Toinen juttu on se, että toivottavasti tällanen pelaajapolitiikka ei oo tullu Tapparaan jäädäkseen. Ruetaan niin paljon tällä meinigillä muistuttamaan Jokereita, et se ei miellytä. Samalla ku uusia ukkoja lappaa joukkueesen, ni omille junnuille pyllistetään. paljonko näitä junioreita kiinnostaa Tapparassa pelaaminen, jos edustukseen ei oo mitään asiaa? Varmasti joku, kenellä se realistinen tähtäin on liigassa, miettii vaihtamista seuraan, jossa on parempi mahdollisuus nousta miesten liigaporukkaan...
Tämä vastakkainasettelu omien junnujen ja ostojoukkueen välillä on mielenkiintoinen.
Mieluiten haluttaisiin nähdä omia kasvatteja mutta luultavasti vielä useampi haluaa nähdä menestyvän joukkueen.
Menestyvää joukkuetta ei luultavasti saada "sisäsiittoisella" pelaajapolitiikalla.
Lukolla oli "omat pojat"-projekti ja harvinaisen kokematon joukkue 12 vuotta sitten ja siihen yhteen kauteen se projekti jäi.
3 vuotta sitten Tapparalla oli harvinaisen kokematon joukkue varsinkin hyökkäyskalustossa ja nähtiin miten kävi.
Käytännössä on mahdotonta menestyä liian kokemattomalla joukkueella ja pelaajia ostettaessa prioriteettina ei voi olla pelaajan Tappara-tausta.
Viime vuosien hankinnoissa on nähty "sisäsiittoisuutta" (Kuusela, Puistola, Tuokkola, Aalto, Mäntylä, Saravo, Pentikäinen) mutta onko se aina ollut hyvää pelaajapolitiikkaa?
Vuosituhannen alussa valiteltiin että Rautakorven Tappara menestyy mutta omille junnuille ei anneta mahdollisuuksia.
Vuosina 1999-2003 omista junnuista liigajoukkueeseen nousivat vain Mäntylä, Saravo ja Venäläinen.
Keitähän junnuja silloin "hukattiin"? (Kuusela?) (Halme?)
Nyt voi kysyä onko Tappara hävinnyt tämän pelaajapolitiikan takia?
Rautakorven toisella kaudella (1996-1997) monet omat junnut (Petriläinen, Vallin, Salomaa, Nieminen, Alanen)+muualta tulleet nuoret (Lydman, Vuorivirta) pääsivät liigajoukkueeseen/nousivat isompaan rooliin.
Tuloksena oli Rautakorven ajan selvästi huonoin sijoitus (8.).