Lokakuun alusta lähtien (13 ottelua) HPK:n keskimääräinen ottelun lopputulos on ollut tappiollinen 1,23-2,62. Tapparalla vastaavalla ajanjaksolla lokakuun alusta asti (14 ottelua) voitollinen 2,79-2,00. Joukkueiden trendit ovat siis olleet melko eriäväisiä ja vaikka Tapparan maalintekoa on moitittu, ovat Tapparan tehtyjen maalien lukemat kuitenkin lokakuun alusta lähtien keskimäärin yli kaksi kertaa HPK:n vastaavia paremmat ja maalejakin on päästetty keskimäärin vähemmän. Tappara on onnistunut ensimmäisessä erässä maaliteossa suhteellisen hyvin lokakuun alusta lähtien ja voisi olettaa, että hyvät esitykset ensimmäisessä ja toisessa erässä jatkuvat tänäänkin.
No eipä mennyt keskiarvojen mukaan - sen jo pitäisi osoittaa hätäisimmillekin, että tämä oli poikkeus joukkueiden suoritustasossa. Tämä peli oli jälleen yksi ottelukarikatyyri, jonka "worst case"-kulkua pystyi penkillään ajattelemaan jo ensinnäkin nopean 3-0-johdon jälkeen ja erityisesti niitä maaleja seuranneiden jäähyjen jäljiltä. 4-0-maali ylivoimalla sitten jo helpotti jäähyjen synnyttämää huolta, mutta homma alkoi lyhistyä sitten siinä 4-1-kavennuksen jäljiltä. Suurimmilta osin uskallan pistää tappion puhtaan huolimattomuuden piikkiin yksilöillä, ja kun useampi yksilö heikentää samanaikaisesti keskittymistään lähtötilanteesta, kasaantuu se koko joukkueen eli myös joukkuepuolustuksen heikommiksi esityksiksi. Malliesimerkki tästä heikomman keskittymisen joukkuepuolustuksesta olivat HPK:n läpisyöttelyt ylivoimillaan, mistä sitten maalejakin tehtiin.
Tappara teki alkuun neljä maalia, mikä on oikeasti melko poikkeuksellista nykyliigassa. Yhtä poikkeuksellista lienee myös 4-0-johdon menettäminen suurin osin omasta syystä. Se tuosta ennakkoarviostani päti, että ensimmäinen erä oli todellakin vahva, niin kuin se on lokakuun alun jälkeen hyvinkin yleisesti ollut. Nyt ensimmäinen erä ja koko peliintulo oli poikkeuksellisen hyvä, mikä saattoi luoda harhakäsityksen vastustajan tasosta ja kun yli 20 miehen kollektiivi alkaa ajatella helppoutta, valuu peli aika äkäisesti käsistä.
Nopean johtoasemaan asettautumisen jälkeen ei hyökkäyspeli kyllä kulkenut vaadittavalla tasolla. Meinasin ottaa pelin seuraamisen teemaksi sen, miten eri ketjut hyökkäysalueella pyrkivät pelaamaan, mutta eihän siitä tullut oikein mitään, kun aineisto jäi niin pieneksi. Ykköskenttä ei saanut vaarallista painetta tai oikeastaan kunnollisia tilanteitakaan aikaan Malisen kanssa, mutta Green tuntui tuovan viimeisessä erässä järkeä keskelle. Järvisen kentällä peli meni yksilökuskaamiseksi, se lienee osittain tarkoituskin, kun Rautakorpi ohjeisti Palolaa parin miehen paineen alla laidan vieressä "LUISTELE!". Palola pääsi siinä tilanteessa hyökkäysalueelle, mutta kiekonmenetyshän rännin kautta siitä oli seuraus, kun tukea ei ollut riittävästi. Kolmonen pelasi suoraviivaista peliä ja saikin joitain tilanteita, Green on hyvä maalin edessä.Neloselta tuolla pelinaloittaneella koostumuksella mielestäni erittäin hyvä esitys, Connolly sopi ainakin omalla yhden pelin otannallani tuohon kenttään ja Kallelalla on ihailtava kyky saada kiekkoa vaarallisesti liikkeelle, niin laukoen kuin kuljettaen.
Kallelan esityksiä ei kuitenkaan suoraan palkittu, kun ei viimeisessä erässä päässyt pelaamaan, en tiedä oliko vammaa, ei ainakaan semmoisia tilanteita osunut silmään. Uskon tämän peluutuskokonaisuuden kuitenkin olevan osa suurempaa suunnitelmaa, jota ei ehdoin tahdoin lähdetä muokkaamaan, koska koko ajan pitää olla kevät mielessä ja pelaajisto on koottu kevään pelejä varten. Ne, jotka on hankittu ratkaisupaikoille, pelaavat niillä paikoilla nyt, jotta voisivat pelata niissä asetelmissa myös keväämmällä tosipeleissä, joihin kaikki tekeminen tähtää.
HPK:n ylivoimamaalit olivat sitten seurausta omista puolustusvirheistä, Puistolan turha poikittainen ja loput yli-innokkaasta mailankäytöstä. Hyvää oppia joukkueelle tehokkaammista puolustustavoista, jos ei muuta. Kuuselan 5-3-maalia edelsi myös yksi tällaiselle otteenmenetys-pelille tyypillinen tilanne, jossa maali saadaan tehtyä ns. puolustavan joukkueen vahvalla avustuksella. Tuulolan pakkiparilla oli kiekko Tapparan puolelta katsoen vasemmalla laidalla, Tuulola huusi "VASEN!", jolloin kiekko siis lähti Tapparan päästä katsoen oikealla ja Kuusela pääsi katkaisemaan ja onnistui laukomaan maalin. Tässä kohtaa mielen ja kehon valtasi vahva tunne siitä, että nyt tämä on omasta tekemisestä enää kiinni, ja niinhän se sitten olikin eikä onnistuttu hoitamaan kolmea pistettä riittävän fiksulla ja jämerällä pelillä.
Tämä oli tällä kaudella oikeastaan vasta toinen ottelu, jossa alivoimapeli on sakannut enemmän. Ensimmäinen heikompi peli av:n osalta oli kauden toinen peli Pelicansia vastaan, jolloin av-prosentti oli 2/5=40 % ja nyt siis 3/7=42,86 %. En nyt ilman maalikoosteita ala tarkemmin HPK:n yv-maaleja arvioimaan, mutta ulkomuistista ainakin kaksi, HPK:n yv-maaleista oli av:n läpi menneistä läpisyötöistä seuranneista one-timereista, joita on pienikokoisen maalivahdin tuhottoman vaikea torjua ihan jo ulottuvuusongelmien takia.
Ihan yleisenä periaatteena voi olettaa joukkuepuolustuksen tason korreloivan alivoimaprosenttiin, viime kauden alussa Tapparan joukkuepuolustus oli tuuliajolla ja alivoima oli heikkoa ottelusta toiseen. Nyt alkukaudesta alivoima on ollut laadukkaampaa ja ottelutuloksetkin ovat olleet positiivisempia ja joukkuepuolustus on toiminut paremmin, mutta tämä peli todellakin osoitti sen, että valmiilla mallilla se ei vielä todellakaan ole.
No, eteenpäin, seuraava koitos on huomenna, ei onneksi tarvitse lähteä kauas.
