Tamperelainen kulttuuri

[JH75]

Palstan älymystö on ollut jo pidempään huolissaan siitä, ettei Tampereelta löydy tarpeeksi kulttuuria. Tamperelaisen kulttuurin puuttuminen on yksi vakavimmista maapalloamme kohtaavista uhista. Niinpä päätin avata ketjun, jotta voimme vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.

Tässä ensimmäinen linkki sarjaan:

http://www.tampere.fi/kulttuurijamuseot.html

[NYR]

Sit kun oot kaikki laatat,kivet ja veistokset kiertänyt niin on aika nauttia
kaikesta muusta,tässä on oiva linkki siihen,varmasti löytyy jokaiselle jotakin.
http://www.huviopas.net/tampere/index.php

[muncci]

Pakko tunnustaa että meikäläinen käy melko harvoin teatterissa tai museoissa. Kieltämättä löytyy parantamisen varaa tällä alueella.
Samaan hengenvetoon kysytään että olisiko joku käynyt katsomassa Vuonna 85 Manserock-musikaalia? Musikaali ja Manserock kuulostaa sellaiseta sekoitukselta joka voisi olla ihan mielenkiintoinenkin.
Jos joku liikkuu Lontoossa ja ylimääräistä aikaa löytyy muutaman tunnin verran, niin ainakin tämän musikaalin voin suositella erittäin lämpimästi. Toimi aivan loistavasti koko kolmen tunnin ajan. Rokrok.

[Romppa]

Samaan hengenvetoon kysytään että olisiko joku käynyt katsomassa Vuonna 85 Manserock-musikaalia? Musikaali ja Manserock kuulostaa sellaiseta sekoitukselta joka voisi olla ihan mielenkiintoinenkin.

Kahdesti on Vuonna '85 tullut katsottua ja uskallan suositella muillekin.

Ensimmäisellä kerralla siskoni raahasi minut mukaansa ja ennakko-odotuksistani huolimatta kokemus oli positiivinen, muttei mitenkään über-ihastunut. Kerroin sitten näytöksestä makupaloja yhdelle tutulle, joka surkutteli, kun ei kukaan lähde hänen kanssaan, eikä naisihminen voi (muka) yksin mennä. Tämä natsi-mode löysi itsestään ritarillisen (EI HPK!) puolensa ja uhrautui toistamiseen seuraksi. Silloin kolahti, voi jummi.

Vuonna '85 on hyvä, se on ernomaanen! Sami Hintsanen pääroolissa on - mun mielestäni - ainut heikko lenkki näyttelijäkaartissa, mutta vastaavasti Ellun (Helena Rängman^*)) soolo-osuus on huikea. Sen naisen ääni on kaltaiseni pystymettäläisen korvin kuultuna aivan uskomattoman upea.

Mää olen ennenkin teatterissa ihastellut näyttelijäsuoritusten lisäksi lavastuksia. Kuinka hitossa ne pystyvätkään rakentamaan niin uskomattomia eri maisemia ja tiloja "yhdelle ja samalle pikku näyttämölle"? '85:ssä suurin suosikkikohtaukseni on hääpäivän aamun lavasteet, jonka kruunaa Juicen Tampereen aamu.
Kiekkokatsomossa saman hurmioituneen fiiliksen saamiseksi vaaditaan melkein oman maalin takaa alkanut, koko kentän läpiajo ja lopuksi maalivahti katolleen^{(TM Jari Kurri)}. Jos maali vielä syntyy, niin sitten jää teatteri tunne-elämykseltään toiseksi.

Ilkka A. Jokisen "Tapparan miähessä" on paljon yhtymäkohtia omaan elämääni, joten eihän sitäkään voi jättää mainitsematta. Monta kertaa tullut leviteltyä vuorosanoja ""Eikä mulle jääny ku Tappara" tai "Älä sure (muijan menetystä), mullon liput Hakamettään, mennää kattoo Tappara-Saipa".

Suosittelen! Mää meinaan mennä kerran vielä katsomaan tuon, sitä paitsi ne 15.11. näytöksen jälkeen järjestettävät Kasaribileet kiinnostavat suuresti.

^*) Muistankohan mää jälleen nimen väärin, mutta onko tämä nykyinen "Ellu" se entinenkin "Ellu"? Mää niin muistelin toista henkilöä, roolihahmo on kuitenkin sama.