Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu
Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
Anssi:
--- Lainaus käyttäjältä: Ljpp - Maaliskuu 04, 2008, 20:36:31 ---Mielestäni Ässien hopea on paras esimerkki siitä mihin hurja tahtotaso, hurmostila ja sitä kautta roima ylisuorittaminen voi johtaa. Eikö Ässät nimenomaan tiputtanut Tapparan ja Kärpät juurikin tahdolla, kun taas vastustajat sortuivat lievään virkamiesmäisyyteen. Eikä Tapparan viime kevään playoff-peleistäkään voi sanoa, että kaikilla pelaajilla olisi ollut se vaadittava 105-110% lasissa.
--- Lainaus päättyy ---
Olen sitä mieltä että Ässien voiton ratkaisivat loistava viisikkopelaaminen, loistava maalivahti, tehokas erikoistilannepelaaminen ja yksinkertaisesti paremmat kärkipelaajat. Eli kuten Zanahoria jo totesi. Minusta on jotenkin tyhmää sanoa että joukkue voitti pelkästään tahdolla toisen, olen sitä mieltä että playoffeissa ei ole yhtäkään pelaajaa joka tahtoisi kultaa enemmän kuin toinen. Jossain määrin tahtotila tietysti näkyy ja sekin on aika riippuvainen itseluottamuksesta, joka taasen kumpuaa sitten toimivasta pelikirjasta, joka saa parhaimmillaan pelaajan tekemään jatkuvasti oikeita päätöksiä.
Viime keväälläkin näki että kun Bluesilla peli kulki niin se tahtoi "enemmän" ja Tappara vastaavasti menetti täysin itseluottamuksensa kun se ei keksinyt lääkkeitä Bluesin peliin. Tämäkin taisto käytiin siis oikeastaan jo taktisella puolella, ja silloin Tappara hävisi.
Minäkin olen sitä mieltä että Tamin prinsiipit ovat ihan täyttä asiaa. Noilla alueilla ne kiekkopelit ratkeavat, niin se vain menee. Mutta eivät ne poista pelikirjojen tarvetta, vaan pelikirjan on oltava sellainen että noilla alueilla on yleensä mahdollista olla vahva. Eli ne periaatteet pitää upottaa siihen pelikirjaan. Pelikirja oli mielestäni aivan ratkaisevassa osassa viimeksi Kärppien ja Jokereiden finaalisarjassa, jossa materiaaliltaan joukkueet olivat hyvin tasoissa. Silti Kärpät onnistui kylvettämään Jokereita taktisella puolella. Sama toistui myös vastaavasti sitten Jokereiden ja HPK:n sarjassa, jossa voittajan olikin "fiasko"-pelikirja.
Tässä on saatu oikein hyvää settiä aikaan. Voisikin kysäistä taas itse herra Sihvoselta jotain näistä asioista, mitkä jäävät epäselväksi.
kirvesrinta:
Omasta mielestäni Sihvonen on katkeroinut ex-valmentaja joka hukkasi oman mahdollisuutensa valmentamiseen ammattitasolla ja nyt lehtien palstojen kautta yrittää purkaa omia patoutumiaan suomalaista jääkiekkoa kohtaan. Väitän, että Suomesta ei kyllä löydy yhtään sellaista jääkiekkoseuran toimitusjohtajaa joka Sihvoselle tulevaisuudessa valmentajan paikkaa tarjoaisi. Jos tällainen löytyisi niin työsopimuksen purku oikeudessa onnistuisi varmaan viittaamalla hetkelliseen mielenhäiriöön.
