Tapparalle tähän ottelusarjaan kävisi hyväksi malliksi eilinen Ilveksen pelityyli: Peruutellaan ja pidetään kolme miestä kiekon alla koko ajan, ja pari nopsakinttua on valmiina vastaiskuun, kun pelin suunta muuttuu. Vastustajan laukaukset peitetään ja Nikkilä (tai Lehto) hoitaa loput. (Ilveksellä on muuten tosi hyvät omat kasvatit, jotka eilenkin hoitivat voiton kotiin: Rask, Petriläinen, Kudroc, Kuukka, Lindgren, Koivisto… Oispa meilläkin!)
Maalivahtipelihän näissä ratkaisee paljon ja viimeksi Hakametsässä Brückler pomputti pari kertaa aika pahasti. Onneksi meillä on tämä osasto vahvempi.
Puolustuksessa on mun mielestä kaksi asiaa, jotka ratkaisee: Maalinedustan siivous ja Kariyan häirintä. Siivoukseen pystyvät parhaiten Henry, Rete ja Clarke, kun taas Kariyan varjostukseen pystyy parhaiten Tuukka, sekä varauksin Kauppinen. Näistä jompikumpi on oltava aina jäällä samaan aikaan kuin Kariya. Ja kolme maittua gooniamme pitää olla eri pareissa, joten uusiksi menee puolustajaparit.
Hyökkäyksessä meillä on kokemusta ja nuorta intoa. Nyt täytyykin antaa nuorempien satsata hyökkäykseen ja kokeneempien homma on varmistaminen. Ja Venulle käy mikä vain rooli, ja tämä mies tulee olemaan tärkeä lenkki Tapparan menestykselle. Edellyttäen, että Konna, Janne, Laine ja nelosketju pelaavat tasollaan ja Hancock sekä Öhman nostavat tasoaan. Harmi, että Pyy on sivussa(?).
Joka ketjussa on nyt oltava kaveri, joka menee vastustajan maalille, vaikka tekeekin kipeää. Suorilla laukauksilla ei maaleja tehdä, montaa ainakaan. Etenkin Nurmen olisi löydettävä itsestään taas se maskimies, joka hän parhaimmillaan osaa olla. Ja Konnakin saa laukoa!
Ylivoimapeli, kaikki tietääkin jo…
Bluesilla on ykkösketjunsa lisäksi vielä ainakin Uhlbäck, Kalto, Hurme, Töykkälä, Viitaluoma ja Rajamäki, joiden panos on ratkaiseva. Jos nämä kakkosmiehet päihittävät meikäläiset, niin Blues menee jatkoon. Uskon, että ykkösketju puolustetaan tehottomaksi. Rajamäki ja kenties Kaltokin keskittynevät rottailuun. Viimeksi Hakametsässä myös Matti Uusivirta väläytti, yhdessä vaihdossa pari kovaa niittiä, kuljetus maalin taaitse ja vanhanaikainen, joka taisi jäädä parista sentistä kiinni. Lostedtin tullessa kentälle täytyy meiltä olla Henry kentällä…
Ja kuten jo aiemmin kirjoittelin, niin enää ei käännetä toista poskea. Kaikki taklaukset viedään loppuun, vaikka vähän myöhässäkin. Enkä pidä pahana mailallaronkkimistakaan, joka on ollut sallittua ainakin Jyp- ja Blues-peleissä. Välillä voisi vastustajankin ranteita paukkua kappaleiksi laitaväännöissä. Kahvaaminen pois ja häirintä sekä kovat taklaukset tilalle, hyökkäyspäässä aina haastetaan vastustajaa, niin jäähyaition ovi käy vastustajalle.
