomuuden jo ennen kuin mitään on tapahtunut.

Jussi Tapola on tuomittu nyt muutamat tappion jälkeen jo Hirvosen tasoiseksi valmentajaksi, Tapparan organisaatio "hopeakrapulaiseksi" ja Rautakorpea huudetaan jo takaisin ennen kuin yhtäkään liigapeliä on pelattu. Voi olla, että minä kuvittelen, mutta nythän tilanteen oikeastaan pitäisi olla optimaalinen; pieni vaihtuvuus viime kaudesta (vrt. Kärpät, Lukko) ja pari sainausta lisäksi. Ilmeisesti ykkössentteriä todellakin fanien toimesta kaivattiin, ei joukkueen avuksi, vaan sytyttämään uskon organisaatioon uudestaan.

Mietin vaan, että omassa elämässäni olen todennut, että mitä negatiivisemmin itse suhtaudun asioihin sitä suuremmalla varmuudella asiat menevät vielä huonommin. En tiedä, miten kollektiivi (esim. Tappara) reagoi, mutta jotenkin tuntuu, että meillä on todella sysimusta ilmapiiri, jossa onnistumista ei ainakaan odoteta. Pitäisi palata vuoteen 2011 ja ottaa opit sieltä matkaa; tuetaan joukkuetta positiivisesti ja hyviä asioita voi tapahtua. Negatiivisten asioiden toitottaminen tuskin saa joukkuetta pelaamaan piiruakaan paremmin.

Onko Tampereella ympäristö liian kova, että hurmos on joukkueen lisäksi mahdottomuus myös yleisölle? :)

Edit: Nopeasti siirtyi näköjään oikeaan ketjuun. Kiitos moderaattorit ;) Ainakin siellä ollaan hereillä :P
Edit2: Oma negatiivisuuteni aiemmissa kommenteissa tässä ketjussa saattaa asettaa uudemman tekstin hieman outoon valoon :D

coly:

--- Lainaus käyttäjältä: peterra - Syyskuu 07, 2014, 20:16:14 ---Koko teksti
--- Lainaus päättyy ---

Loistava ja ennenkaikkea tärkeä ulostulo. Itsekin olen vastaava ulostuloa miettininyt, mutta onneksi sinä tulit asian kanssa loistavasti julki.

Koko ilmapiiri tuntuu Tapparan yllä olevan kuin synkkä pilvi. Suurimmalla osalla kannattajilla on paskaa jo valmiiksi housuissa. Kaikki on Tapparassa on huonosti ja muualla ruoho vihreämpää. Oikeastaan mitään perusteluja ei näille omille fobioilleen ole, muutakuin että asiahan on näin.

Ei tässä ole enään kyse ei ole voittamisesta. Viime kaudella joukkue voitti, mutta silti itkettiin että voittoja otettiin väärällä tavalla. En oikein ymmärrä mikä tässä Tapparassa on niin ahdistavaa?

Nyt puuttuu sitten sentteri mitä jatketaan itkeä joka ikinen (peli)päivä.  Tiedän itsekin sentterin tarvittavan ja sen, että Malinen saa liikaa vastuuta. Ei se kuitenkaan vaikuta minun uniin ja tuo kyyneltä silmäkulmaan, koska tiedän että tämä organisaatio kyllä (nykyään) tekee sen homman suhteen duunia. Lisäksi mielestäni Tapparalla on loistava jengi nytkin kasassa, jonka kanssa ei tarvitse hävetä yhtään minkään liigajoukkueen rinnalla.

Minun mielestä suurin osa tuntuu pelkäävän enemmän tappiota kuin nauttivansa voitosta. Tämä on oikeasti vain jääkiekkoa, jonka Tappara on alkanut onneksi viime vuosina oikealla tavalla vakavasti. Kannattajienkin pitäisi osata katsoa enemmän niitä hyviä asioita joita on nykypäivän Tapparassa. Eikä tehdä olkinukkeja joka helvetin asiasta seuran ja joukkueen ympärillä.

