Kaikki oleellinen täällä on jo oikeastaan sanottu, mutta laitetaanpa tähän nyt myös omat mietteet. Kammottava peli, aivan järkyttävää. Ei tällaista vaan voi esittää kotipeleissä. Ensimmäisen erän jälkeen päälimmäinen fiilis oli se, että olipa hyvä ajatus lähteä halliin. Sen jälkeistä tunneskaalaa ei liene syytä kuvailla tarkemmin. Otteluisännän roolissa oli tänään muistaakseni jokin Brothers, mutta jollekin lääkefirmalle tässä olisi ollut tarjolla hienoa näkyvyttä. Naapurissa kuulemma jaellaan ties mitä elintarvikkeita ennen/jälkeen otteluiden, joten tänään olisi ollut paikallaan suorittaa hallilta poistuville ihmisille kohdistettu kipulääkejako.
+ Toni Kallela
+ Kärsimys viimein loppui
- Pasi Puistola. Herranjumala ****u, tässä ei tahdo enää yksittäisen kannatajan kärsivällisyys riittää. Nyt on 22 matsia takana. Koskas ajattelit palata omalle tasollesi?
- Kristian Kuusela, turhia jäähyjä ei joukkue kaipaa.
- Sentteriongelma näkyy vain entistä selvemmin, myös maalivahtipelin kohdalle voisin kohta lisätä kysymysmerkin. Nämä nyt eivät varsinaisesti liity ainoastaan tähän yksittäiseen otteluun, mutta kaikki merkit olivat näkyvissä myös tänään.
- Johtoasemassa pelaaminen, ei ollut ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään. Miten on mahdollista ryssiä neljän maalin johtoasemasta jatkoaikatappioon. Täysin käsittämätöntä, ammattimiehet......
- Tunnetila, missä pelaa! Joukkue esittää kaikkien aikojen puppeloinnin, mutta kukaan ei reagoi, eikä varsinkaan herättele.
- Valmennusjohdon passiivisuus. Tilanteessa 4-2 oli jo selviä merkkejä siitä, että ottelu on hyvää vauhtia lipumassa käsistä. Sen sijaan, että vaikkapa aikalisän avulla olisi koitettu hakea uutta lähtöä erään, ratkaisu oli olla tekemättä yhtikäs mitään. Ei näin.