Ensimmäisen kerran tällä kaudella tappio pisti huolettamaan normaalin vitutuksen lisäksi. Tappara jäi liikkeessä jälkeen, mitä pidemmälle ottelu eteni. Toisin sanoen kunto loppui kesken. Ylivoimalla jouduttiin peluuttamaan kolmosketjua, kun pari ensimmäistä viisikkoa jaksoi tuskin luistella kiekon perässä. Ilveksen pelaajissa en havainnut samanlaista väsähtämistä. Asenteessa on monta kertaa ollut parantamisen varaa, mutte en ennen ole nähnyt tuollaista fyysistä katkeamista. Samanlaisesta katkeamisesta taisi näkyä jo Hämeenlinnassa. Löytyykö tähän järkevä selitys vai onko syytä huoleen?
Peli olisi ollut voitettavissa normaalitasoisella ylivoimapelillä ja huolellisemmalla puolustuspelillä. Ilves sai maalinsa liian helposti. Tappara puolestaan tahkosi noin kymmenen ylivoimaa, joista lähes kaksi minuuttia kahden miehen ylivoimaa. Ensimmäisen minuutin yrityksen saldo oli yksi(!) laukaus kohti maalia. Paikallispelit tuntuvat olevan vaikeita pelejä Lehdolle. Yksi karmea virhe, joka tosin olisi pakkien kommunikoinnilla voitu helposti välttää. Viitakosken maali saattoi olla otettavissa.
Töykkälä tuntui päässeen heti Rautakorven suosioon. Avauserässä ei montaa vaihtoa kertynyt, mutta mies sai esimerkiksi ottaa oman pään aloituksia. Pyymäelle ei koko kaudella löytynyt niihin luottoa. Toisessa erässä ykkösketjun laitaan ja Töykkälä kiitti vastuusta maalilla.
Mitä Vertala teki/sanoi, kun hänet heitettiin pihalle? Mies ehti istua rauhassa penkillä pitkään ennen ulosajoa. Kävikö linjurit sanomassa jotain?
Ringbom taisi palata tasolleen ja peli ei pysynyt hallinassa. Muutama epämääräinen jäähy Ilvekselle lopussa sai jopa Herra Rauhallisuuden, Raipe Helmisen, punottamaan.
Ilves ehdottomasti ansaitsi voittonsa ja otti otteen Tampereen herruudesta.