Kausi alkaa. Löysätkää vähän pipoa. Nauttikaa jääkiekosta. Ei tämä itkemällä ja marisemalla parane.

miolta:

--- Lainaus käyttäjältä: peterra - Syyskuu 07, 2014, 20:16:14 ---
Jotenkin on tullut etenevissä määrin sellainen olo tässä viimeisen parin vuoden aikana, että mikähän tässä Tampereessa on oikein vikana, että kaikki on aina niin harmaata ja negatiivista?
Tarkoitan, että kun seuraa keskustelua esim. täällä foorumilla, jatkoajassa jne. niin jotenkin tuntuu, että kesälle oli aivan erilaiset odotukset ja nyt ollaan jo tässä vaiheessa kautta hyvinkin negatiivisia.


--- Lainaus päättyy ---

Kyllä itsellä on ainakin ollut aika harmaat fiilikset keväästä lähtien. Päästiin pitkälle joo..melkein päätyyn asti, mutta..peli oli mielestäni keväällä todella huonoa, sellaista väkinäistä puurtamista. Ja sitten tietysti lopuksi jäätiin toiseksi. Hyvä suoritus, mutta..kuka muistaa kakkosia? Kaverisi pokaa kaupungin kauneimman naisen nenäsi edestä. Myöhemmin saat muijalta kuulla, että olisit ollut kyllä heti se toinen vaihtoehto. Kylläpä lohduttaa..

Ja sitten lisää harmautta.. Heti keväällä ja vielä kesällä oli huhuja uusista kovista pelaajista, pelaajabudjetin kasvamisesta yms. No totuus.. Tuli pari mestishakua ja toki todennäköisesti hyvä pakki. Mutta siinä se. Heti tuli mieleen, että kun ei riittänyt taso viime keväänä niin turha koittaa nytkään..

Ja lisää synkkyyttä..Peli näyttää tässä vaiheessa yhtä helvetin vaikealta ja saamattomalta kuin viime syksynä ja vielä keväällä. Esim. Bern peli. Bern vei peliä miten tahtoo ja rakensi jatkuvasti tilanteita Tapparan maalille. Sitten jäätävällä tuurilla tultiin tasoihin. Mutta ei todellakaan ansaitusti.. Sama Stavanger pelissä. Hyökkäyspelistä ei tietoakaan. Toki vain parin pelin otanta, mutta ei siis mitään syytä riemuun.

Pointti tässä siis se, että ei ole oikeastaan kesän ja tämän syksyn aikana tullut mitään syytä suureen positiivisuuteen. Jos verrataan tilannetta esim. tepsin faneihin, niin on hiukan satanut hunajaa laariin siellä. Useita ihan liigan kärkipään hankintoja. Eihän se vielä todista, että tepsi mitään voittaisi, mutta on ainakin yritetty. Helppo fanin ajatella positiivisesti. Toki tänne joku jo kirkuu, että Tapparalla on lähtötilanne paljon parempi. Totta, mutta aina pitäisi pystyä parantamaan.
Tulee mieleen Tapparasta vähän Toronto Maple Leafs. Siellähän on juttua ollut, että joukkueen omistaville sijoittajille on ihan sama kuinka joukkue pärjää, kunhan rahaa tulee omistajien taskuihin. Helposti tulee mieleen, että Leinonen on tarkkana miehenä laskenut, että hopeasta tulee lähes samat tulot joukkueelle kuin mestaruudestakin. Eli ei haluta sijoittaa joukkueeseen lisää, kun todennäköisesti tälläkin pärjätään ihan kohtalaisesti.
Harmittaa kun miettii, kuinka paljon esim. sillä yhdellä hyvällä sentterillä olisi vaikutusta joukkueeseen. Ketjut saisi roolitettua paljon paremmin ja miehet sijoitettua heille paremmin sopiviin tehtäviin. Eihän se esim. Malisen syy ole että pelaa ykkösen keskellä ja kakkosylivoimaa, mutta jokainen varmasti ymmärtää että ei hän sinne myöskään kuulu.

Screamager:
peterralta ja colylta hyvät kirjoitukset henkisestä tilasta, joka tuntuu vallanneen alaa tässä viime aikoina. mioltalla sitten taas semmoinen kirjoitus, joka oikeastaan itsessään kuvastaa sitä henkistä tilaa - ollaan kyllä hyviä ja joskus jopa perkeleen hyviä, mutta kun..

Täytyy kuitenkin tässä kohdin muistaa, että Tappara-yhteisöä on paljon muuallakin kuin täällä palstoilla on kirjoittamassa. Uskallan väittää, että jo yksistään nimekkäät pelaajat ja tuplahopeat toimivat hyvänä yleisömagneettina isossa kuvassa, emmekä me täällä ole mikään edustava (tieteellisesti..) otos Tappara-yhteisöstä. Sehän on oikeastaan ihan suomalaiskansallinen ilmiö, että pistepörssin voittajan ketju täyttyy ihmettelystä, että kun ei tule kirjoituksia kun taas silloin tällöin helpon maalin päästävän maalivahdin ketjuun tulee voittopelinkin jälkeen kirjoituksia, että kun ei ottanut sitä yhtä lerppua. Negatiivissävytteiset asiat saavat "enemmän aikaan vähemmällä", eli niistä nostetaan helpommin metakkaa, vaikka asia ei asiana sitä vaatisikaan ainakaan usein nähdyssä mittakaavassa.

Yksi aika merkittäväkin juttu on myös tämä vastakkainasettelu subjektiivisuus ja objektiivisuus. Tunteilla on tässä lajissa merkittävä rooli, mutta tunneajattelun ei pitäisi nousta liikaa järjen edelle vaan niiden välillä pitäisi vallita semmoinen tasapainoksi kutsuttu tila. Tunne saa keskustelussa aikaan putkinäköä ja kärjistämistä ja tähän sitten kun isketään vastaus objektiivisemmalta näkökantilta, alkaa keskustelu lipsua helposti ihan siitä alkuperäisestä aiheesta pikkuhiljaa sivuraiteille ja aletaan puhua aidan sijaan aidanseipäistä.

Ville Niemiseen liittyvä keskustelu on tästä tunneajattelusta malliesimerkki, jossa argumentit pohjautuvat jopa vääristeltyyn tietoon. Villen ketju on nyt lukittu, mutta PTS esitti siellä taannoin faktana, että ketju olisi toukokuun alussa lyöty sen takia lukkoon, että olisi arvosteltu liikaa seurajohtoamme ja asiat pitäisi kuulemma nähdä seurajohdon kannalta positiivisessa valossa. Jokainen tätä palstaa seurannut ymmärtää tuon olevan aivan virheellinen näkökulma, kyllä seurajohto saa neuvoja ja puukkoa tämän tästä eri valintojen tai valitsematta jättämisten johdosta. Toukokuun lukituksessa oli kyse ihan samasta asiasta kuin erään junioripelurin ketjun tapauksessakin, eli faktat puuttuivat puolin ja toisin ja keskustelu kiersi kehää henkilökohtaisuuksineen kaikkineen.

***

Palatakseni tähän negatiiviseen ilmapiiriin, niin osaksi sitä ovat muodostuneet klassiset harkkakausijohtopäätökset. Kärpät on jo nyt parempi, oma peli ei toimi, veteraanipakit eivät nosta tasoaan, tavoitteita olisi hyvä laskea - tämä on klassista epäurheilupuhetta, joka ei jätä sijaa urheilun syvimmille ja kiehtovimmille osa-alueille: kehitykselle ja sattumalle. Aina, siis aina, käy jotakin odottamatonta. Joku pelaa paremmin, joku heikommin, joku joukkue floppaa ja joku haistattaa kausiennakoilla pitkät. Peli kehittyy omaan tahtiinsa ja ei kai kukaan kuvittele, että Kuuselan, Erkinjuntin ynnä muiden runkopelaajien taso olisi siinä määrin laskenut, että joukkueen suoritukset olisivat sitä kautta heikompia? Runko on säilynyt, peli ei ole kuitenkaan vielä luonnollisista syistä ihan uomissaan - näillä askelmerkeillä on erittäin ponnetonta lähteä ennustamaan heikkoa lopputulosta, kun ei hahmota alkuakaan vielä kunnolla. Veteraanipakitkin syttyvät heti kauden alkuun kuten totuttua.

Kärppien Deschampsikin on herättänyt epäilyksiä eikä sekään mitään edistä, että etsittäisiin muista vain parantuneita juttuja, kun samalla on tapahtunut heikennyksiäkin. Ovatko esimerkiksi Glenn ja Spang todellakin automaattisia Ohtamaan ja Pokan korvaajia - eivät ainakaan mainostetun puolen Suomen me-hengen osalta. Näitä kannattaisi meinaan miettiä aina siltä pelin ulkopuoliseltakin kantilta, mitä tapahtuu henkisellä puolella, jos tulee vaikeuksia? Oululaisuus ja puolen Suomen mentaliteetti on ainakin ollut valtava henkinen pääoma Kärpille ja esim. Glennillä on ollut ailahtelevia otteita Suomen aikanaan.

Joukkueen heikko pelillinen startti ei tietenkään ole edellytys hyvälle lopputulokselle, mutta ei siitä pidä heikkoa loppuakaan lähteä päättelemään. Runkosarja on pitkä ja harjoitteet ovat monimuotoisia niin fysiikan kuin pelinkin suhteen, mutta tärkeintä on toki itse suorittava osasto eli laadukkaat pelaajat yhdessä laatuvalmennuksen kanssa. Nämä laatutekijät Tapparalla ovat kunnossa, mikä ei nähdäkseni siis oikeuta läheskään sen mittakaavan dramatisointiin ja negatiivisuuteen mitä täällä internetissä on lietsottu. Valmentaja ajaa omanlaistaan pelillistä linjaansa joukkueeseen ja prosessi etenee sitä mukaa, viime kausilta on saatu malliesimerkkejä pelin kehittämisestä.

Pettymykset (finaalitappiot ym.) toki lisäävät negatiivisuuden tuntemuksia, mutta olisi erittäin toivottavaa, että pettymyksistä päästäisiin ylitse ja nähtäisiin se periaatteellinen juttu mistä tässä urheilussa on kyse: menestymisestä, voittamisesta ja siitä, että on yleensäkin parempi kuin muut. Eikä se siis tarkoita sitä, että pitäisi vuodesta toiseen olla ykkönen, jotta kannattaja olisi tyytyväinen, tunneside seuraan säilyy aina ja menestyksen pitäisi luoda ylpeyttä ja tervettä uhoa, toisin kuin tätä ihmeteltyä pessimismiä ja pään työntämistä puskaan. Tappara on korpivaelluksen ja rospuuton jälkeen ollut kahtena kautena peräkkäin yhtäkkiä Suomen toisiksi paras joukkue ja siihen aikaan on sisältynyt tarinoita, joita mieluusti muistelee pitemmänkin ajan päästä. Kriittisyys pitäisi suhteuttaa siihen, mitä on jo saavutettu ja siihen, mitä vielä pitäisi saavuttaa realismin rajoissa. Siitähän tässä on kyse, että nautitaan siitä mitä tehdään eli nautitaan Tapparasta ja jopa sen menestyksestä. Toimintatavat eivät tietysti kaikkia voi miellyttää, mutta en vain itse osaa nähdä intoa siinä, että lynkataan seuran tekemiä ratkaisuja etu- ja jälkikäteenkin, vaikka niillä toimintatavoilla on todistetusti saavutettu menestystä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu