Hyviä kirjoituksia jne. Kylläpäs palstan taso nousee kohisten!
Itse voisin koittaa kiteyttää omat, osin muiden kanssa päällekkäiset ajatukseni seuraavasti:
1. Tappara on Suomen mittapuulla seura, jonka resurssit riittävät realistisesti ajatellen jatkuvasti ainakin kuuden sakkiin selviytyvän joukkueen kasaamiseen.
2. Tapparalla ei ole mahdollisuutta kasata realistisesti mestaruudesta kamppailevaa joukkuetta tyhjästä, vaan joukkueen runko on kasattava pitkäjänteisesti, pitkillä sopimuksilla ja pelaajaraakileita kehittämällä. Tämä vie 2-4 vuotta! Rungon päälle hankitaan muutama täsmähankinta paikkaamaan kulloinkin puutteita.
3. Tapparalla ei ole pitkään aikaan mahdollisuutta kasvattaa joukkueen runkoa pelkästään omista kasvateista. Taso ei vain riitä, se on myönnettävä. Viime aikoina tähän puoleen on selkeästi yritetty panostaa, ja joukkueeseen onkin saatu muutama kaveri ajettua sisään. Mestaruutta Tappara-rungolla ei kuitenkaan voiteta. Siispä on selvää, että kaikki mahdollinen lahjakkuus mikä on parempaa kuin omat pojat, on saatava haalittua muista jengeistä. Lehterä-Enlund-tyylinen ryöstökalastus
on tie onneen.
Haluaisin nähdä samanlaisen avoimen projektiluontoisuuden kuin edellisen mestaruuden aikaan. Selkeä, konkreettinen tavoite täytyy kyetä esittämään, ja myös luoda strategia sen saavuttamiseen. Tällöin katsojan näkökulmasta on helppoa seurata, missä kulloinkin mennään kehityksen tiellä.
-Projekti voisi olla esim. "4 vuoden päästä Tappara palaa suomen mestariksi". Tämä on paljon konkreettisempi ja ehdottomampi kuin "seuraavan kymmenen vuoden aikana taistellaan ja tavoitellaan aina kuuden sakkiin ja mitaleita varmaan tulee ja joku mestaruuskin joskus...".
-Tavoitteen saavuttaminen vaatii 4 vuoden selkeän pelitavallisen strategian: "millaisella pelillä mestaruus voitetaan vuonna 2013 ?"
* Pelitavallinen strategia voi olla valmentajavetoista, jolloin koutsi luo koko paletin omanlaisekseen. Valmentaja EI SAA vaihtua kesken projektin. Tehokkain vaihtoehto mielestäni on palkata pätevä kaveri 4 vuoden pestillä ja luottaa häneen ja prosessin etenemiseen.
* ...tai strategia voisi olla seurajohto/urheilutoimenjohtajavetoista, jolloin ei olla yhden valmentajan epäonnistuessa tilanteessa, jossa projekti jää kesken ja uusi alkaa. Tämä vaatii hyvää pelisilmää johdolta hankkia sellainen valmentaja, joka ajattelee pelitavallisesti samoin kuin strategiassa on määrätty. Esimerkkinä HPK, joka on ainakin omien sanojensa mukaan vaalinut hyökkäävää pelitapaa valmentajasta riippumatta.
-Tavoitteen saavuttaminen vaatii oikeat pelaajat. Pelitapaan sopivien pelaajien hankinta on em. tavalla joko valmentajavetoista tai seurajohtovetoista. Pelaajat on hankittava pitkillä sopimuksilla siten, että he ovat varmasti käytettävissä projektin loppuun asti, eikä isommat vie kermaa päältä (kuten Ipalle aina käy).
Itse en ota siis kantaa ketä nykyjoukkueeseen haluaisin ja ketä sieltä pitäisi heivata pellolle. Kaipaisin selkeää linjaa ja visiota tulevaisuudesta, jolloin kunkin pelaajan tarkoitus joukkueessa olisi helpompi nähdä. Esim. miksi Arsi Piispanen on joukkueessa (joo, tiedän että meni jo Pelicansiin!)? Siksikö että saatiin halvalla ja toivotaan että hän olisi pelimies? Vai että hän sopii ominaisuuksiltaan siihen peliin mitä joukkueen halutaan pelaavan, ja hänen toivotaan kykenevän täyttämään vähintään 3-sentterin kahden suunnan pelaajan roolin mitalijoukkueessa 2-4 vuoden päästä? Miksi Janne Grönvall on joukkueessa? Siksikö että hän on Leinosen saunakaveri ja muutenkin leppoisa hemmo? Vai siksi että joukkueen nuorille puolustajille, jotka muodostavat tulevaisuudessa mestarijoukkueen rungon, on kullanarvoista saada pelata kausi-pari niin kokeneen, menestyneen ja esimerkillisen urheilijan kanssa, jolta voivat oppia paljon?
Nyt tuollaisesta selkeydestä ei ole tietoakaan. Jonkinlaista pelaajarunkoa tässä on kasattu, mutta taitaa levitä sekin pahasti käsiin. Lehterä ja Enlund jäävät täyden potentiaalinsa puolesta hyödyntämättä. Projektipelaajista Aho lensi pihalle ennen ensimmäisen kauden päättymistä, Piispasta sentään katseltiin hieman pitempään. Lisäksi Venun kaveriksi pitkäaikaisista pelureista Nurmi laitettiin kiertoon.
Plussan puolelle sentään voidaan laskea Jussi Halmeen ja Korhosen sisäänajaminen kelpo runkopuolustajiksi. Samoin erityisesti Jukka Peltola, muita nuoria unohtamatta, on osoittanut olevansa pelimies.