Jotenkin tuntuu, että Tapparan menestys junnuissa on perustunut samaan kuin liigassakin, eli pikemminkin tasaiseen suoritukseen kuin huippuyksilöihin. Vaikea sanoa onko jotain, mitä olisi voinut tehdä toisin, että olisi saatu enemmän kehitettyä todellisia huippuja? Vähän epäilen ettei... Ei Tappara ole "menettänyt" omista kasvateistaan kuin Kuuselan, Vallinin ja tietyin varauksin Männikön - ja aika helvetin kauan kesti ensimainitultakin huipulle nousu. (Juu, tiedän että K.K. on alunperin S:joelta)
Toinen juttu on taas, kuinka paljon nykyisissä junioreissa pelaa potentiaalisia liigapelaajia? Sellaisia jotka pystyisivät tulevaisuudessa pelaamaan isossa roolissa ja kantamaan vastuuta, eikä vain "pärjäämään" nelosketjussa? Kyllähän Hietakangaskin hyvin selvisi liigadebyytistään, mutta tämän kauden valossa on selvää, että hän ei olisi pystynyt syrjäyttämään ketään nykyisestä joukkueesta. Lupaavasta juniorista on todella pitkä matka vakituiseksi liigapelaajaksi, eikä sen takia jokaiseen lupaukseen voi ripustautua, vaan jossain vaiheessa täytyy tehdä valintoja kenelle annetaan enemmän mahdollisuuksia ja kenestä luovutaan. Ei kai Tappara halua pelkäksi kasvattajaseuraksi ryhtyä, jolloin 15 omaa junioria taistelee hyvänä vuonna pleijaripaikasta ja huonona pyörii häntäpäässä häpeämässä suoritustaan?
Luulen, että nuorten maajoukkue-edustukset korreloivat aika hyvin pelaajan todellisen potentiaalin kanssa. Kokonaan maajoukkuekuvioiden ulkopuolelta liigapelaajia tulee hyvin vähän. Pikemminkin monesta nuorena lahjakkaasta ei tule myöhemmin yhtään mitään. Täytyy myöntää, että hieman olen pettynyt Tapparajunioreiden määrään nuorisomaajoukkueissa. Ja vieläpä harva heistä on joukkueen kantavia voimia, vaan pikemminkin pienen rooliin duunareita - kuten Koistinen MM-kisoissa. En kyllä tiedä mitä asialle voisi tehdä? Kyllä Kärpissä omia kasvatteja riittää, mutta Kärppäjunnuja on myös nuorisomaajoukkueessa pilvin pimein.
Niiden harvojen junnupelien perusteella mitä itse olen nähnyt, lupaavimmalta on vaikuttanut Niclas Lucenius. Suhteessa omaan ikäänsä, hän näyttää sekä taitavalta että pelaa hyvällä asenteella. En siis tiedä hänen harjoitteluasenteestaan mitään, mutta pelissä hän ainakin yrittää paljon ja tekee myön kiekottomana hyviä ratkaisuja, eikä siis "elä" pelkästään kiekollisena. Se että Mäntymaa ja Nurmi ovat junnuissa lähes suvereeneja, osoittaa hyvin kuinka pitkä matka keskiverto a-juniorilla on liigapelaajaksi, kun sekä Nurmella että Mäntymaalla on ollut vaikeuksia vakiinnuttaa pelipaikkaansa miehissä.
Ainakin itselleni edustusjoukkueen menestys on tärkein tavoite. Juniorityön tarkoitus on ennenkaikkea tuottaa lisää pelaajia liigajoukkueelle, jotta kaikkia ei tarvitse rahalla ostaa. Vaikka periaatteessa pelaajista kilpaillaan vapailla markkinoilla, on selvää, että oman junnun saa halvemmalla kuin ulkopuolisen. Siten onnistunut juniorityö on lisäresurssi, mutta ei itseisarvo. Liigajoukkueen menestystä ei siis saa uhrata omien kasvattien uran edistämiseksi, vaan omia junioreita kehitetään vain suurempaa menestystä silmällä pitäen.
