Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Tapparan nykytila - Mitä me oikeasti halutaan?

(1/220) > >>

Rafael:
Ketjun alustukseksi sen verran, että mielestäni tämä kausi on osoittanut joitakin huolestuttavia merkkejä. Avasin uuden ketjun, koska näkisin että koko Tappara-organisaation asioita aina junioreista faneihin asti on tässä tapauksessa nyt hyvä vähän ravistella yhden otsakkeen alla. Heti alkuun myönnettäköön, että faktani ja tietoni esim. junioripuolelta ovat hivenen puutteellisia, mutta toivonkin, että ne joilla sitä tietoa on, voivat korjata/täydentää asioita.

Päällimmäiset tunteeni tällä hetkellä ihan yksittäisenä fanina tästä koko kaudesta ovat kyllä mitäänsanomattomat. Koko homma vaikuttaa todella väljähtyneeltä. Kaikkea tekemistä aina toimiston tammipöydän takaa yksittäiseen Tapparapipoon hallin nurkassa kuvastaa äärimmäinen flegmaattisuus ja kunnianhimottomuus. Kaikki on "aivan samaa", muistellaan vanhoja ja odotetaan, että kaikki kääntyisi paremmaksi, samalla kun mutustetaan hallin ökyhintaista lisäainehodaria apaattinen ja kuollut katse silmillä. Ja kun ketsuppia putoaa rinnuksille, niin ajatellaan, että kyllä menneet tapahtumat sen siitä pois pyyhkii tai ainakin sitten tulevat.
Tappiotkaan eivät tunnu harmittavan. Jyväskylässä 4-0 hävityn ottelun jälkeen meidän päävalmentaja totesi vain, että "ei ollut mitään palaa tässä ottelussa, ei mitään mahdollisuuksia". Tuosta lausahduksesta on helppo tulkita se, että edes Mikko Saarinen ei liiemmälti taida enää touhuun uskoa. Taistelevan ja tahtovan joukkueen valmentaja olisi varmaankin etsinyt kimpaantuneena syitä esitykseen ja miettinyt että kuinkaa tekemistä parannetaan, niin että sitä palaa on! Mutta tuohon nyt ei kannata sen tarkemmin tarttua, on paljon muitakin asioita, jotka tekemisen tasoa kuvastavat. Kolmastoista sija sarjataulukossa lienee se vankin ja parhain fakta.

Kukaan ei varmasti kiistä sitä, etteikö Tappara olisi tällä vuosikymmenellä onnistunut pääsääntöisesti ihan hyvin. Voidaan ihan rehellisesti puhua, että saldona on kolme mitalia ja yksi mestaruus. Saavutukset ovat mainioita verrattuna moneen muuhun liigajoukkueeseen. Myös kolmen edelliskauden sijoittumiset runkosarjassa neljänneksi ovat osoittaneet sitä, että monia asioita Tapparassa on tehty hyvin.
Jos nyt kuitenkin ruvetaan raaputtamaan pintaa hieman kriittisemmin, niin tänä keväänä tulee täyteen kuusi vuotta, jonka aikana Tappara on selvittänyt kerran tiensä semifinaaleihin. Tuon "Rautakorven ajan" jälkeen Tappara on ainoastaan kerran selviytynyt semifinaaleihin. En muista aikaväliä ja tarkkoja tavoitteita, joita muistaakseni Miesmäki möläytti aikanaan, mutta sen verran muistan, että siinä ei mainittu että voitetaan yksi pronssi kerran kuudessa tai seitsemässä vuodessa.

Se mistä olen huolissani on suunta johon nyt ollaan menossa. Mitä Tappara tavoittelee ja millä keinoin sinne ollaan menossa? Kaiken perusta eli junioritoiminta ansaitsisi juuri nyt kyllä todella kriittistä katsontaa. C-junioreissa Tappara on karsimassa/nousemassa ykkösdivarista takaisin SM-sarjaan. B-nuorissa taidetaan olla nipinnapin pudotuspeleihin pääsemässä. A-nuorissa kausi on ollut katastrofin ja säälittävyyden välimaastossa. Onko jolla kulla esim. tietoa että kuka Tapparan ihan ikioma kasvatti olisi seuraava tulevaisuuden NHL-pelaaja? En ole kuullut. Naapurin puolella kyllä juniorityö on aivan eri sfääreissä. Ja nyt on turha puhua siitä, että osaako itse liigajoukkue näitä apajia käyttää. Nyt puhun nimenomaan tulevaisuudesta. Saravoita ja Mäntylöitä on tähän soppaan ihan turha sekoittaa. Onko esim. Tapparan juniorivalmennuksessa se ammattitaito ja osaaminen, jota menestyvä organisaatio tarvitsee? Ja millainen on tuo putki pienistä jätkistä aina liigajoukkueeseen asti? Jotenkin on sellainen tuntuma, että tuolla puolen ei ole kaikki aivan kunnossa. Sitä osoittaa mielestäni se, että A-nuoriin on joka vuosi pakko kalastella junioreita muualta.

Entäpä sitten toiminta itse pääkallopaikalla. Tapparalla on ollut selkeähkö strategia. On haalittu hyviä aihioita viimeinen vuosikymmen tänne ja tehty hyviä pelaajia. Vaihtuvuus on kuitenkin mestaruuskauden jälkeen ollut aika kovaa. Joka kevät on surkuteltu sitä että kärki lähtee. Toki tilalle on saatu pelimiehiä ja menetyksiä on paikkailtu ihan taidokkaastikin. Suunta tässä touhussa on kuitenkin vähän huono juuri nyt. Talous on hyvin "hataralla" pohjalla. Viivan alle on menty viime vuosina liikaa ja joka kautta on leimannut se, että säästöliekillä joudutaan painamaan. Joka kausi joudutaan tietyllä tavalla aloittamaan kaikki alusta. Parhaat lähtevät ja sitten maksetaan vähän oppirahoja ja sijoitutaan miten sijoitutaan. Tällä menettelyllä ei nyt kyllä valitettavasti mestaruuksia voiteta. Se on aivan varma asia. Viime kaudellakaan ei Kärppiä vastaan ollut kyllä mitään sanan sijaa. Ja ilman ihmeitä voitaneen pitää varmana sitä, että mestaruudesta ei tarvitse haaveilla myöskään seuraavina kausina. Tällä hetkellä kun ei ole mitään projektia ja koko homma on aivan sekaisin. Ei ole kerta kaikkiaan selvää suuntaa, halua ja strategiaa mestaruuden tavoitteluun. Ja mikä pahinta, niin tähän kaikkeen on moni fanikin ihan tyytyväinen. Sellainen kliimaksi ja huippuunsa viritetty mestarijoukkue on tällä hetkellä hyvin hyvin kaukainen haave vain.
On totta, että Tappara ei voi "ostaa" joukkuetta. Ja on myös totta, että Tappara ei voi pitää kaikkia kärkinimiä itsellään kausien jälkeen. Mutta on myös totta, että nyt ollaan sellaisessa oravanpyörässä, että jos näin aiotaan jatkaan, niin ei tarvitse kyllä mestaruuksista unelmoida. Toiminta on jämähtänyt pahasti paikoilleen. Jotenkin tämä kaikki rupeaa muistuttamaan hieman TPS:n nykytilaa.

Ollaanko Tapparassakin vieläkin niin v***n tyytyväisiä siihen kuuden vuoden takaiseen mestaruuteen, että mestaruutta ei edes haluta tavoitella. Tai halutaan varmaan tietyllä tapaa, mutta kaikki ovat jo monta kautta putkeen tietäneet, että eihän meillä ole oikeasti mitään jakoa siihen taistoon. Tai onhan moni sitä sanonutkin, että se "suuri nälkä" tuli tyydytettyä keväällä 2003. Tämä siis koskien faneja. Ja onhan tuo tyytyväisyys ja "nälättömyys" helppo havaita siitä, että katsomossa vaan istutaan ja mussutetaan sitä hodaria. Ihan samalla tavalla johtoporras jatkaa tätä samaa oravanpyörää. Hankitaan tarvittavat sponsorit ja strategian mukaiset pelaajat ja sitten surkutellaan kauden jälkeen, kun se ja se lähti. Ja sanotaan korulauseita siitä, että nyt on taas niitä ja niitä tavoitteita. Yritetään sijoittua kuuden parhaan joukkoon jne...
Onhan tämä monen mainostama kärsivällisyyskin tämän kauden osalta ihan kiva juttu, mutta mitä hyötyä siitä on kun pakka on levällään kun ties minkä jalat. Mitä me esim. ensi kaudella tehdään? Millä polulla me nyt kuljetaan? Ei mulla ole ainakaan mitään tietoa. Sen tiedän, että ilman jotain Pori2006-ihmettä me ei kyllä mistään mestaruudesta TAASKAAN taistella. Minua ainakin rupeaa jo hieman nyppimään tämä pysähtyneisyyden ja uneliaisuuden tila, jossa tämä koko organisaatio marssii. Nytkin ollaan toiseksi viimeisenä ja tulevaisuudesta ei oikein kellään taida olla mitään käsitystä. Niin ja mitä tekee Tappara-yhteisö? Ollaan hiljaan vaan. Onko kukaan siis edes oikeastaan ihan kunnolla kritisoinut tätä menoa? Samat lauseet toistuvat vuodesta toiseen. "Ei Tappara voi kilpailla pelaajista". "Sillon mestaruuskeväänä". "Tappara on menestynyt hei tällä vuosikymmenellä niin ja niin hyvin". Onhan noissa jutuissa faktoja takana, mutta se ei poista sitä faktaa, että tähän touhuun on saatava nyt selkeitä muutoksia ja suunnitelmia. Ja tahtoa ja kunnianhimoa.
Tätä koko touhua pitäisi nyt ravistella todella kovalla kädellä ja tehtävä muutoksia ja uudistuksia joka osa-alueella. Ei tämä näin voi jatkua. Vai kuinka moni ihan tosissaan uskoo, että me ollaan matkalla nyt mestaruuteen lähitulevaisuudessa? Tää koko touhu vaikuttaa sellaiselta hyvä veli-toiminnalta tällä hetkellä. Nähdään kavereita ja taputellaan toisia selkään. Tuntuu, että lukuisien henkilöiden suuhun aina toimistolta faneihin sopii hyvin fraasi "tärkeintä ei ole voitto, vaan osanotto ja rehti kilpailu".

Onko ideoita tai mielipiteitä?

Lare:
Hattua pois, Rafael puki sanoiksi mielestäni tässä jos ei pelkästään itseni niin varmasti aika monen muunkin ajatukset.

Touhu kyllä haiskahtaa mielestäni tällä hetkellä aika pahasti. Kuten tuossa jo ansiokkaasti todettiinkin, koko organisaatio ja sitä lähellä olevat ihmiset vain tyytyvät tilanteeseen. Kukaan ei tee mitään. Seura on toiseksi viimeisenä, mutta koska viimeksi yhtään missään on puhuttu aivan tosissaan muutoksen tarpeesta ja siitä että tähän nykymenoon ollaan tyytymättömiä. Samat liturgiat tyyliin "No, nyt sattu vaan oleen huono kausi" tai "Kun ei oo pelimerkkejä niin minkäs teet" vain toistuvat. Kyllä näillä perinteillä ja jääkiekon tai ylipäätään tapparalaisuuden asemalla Tampereella ja sen ympäristössä jotain pitäisi olla tehtävissä - tai edes yrittää tehdä jotain toisin.

Mestaruus 2003. Parasta mitä Tapparalle tapahtui kahteenkymmeneen vuoteen, mutta huonointa mitä tapahtui seuraavan kymmenen vuoden kannalta? Lamaantuminen alkoi jo heti mestaruutta seuraavalla kaudella. Miten mestaruus hyödynnettiin? Jos saatana näin perinteinen seura voittaa mestaruuden niin pitkän ajan jälkeen niin olisi luullut, että se olisi jotenkin osattu hyödyntää. Olen jankannut tästä ennenkin, mutta siinä oli meidän tilaisuus nousta lopullisesti siksi Tampereen isommaksi ja mahtavammaksi seuraksi; ilman että kukaan, edes ipalaiset, olisivat sitä enää vähään aikaan kyseenalaistaneet.

Ja kun pelimerkkien vähyydestä puhutaan, on pakko ottaa esille myös se kuinka niitä käytetään. Mikään täysjärkinen SM-liigaseura ei maksaisi yhteensä 200k€ siitä hyvästä, että saisivat joukkueeseensa Mika Lehdon ja Janne Grönvallin. Ihan oikeasti, ei kukaan! Sopimuksia ei tietysti voi purkaa noin vain, mutta eipä niitä aina tarvitsisi uusiakaan. Ensi kauden rosterista pudottaisin saman tien e.m. herrojen lisäksi pois myös muuan Miska Kangasniemen. Lehtoa täällä aina parjataan, vastaa joku tietenkin, mutta kuka ihan tosissaan voi väittää, että Lehto on sen yli sadantontun arvonen veskari? Itse tykkään Fazerin suklaasta, mutta jos Marabou tarjoaisi samantasoista suklaata puolet halvemmalla, tai joku muu tarjoaisi samaan hintaan jotain belgialaista gourmet-suklaata, en epäröisi hetkeäkään vaihtaa Fazeria johonkin muuhun. Mika Lehto on brändi, ja Mikko Leinonen tässä suhteessa yksi brändiuskollinen apina.

repekka:
Rafaelin viestiä lukiessa tuli sellainen olo että kaiken paskan voisi pyyhkäistä pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä. hmmm... seuraavaksi mieleeni tuli kevät 2005 ja se kuinka sai lukea lehdistä: Rautakorpi palaa, Grönvall ja Mäntylä Tapparaan jne. Mihin silloinen ryhti liike riitti? No muutama hyvä kausi, mutta mestaruuksista puhuminen on ollut täysin turhaa. Toivoisin että nyt Tapparassa laitettaisiin kaikki uusiksi, Leinonen viiksistä *******, Samoin Saarinen, juniorivalmennus uusiksi e-junnuista lähtien, Otetaan hjallikselta lainaa ja hommataan huippupakit, tästä kaudesta hyökkäys ainoa asia mikä voisi jatkaa, C1FANS:n paluu.

montonen:
Oikeesti hei! Muutkin tän palstan lukijat, kumartakaa syvään Rafaelille ja Larelle!!!
Se mitä Late tarinoi Retestä ja Lehdosta on aivan totta ja sen verran lisään omaa lusikkaani vielä soppaan, että on pakko kertoa mielipiteeni eräästä Duane Harmerista. Voi hyvänen aika, kun tapparan ulkomaalaisten skouttaus taas onnistui. Mikään muu sm-liiga seura ei olis tätä kaveria ottanut. Siis mitä siellä toimistolla ajatellaan?? Sinne tarjotaan marras-joulukuussa kaveria, joka oli muka viimekaudella södertäljen paras pakki. Se riittää päättäjille ja tehdään loppukauden soppari. Ei jumankauta! Eikö herätyskellot yhtään soi, että miksköhän tällä "huippu pelurilla" ei vielä oo sopparia mihinkään?? Jortikka sanoi kaverista hyvin canalin lähetyksessä "En mää kyllä tiedä, mitä mää sillä joukkueessani tekisin"
Siis kehotan vielä kerran. Lukekaa Rafaelin ja Laren tekstit ajatuksella ja vaikkapa kahteen kertaan. NIIN HYVIÄ NE ON!!!!!!!

Myrrä70:
Nykytilaa ei varmaankaan halua kukaan, se on sanomattakin selvää. 2000-luvun alku oli loistavaa paskan 90-luvun jälkeen. Rautakorpi loi joukkueelle selvän pelitavan jota se noudatti illasta toiseen, ja se tuotti tulosta. Vaikka välillä haukuttiin kahvaamisesta jne. niin silti, joukkue toimi kuin kone. Joukkueeseen hankittiin sen pelitavan mukaiset pelaajat, ja suurin osa sellaisia jotka oikeasti halusivat voittaa ja näyttää.

Urama jatkoi hienosti ja loi taas joukkueelle pelityylin jota toteutettiin. Vaikka avauskaudella tuli viidessä ekassa pataan, niin silti näki että kun natsaa niin sitten mennään. Ja mentiin myös, pronssi oli mielestäni hieno saavutus. Ja joukkueella oli taas nälkäiset kehittyvät ja taistelevat pelaajat, tulosta tuli.

Nyt Saarisen aikana joukkue ja valmentaja on kuin kasa löysää paskaa. Niemisen Ville on ainoa joka yrittää edes ja jos kaikki tekisivät yhtä raivolla töitä niin oltaisiin varmasti 10 joukossa selkeesti. Turha verrata ja haukkua pakkeja huonoiksi sillä ei Kalpan, Ifk:n ja Jokereidenkaan pakisto juurikaan nimillä häikäise. Joukkueilla on selkeä pelitapa ja valmentaja joka laittaa kaiken peliin että homma toimisi. Viimekädessa yritys ratkaisee ja tietenkin se että jollei ole pelitapaa mitä toteuttaa ei ole menestystäkään. Joskus pelitavan toteuttaminen vaatii tappioita mutta ennemmin tai myöhemmin se alkaa kantaa hedelmää. Edellyttäen että se on olemassa ja luotu joukkueelle sopivaksi. Väitän että Saarinen on aika kyvytön pelitavan luomisessa ja joukkueen piiskaamisessa.

Se mihin mielestäni tulisi pyrkiä on määrätietoinen pelitavan luominen, tinkimätön juniorityö, tarkkaakin tarkemmat pelaajakoordinaatiot. Lisäksi olisi luotava valmennuksen osalta kivijalka johon olisi hyvä rakentaa. Minulle mieluisampi näkymä on se että voitetaan jotain suurta ns. omat pojat projektilla kuin se että ostomiehillä rämmitään vuodesta toiseen vuoristoradalla. Tapparan tulisi houkutella ja pitää kiinni kirvessydän pelaajista, jotka antavat kaikkensa joukkueensa eteen. Mieluummin virheitä tekevä oma junnu, kuin väsyny kanukki. Kanukki ei kehity, mutta junnusta kasvaa suurella todennäköisyydellä pelimies. Projekti voi viedä 3-5 vuotta aikaa kunnes pytty tulee mutta kaikki on se arvoista. Mukavampaa nähdä matsi missä jokainen antaa kaikkensa taistellen ja vaikka sitten häviten, mutta tällainen nykykauden ämpyily ja velttoilu hävettää.

Yhtä kaikki järjestys on tämä. Ensin hankittava valmentaja jolla on munaa laittaa homma raiteilleen. Ainakin 3 vuoden sopimus jotta saadaan selvät linjat ja tavoitteet, untuvikko ei tähän sovi. Ika vois olla tässä kohtaa hyvä vaihtoehto noin esimerkkinä.
Maalivahti oltava voittava ja nälkäinen. Tuokkola meille ja selkee ykkösen paikka heti selväksi. Pari vuotta ja hyvällä valmennuksella Säteri ykköseksi.
Pakistosta jarrut pois, Grönvall ja Kangasniemi nyt ainakin heti pois rosterista. Omille junnuille tilaa. Lisäksi hankittava selkeä ykköspari.
Hyvä ykköskenttä kantaa pitkälle.
Raivopää taklaaja antamaan pelotetta muille. Sellainen kuuluu nykykiekkoon ja sillä selvä.
Sitten iloinen ja taisteleva ilme päälle ja hallista sellainen että sinne ei ole vieraiden kiva tulla. Ilo ja taistelu kentällä näkyy katsomossa, vai miten se nyt oli ? 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu