Nyt tuli ainakin alusta asti laukauksia. Kun tarkastellaan koko peliä sekä alla olevia laukaustilastoja, niin voidaan todeta, että Tappara myös pääsi hyökkäyspelissä paremmille paikoille Ässiin verrattuna. Ottelun kokonaislaukaukset menivät Tapparalle 53-52 ja tasakentällisin 42-41. Laukaukset vaaralliselta maalintekoalueelta menivät Tapparalle 20-13 ja tasakentällisin 15-11. Ässät laukoi vastaavat määrät Tapparaa enemmän pienestä <45 asteen laukauskulmasta, joiden myötä lukemat tasoittuivat.
Laukaustarkkuudessa oli Tapparalla parannettavaa, mutta positiivista oli se, että tasakentällisin päästiin vastustajaa enemmän vaaralliselle maalintekoalueelle jo neljännessä ottelussa peräkkäin. Eli kaikissa joulutauon jälkeisissä otteluissa. Vaikka kyseisissä otteluissa vastustaja onkin vienyt tasakentällislaukaukset kokonaisuudessaan, on ero tullut viivalaukauksista (sektori 3) ja pienen kulman laukauksista (sektori 4), joiden teoreettinen maalintekotehokkuus on huomattavasti pienempää verrattuna vaaralliseen maalintekoalueeseen (sektorit 1 ja 2).
Vastoinkäymisiä tuli taas, nyt tosin enemmän vastustajan avustuksella kuin vain huonon tuurin (Dixon). Positiivista oli se, että ne eivät suinkaan lamaannuttaneet Tapparan peliä, vaan päinvastoin toisen erän alku oli aivan Tapparan pyöritystä eikä montaa kertaa tarvinnut käydä omalta alueelta hakemassa vauhtia.
Hyökkäyksissä oli edelleen rakenteellisia ongelmia, kun vastustaja saa niin usein pelattua Tapparalta tilan ja ajan pois. Viivelähtöjen jälkeinen pakki-pakkilevitys on periaatteessa perusteltava, mutta näkisin sen turhaksi peliä hidastavaksi välivaiheeksi. Fiksummin asian voisi hoitaa, kun hyökkääjät pysyisivät lähempänä pakkeja ja pakilla säilyisi syöttösuunta sentterille ennen punaista, mieluiten oman sinisen kohdalla tai ennen. Toisaalta se vaikuttaisi olevan ihan tarkoituksellinen rakenne, kun mennään kahdessa tasossa ylös pakit ja hyökkääjät, mutta mielestäni se rajaa pelaamisen vaihtoehtoja liikaa pois ja tavallaan vähentää viivelähdön arvoa, kun peliä ei saada kiihtymään yli keskialueen.
Puolustuspelissä ei sentään nähty ihan TPS-pelin kaltaisia palautuksia oman maalin eteen vastustajan kultakypärälle, mutta kiekollista epävarmuutta oli edelleen, ja se näyttäytyi melkoisen näyttävinä tilanteina oman maalin edessä 1- ja 2-sektoreilla. Onneksi niistä ei liikaa rokotettu.
Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):
| 1 | 2 | 3 | 4 |
| Tappara | 18,9 % | 18,9 % | 54,7 % | 7,5 % |
| Ässät | 11,5 % | 13,5 % | 53,8 % | 21,2 % |
Laukaustarkkuus sektoreittain:
| 1 | 2 | 3 | 4 | YHT |
| Tappara | 50,0 % | 50,0 % | 51,7 % | 75,0 % | 52,8 % |
| Ässät | 100,0 % | 71,4 % | 50,0 % | 81,8 % | 65,4 % |
Laukausprosentti sektoreittain:
| 1 | 2 | 3 | 4 | YHT |
| Tappara | 10,0 % | 0,0 % | 3,4 % | 0,0 % | 3,8 % |
| Ässät | 0,0 % | 14,3 % | 0,0 % | 0,0 % | 1,9 % |