En ole kyllä yhtään käsittänyt Sihvosen negatiivisuutta Tapparaa ja erityisesti Uramaa kohtaan. No, yleesä Sihvonen on näissä asioissa mennyt täysin metsään joten toivotaan että näin käy nytkin tulevissa pudotuspeleissä. Ensin Sihvonen kritisoi Tapparaa siitä, että ottaa valmentajaksi Uraman kaltaisen "keltanokan". Ja sitten seuraavassa hetkessä kritisoi sen, että suomalaisia uusia huipputason valmentaja ei sm-liigaan löydy. (Ilmeisesti tarkoittaa vain itseään ja Ismo Lehkosta, ei tosin mulla mitään Lehkosta vastaan ole). Nyt Sihvonen pitkin hampain joutuu jotain tunnustamaan Uraman valmentajan taidoista. Mutta annas olla, jos Tappara ei esim. välieriin pääse niin tietäähän sen siinä tapauksessa, että valuttaa kaiken paskan Uraman niskaan suurilla otsikoilla lehden sivuilla.
Se minun täytyy, valitettavasti, tunnustaa, että Sihvosen meriitteihin voidaan lukea tuon pelikirja-käsitteen tuominen suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun. Itse vain koko pelikirja-keskustelua suorastaan kammoksun. Mielestäni tällä tavalla on viety keskustelu väärällä uralle kun kaikki keskittyvät keskustelemaan tyyliin "Mun isä on parempi kuin sun isä" -> "Meidän pelikirja on parempi kuin teidän pelikirja".
Itse käytän mieluummin pelitapa tai pelityyli -käsitteitä. Pelikirja kuulostaa siltä, että joukkue on rajattuna johonkin tiettyyn kirjattuun pelitapaan jossa jokaiselle vastustajan mahdollisesti yrittämälle asialle pitää olla kirjattuna vastakeinot ja jos näitä vastakeinoja ei ole kirjattuna niin tarkoittaa se sitä, että pelikirja on pelattavissa pois.
Loppupeleissä minusta tärkeintä on, että joukkueella on sellainen hyvä perustuntuma omasta pelitavasta. Painottuu se sitten fyysisyyteen, kiekolliseen peliin tai tiukkaan puolustukseen. Jokaisessa vaihtoehdossa pitää kuitenkin olla mahdollisuuksia luoviin ratkaisuihin ja aina on otettava huomioon se joukkueen materiaali. Peesaan myös muita kirjoittajia siinä, että minusta joukkueiden välillä voi olla hyvinkin suuria eroja tahtopelissä. Ja tämä yhdistettynä vielä muutamiin yksittäisiin sattumiin, voi se tarkoittaa sitä että pudotuspelisarjoja voitetaan hyvin pitkälti tahdon voimalla.
Hemmetin hyvä esimerkki on tuo Ässien parin vuoden takainen menestys. Siinä joukkue oli kovassa hurmostilassa jo pudotuspeleihin lähdettäessä. Sitten vastustajille tuli vielä muutamia kovia poissaoloja (Tappara: Puistola, Grönvall, Mäntylä, Kärpät: Bäckström) ja yhdessä Ässien hurmostilan ansiota joukkue eteni finaaleihin asti. Siellä taas vastaan tuli HPK joka ei halunnut missään nimessä hukata ainutlaatuista tilannetta ottaa vihdoin mestaruus tililleen. Ja ehkä myös tässä vaiheessa Ässien tahtotilanne oli jo hieman tasaantunut kahden hurmosmaisen pudotuspelisarjan voiton jälkeen.
Jos Mika Toivolalla olisi ollut ns. langat täysin omissa käsissä olisi sen pitänyt mielestäni näkyä myös nyt Lukon menestyksessä. Nyt näin ei ole käynyt, vaan on vain nähty se, että Toivolalla ei tosiasiassa ole paljonkaan taitoja johdattaa joukkue menestykseen vaikka saa käyttöönsä suuren rahan joukkueen. Jos Ässien menestys olisi jotenkin pohjautunut Toivolan aikaansaamaan toimivaan pelitapaan niin miksei siitä ole näkynyt mitään viitteitä Lukon otteissa?
Anssi:
--- Lainaus käyttäjältä: kirvesrinta - Maaliskuu 05, 2008, 10:38:04 ---Se minun täytyy, valitettavasti, tunnustaa, että Sihvosen meriitteihin voidaan lukea tuon pelikirja-käsitteen tuominen suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun. Itse vain koko pelikirja-keskustelua suorastaan kammoksun. Mielestäni tällä tavalla on viety keskustelu väärällä uralle kun kaikki keskittyvät keskustelemaan tyyliin "Mun isä on parempi kuin sun isä" -> "Meidän pelikirja on parempi kuin teidän pelikirja".
Itse käytän mieluummin pelitapa tai pelityyli -käsitteitä. Pelikirja kuulostaa siltä, että joukkue on rajattuna johonkin tiettyyn kirjattuun pelitapaan jossa jokaiselle vastustajan mahdollisesti yrittämälle asialle pitää olla kirjattuna vastakeinot ja jos näitä vastakeinoja ei ole kirjattuna niin tarkoittaa se sitä, että pelikirja on pelattavissa pois.
Loppupeleissä minusta tärkeintä on, että joukkueella on sellainen hyvä perustuntuma omasta pelitavasta. Painottuu se sitten fyysisyyteen, kiekolliseen peliin tai tiukkaan puolustukseen. Jokaisessa vaihtoehdossa pitää kuitenkin olla mahdollisuuksia luoviin ratkaisuihin ja aina on otettava huomioon se joukkueen materiaali. Peesaan myös muita kirjoittajia siinä, että minusta joukkueiden välillä voi olla hyvinkin suuria eroja tahtopelissä. Ja tämä yhdistettynä vielä muutamiin yksittäisiin sattumiin, voi se tarkoittaa sitä että pudotuspelisarjoja voitetaan hyvin pitkälti tahdon voimalla.
Hemmetin hyvä esimerkki on tuo Ässien parin vuoden takainen menestys. Siinä joukkue oli kovassa hurmostilassa jo pudotuspeleihin lähdettäessä. Sitten vastustajille tuli vielä muutamia kovia poissaoloja (Tappara: Puistola, Grönvall, Mäntylä, Kärpät: Bäckström) ja yhdessä Ässien hurmostilan ansiota joukkue eteni finaaleihin asti. Siellä taas vastaan tuli HPK joka ei halunnut missään nimessä hukata ainutlaatuista tilannetta ottaa vihdoin mestaruus tililleen. Ja ehkä myös tässä vaiheessa Ässien tahtotilanne oli jo hieman tasaantunut kahden hurmosmaisen pudotuspelisarjan voiton jälkeen.
Jos Mika Toivolalla olisi ollut ns. langat täysin omissa käsissä olisi sen pitänyt mielestäni näkyä myös nyt Lukon menestyksessä. Nyt näin ei ole käynyt, vaan on vain nähty se, että Toivolalla ei tosiasiassa ole paljonkaan taitoja johdattaa joukkue menestykseen vaikka saa käyttöönsä suuren rahan joukkueen. Jos Ässien menestys olisi jotenkin pohjautunut Toivolan aikaansaamaan toimivaan pelitapaan niin miksei siitä ole näkynyt mitään viitteitä Lukon otteissa?
--- Lainaus päättyy ---
Pelikirjakeskustelu on kyllä mielestäni päinvastoin saanut ihmiset puhumaan itse pelistä, ja ennenkaikkea ymmärtämään sitä paremmin. Esim. Kerhon voittoa ei enää ratkaise sikakatsomo, vaan se että se tekee asioita oikein kentällä. Tai nimenomaan että joku joukkue voitti koska se pelkästään liikkui, sillä kulki paremmin, sillä oli hyvä päivä, se toimitti kiekkoa maalille etc. yhdentekevää jargonia.
Ja joukkueillahan on jopa videoitu pelitapa nykyään! Sitähän se taktisuus tarkoittaa että vastustajan vahvuudet pelataan pois, ja jos siinä ei onnistuta niin täytyy sitä puolta kehittää. Tottakai pelikirja on pelattavissa pois, tai tietyt painotukset sieltä voidaan eliminoida. Minä en ymmärrä miksi jalkapallo on kaikkien mielestä automaattisesti laji jossa taktiikka on mukana, mutta jääkiekko on sitten pelkkää kouhotusta ja tunteiden paloa.
Ja eihän se riitä joukkueelle jos pelitapa on suurinpiirtein että pelataan fyysisesti, kiekollisesti jne. Kysymys kuuluukin että MITEN pelataan, tai MITÄ pitää tehdä, jotta voidaan olla fyysisiä tai kiekollisia. Ei riitä että pelaajalle vain sanotaan että pelaa kiekollisesti. Kyllä pelaaja tarvitsee kunnon tiedon siitä miten hänen tulee menetellä, jotta voittaminen on mahdollista. Okei, Tapparakin pelaa kiekollista peliä. Mutta pystyäkseen tekemään niin, se tarvitsee kunnollisen suunnitelman siitä mihin syötetään milloinkin ja missä liikkuu kiekoton pelaaja, se on pelikirja. Ja on muistettava että nämä on tehtävä vielä suhteessa vastustajaan.
Ja miksi pelkästään pelikirja-käsite on sellainen että se ei mahdollista luovuutta? Hyvä pelikirja päinvastoin monissa kohdin jopa pakottaa luovuuteen, jotta pelitapa toimisi kuten on suunniteltu. Kun peli on jo rakenteellisesti sellaista että se on tehokasta, ja pelaajat sen sapluunan sisällä tekevät luovia ja oikeita ratkaisuja, on jääkiekko voittavaa ja luovaa.
Toivolan tilanne on mielenkiintoinen. Ässissä nähtiin että hän osaa luoda voittavan pelitavan ja ilmapiirin joukkueeseen. Sen sijaan Lukon kanssa on käynyt niin että Toivola ei ole onnistunut. Liian hitaita pelaajia, joka varsinkin puolustuksessa näkyy hälyttävällä tavalla, etenkin nykykiekossa. Toivola on ehkä liikaa jämähtänyt tuonne vuoteen 2005, ja sen vuoden pelillä ei tee tänä vuonna enää mitään. Sama asia kun miettii vaikka 2003 Tapparaa ja 2008 Tapparaa. Melkein väitän että jälkimmäinen veisi ottelusarjan nimiinsä, koska edellinen lähtisi jo siitä että luovuttaisi kiekkokontrollin vastustajalle. Tästä taas nyky-Tappara kiittäisi.
Pelikirja ei pelkältään tietenkään takaa menestystä. Pelaajilla on siinä myös iso osuus, se on ihan selvää. Minä en vain käsitä miksi on niin paljon ihmisiä jotka jostain aivan toisarvoisista asioista johtuen, eivät suostu edes uskomaan että se vaikuttaa oikeasti valtavan paljon. Jos kaikki on kerran pelkästään kiinni pelaajista niin kertokaapa miten Suomi on pärjännyt vielä ihan viime vuosina jääkiekon arvoturnauksissa esim. Venäjää paremmin? Yksilötasolla Venäjällä on ollut sellaisia nippuja, että Suomi saa vastaavasta vain haaveilla. Eikö Venäjä ole tahtonut menestyä? Edes kotikisoissaan? Vaiko oliko tässäkin se kuuluisa Pyhä Henki joka siivitti Suomen voittoihin? Se hurmos joka siis vain kaivetaan pelikassista ennen tiettyjä pelejä.
Ja onko vaikka Tapparan finaalitappiot vuosilta 2001 ja 2002 selitettävissä sillä että se halusi vähemmän kultaa?
Zanahoria:
--- Lainaus käyttäjältä: kirvesrinta - Maaliskuu 05, 2008, 10:38:04 ---Jos Mika Toivolalla olisi ollut ns. langat täysin omissa käsissä olisi sen pitänyt mielestäni näkyä myös nyt Lukon menestyksessä. Nyt näin ei ole käynyt, vaan on vain nähty se, että Toivolalla ei tosiasiassa ole paljonkaan taitoja johdattaa joukkue menestykseen vaikka saa käyttöönsä suuren rahan joukkueen. Jos Ässien menestys olisi jotenkin pohjautunut Toivolan aikaansaamaan toimivaan pelitapaan niin miksei siitä ole näkynyt mitään viitteitä Lukon otteissa?
--- Lainaus päättyy ---
Hyvä päätelmä muuten, mutta mielestäni asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Ässien menestyksekkäiden pudotuspelien jälkeen liigassa siirryttiin ns. nollatoleranssiin (muistaako kukaan tätä enää?) jolloin pelitavat jotka toimivat ennen muuttuivat paljon huonommiksi yhdessä yössä. Näin kävi myös Toivolan "pelikirjalle", joka oli sikakiekkoon (ja voimakkaaseen estopeliin ja painimiseen) perustunut ja varsin puolustusorientoitunut. Siis kuin luotu entisajan pudotuspelien "taklaa, kahvaa, anna poikittaista, kiekko pois omista, maalit lakaistaan voimalla maalin edestä"-malliin.
Muuten kyllä voitaisiin päätellä että jos Sihvosen mainostama Jukka Jalonen tai Hannu Aravirta siirtyisi esimerkiksi Kärppiin tai Jokereihin, joilla on ylivertaiset pelaajat verrattuna keskinkertaiseen Pelicansiin, niin mestaruus olisi selviö vähintäänkin murskaavan ylivoimaisesti, ja silloin pelattaisiin täydellisyyttä hipovinta kiekkoa sitten Punakoneen.
Urama sen sijaan (mikäli siirtyy Lukkoon ennakko-odotusten mukaan) tulee ensi kaudella taistelemaan sijoista 10-12, sillä Lukko ei saa vastaavaa taitavien puolustajien sikermää kasaan kuin Tappara, ja hyökkääjistäkään ei ole mitään hyötyä koska he vaihtavat kaistaa aivan tarpeettomasti.
"Hieman" kärjistin.
Zanahoria:
--- Lainaus käyttäjältä: Anssi - Maaliskuu 05, 2008, 11:47:40 ---Pelikirjakeskustelu on kyllä mielestäni päinvastoin saanut ihmiset puhumaan itse pelistä, ja ennenkaikkea ymmärtämään sitä paremmin.
--- Lainaus päättyy ---
Toivottavasti. Itse joskus koitin tällä palstalla avata keskustelua Tapparan ylivoimapelistä nimenomaan taktiselta näkökannalta katsottuna. Ei paljon ottanut kipinää kanssakeskustelijoissa vaikka mielestäni alustin asian ihan hyvin. Keskustelun taso yv:tä tarkastellessa on perinteisesti "kiakkoo maalille ja karat reppuun". Joo, noin helppoo se on...
--- Lainaus ---Minä en ymmärrä miksi jalkapallo on kaikkien mielestä automaattisesti laji jossa taktiikka on mukana, mutta jääkiekko on sitten pelkkää kouhotusta ja tunteiden paloa.
--- Lainaus päättyy ---
Minun mielestäni on erittäin hedelmällistä analysoida jääkiekkoa taktiselta puolelta. Se on jopa kiinnostavampaa kuin jalkapallossa suuremman tempon ja pienemmän tilan ja ajan takia.
--- Lainaus ---Ja miksi pelkästään pelikirja-käsite on sellainen että se ei mahdollista luovuutta? Hyvä pelikirja päinvastoin monissa kohdin jopa pakottaa luovuuteen, jotta pelitapa toimisi kuten on suunniteltu. Kun peli on jo rakenteellisesti sellaista että se on tehokasta, ja pelaajat sen sapluunan sisällä tekevät luovia ja oikeita ratkaisuja, on jääkiekko voittavaa ja luovaa.
--- Lainaus päättyy ---
Ehkä lähinnä siksi että tämän keskustelun sisällä puhutaan peli"kirjasta" yleensä ja sen lisäksi sekaisin Sihvosen pelikirjasta. Sihvosen unelmapelitapa on kaavamainen, koska sillä halutaan luoda maksimaalinen hyökkäyspelinopeus ja käyttää koko kaukalon leveyttä hyväksi. Lähestymistapa sisältää trade-offin tiettyyn yksilön vapauteen tehdä oivalluksia ja poiketa sapluunasta.
Tapparan pelitapa 2000-2003 oli niin kaavamainen ja orjuuttava että hirvittää mutta todella hyvä. Pelaajamateriaali oli täysin rakennettu pelitavan ehdoilla. Pelaajien liikeradat ja toimet olivat piirulleen samat, vaihdosta, matsista ja kaudesta toiseen. Pakko myöntää, että ihailin sitä. Pelitapa, Rautakorven pelikirja, teki Tapparasta tasaisesti pelaavan koneen jossa joka jätkä tiesi miten tulee toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Tuo pelikirja tappoi luovuuden, kaikki eivät sitä tietenkään tee. Pelikirja voisi olla myös "syöttäkää Jannelle, se tekee pari häkkiä". Muutenkin ihmetyttää (tai ei oikeasti) että ainoa keskustelu sen ajan Tapparasta oli "Tappara kahvaa". Ketään ei kiinnostanut Rautakorven luoma ylivoimainen pelityyli sen ajan vaatimuksiin ja loistavasti rakennettu joukkue sen ympärille. Peli oli niin loistavan yliorganisoitua, että se oli kaunista.
--- Lainaus ---Melkein väitän että jälkimmäinen veisi ottelusarjan nimiinsä, koska edellinen lähtisi jo siitä että luovuttaisi kiekkokontrollin vastustajalle. Tästä taas nyky-Tappara kiittäisi.
--- Lainaus päättyy ---
Johtuen nollatoleranssista. 2003-Tappara estäisi 2008-Tapparan saamasta juuri yhtään kontrolloitua hyökkäystä oman pään lähdöillä. Savianot ja Koskelat ois rukkasia pakotettujen päätykiekkojen poiminnassa. Omassa päässä Aalto, Salmela ja Pikkarainen eivät olisi sen parempia. Salmela kruunais kaiken menettämällä kiekon puolenkymmentä kertaa hasardikikkailulla omassa päässä. Tuo siis vanhoilla säännöillä. Mutta turhaa tuollainen, aina pelataan kulloinkin voimassa olevilla säännöillä.
--- Lainaus ---Jos kaikki on kerran pelkästään kiinni pelaajista niin kertokaapa miten Suomi on pärjännyt vielä ihan viime vuosina jääkiekon arvoturnauksissa esim. Venäjää paremmin? Yksilötasolla Venäjällä on ollut sellaisia nippuja, että Suomi saa vastaavasta vain haaveilla.
--- Lainaus päättyy ---
Ja jos kerran Suomella on niin paljon ylivertaisempi pelikirja kuin Kanadalla, joka pelaa edelleen 60-luvun two dogs and a fox-kiekkoa, niin miksi Kanukit voittaa silti mestaruuksia ja Suomi häviää aina ratkaisevat pelit? Toimiva pelitapa tosiaan kompensoi taidollisia puutteita ja tekee keskinkertaisesta joukkueesta paremman, mutta finaalit vie kovin jätkä ;-)
--- Lainaus ---Ja onko vaikka Tapparan finaalitappiot vuosilta 2001 ja 2002 selitettävissä sillä että se halusi vähemmän kultaa?
--- Lainaus päättyy ---
Ei. 2001 vanhan pelin TPS paremmilla ja kokeneemmilla yksilöillä kokematonta ja ylisuorittanutta Tapparaa. 2002 Vastassa oli nimekäs Jokerit jolla oli myös Summasen Tapparan peliä vastaan kehittämä käärmekeitto käytössään, sekä ilmiömäinen Kari Lehtonen joka pesi finaaleissa kyykänneen Tom Draperin. Molemmissa tapauksissa Tapparalla lienee ollut valtakunnan ykköspelikirja.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta