Playoff analyysissä Tappara

[Ljpp]

Tuli kuunneltua Radio957:n "Hiitelän boksia", jossa ei myydä lenkkareita vaan löpistään jääkiekosta niitä näitä. Toimittajat kävivät lyhyesti läpi joukkueita ja pistivät niitä paremmuusjärjestykeen kevättä ajatellen ja koko toimittajakoplan yksimielinen analyysi oli, että Tappara olisi vahvin ennakkosuosikki playoff-peleissä. Tämä sai allekirjoittaneenkin miettimään asiaa hieman tarkemmin:

MAALIVAHDIT:

Yksi tämän liigakauden selkeimpiä piirteitä on ollut kokonaisuutena heikentynyt maalivahti peli, tarkoittaen tässä kaikkia joukkueita. Tapparallakaan tilanne ei ole ongelmaton. Lehto pelasi surkean syksyn ja on pelannut parempaa kevättä. Nikkilä on pitänyt melko hyvän tason koko kauden. Peluutus kielii siitä, että Lehto olisi kevään maalivahti, vai olisiko valmennuksella uskallusta peluuttaa poikkeuksellisesti molempia? Nikkilä täysin kirjoittamaton kortti tosipeleissä ja on vaikea sanoa miten tempperamenttinen maalivahti pelaisi paineen alla. Lehto on löytämässä pikkuhiljaa itseään ja on kovan playoff-molarin maineessa. Tapparan huippumenestys edellyttänee Lehdon paluuta huipputatasolle.

Mestaruutta on aniharvoin voitettu muulla kuin loistavalla maalivahtipelillä - Kerho/Wiikman viime keväänä ehkä voidaan kuitenkin laskea sellaiseksi. Etukäteen vain TPS:llä tuntuisi olevan kunnon ässä hihassa MV-osastolle. Kerhon Wiikman tietää mitä voittaminen vaatii ja Chiodo on musta hevonen. Bluesin Bruckler on ollut tasainen, Jokerit on vaikea arvioitava - pelaako Riksman vielä tällä kaudella ja pystyisikö ohittamaan Ahosen? On aika uskomatonta, että Kärpät jolla muuten on aivan mestarijoukkue, lähtee kevääseen Tarkki/Suomalainen kaksikolla. Poromiehet säästivät väärässä paikassa, siinä tärkeimmässä. Jos Lehto löytää supervireen on MV-osasto liigan kärkeä ja pärjää kaikille muille paitsi TPS:lle? Jos tämä ei toteudu, on Tappara MV-osasto liigan keskikastissa, mutta ei merkittävästi huonompi kuin TPS:ään verratessa.

PUOLUSTUS:

Tappara saa jalkeille kiekollisesti erinomaiset 2 pakkiparia ja kohtuullisen kolmannen. Grönvallin vaikea paluu liigaan on ollut iso negatiivinen yllätys ja kaventaa pakkimateriaalia jos mies ei kuntoudu - Grönvallin rajatonta kestävyyttä, varmaa puolustusta ja "kolmannesta aallosta" tehtyjä maaleja kaivattaisiin. Leveyspakki puuttuu sillä Pukka on siirtynyt muualle ja Mäntymaalla on sukat aivan sekaisin. 1-2 parien pakit ottavat paljon riskejä hyökkäyspäässä ja saattavat olla vaikeuksissa jos heitä karvataan voimakkaasti ja jahdataan taklauksilla - tänä vuonna tosin mikään joukkue ei ole pelannut voimakasta kahden miehen karvauspainetta (ala Sheddenin IFK). Pakisto on YV-peliä ajatellen loistava, mutta jos playoff-sarja menee fyysiseksi, niin vaikeuksia voi tulla?

Kärppien pakistosta löytyy leveyttä ja laatua. Jos Boumedienne saavuttaa huipputasonsa, niin tämä osasto on poroilla Tapparaakin parempi tai ainakin leveämpi. TPS:llä on pari kovaa konkaria, mutta rajallisesti leveyttä ja ehkä kiekollista taitoakin puuttuu. Jokereilla hyvä sekoitus vääntövoimaa ja taitoa. Bluesilla on tusinan miestä listoilla, mutta montako pelikunnossa? HPK:lta puuttuu leveyttä, josta kertoo myös Harikkalan hankinta. IFK on täysin kärkipakkiensa varassa. Tappara näyttäisi olevan selkeä 2. tällä osastolla, joskin kiekollisessa potentiaalissa jopa paras.

HYÖKKÄYS:

Tapparalla on erittäin tasainen 4. ketjun materiaali, josta kertoo se, että Virkkunen, Kiilholma, Nieminen ovat löytäneet itseään 4. kentästä, vaikka ennakkoon kaavailtu rooli oli ehkä jotain muuta. Hyökkäys on vaikea vartioitava, koska pelin voi yhtä hyvin ratkaista mikä tahansa ensimmäisestä kolmesta kentästä - täten vastustaja ei voi toteuttaa niin selkeää jarrukenttätaktiikkaa. Päteviä pelintekijöitä on huikea määrä ja moni näistä liigan eliittiä. Kovaa ja paljon laukova laitahyökkääjä (Bisset, Tarvainen, Banham..) puuttuu, eikä 100-varmaa maalintekijää ole. Ykköstykiksi on noussut yllättäin Öhman, jota tähän asti on pidetty kahden suunnan sentterinä. Tasaisuus voi olla myös heikkous jos se tarkoittaa tasapaksua. Jos tulee loukkaantumisia tai pelikieltoja, ei pelaavan rosterin ulkopuolelta löydy kuin raakileita lupauksia, joten siinä mielessä leveyttä puuttuu. Mielestäni iso puute, varsinkin Rautakorven mitaliaikaan verrattaessa on A-luokan 4. kentän sentterin puute. Tällä tarkoitan 4. kenttää jonka voi heittää vastustajan parhaita vastaan. Pyymäki-Kiilholma-Nieminen on kelpo yhdistelmä, mutta Kiilholma ei ole luonteva keskushyökkääjä. Omissa papereissani Viinasen voisi sijoittaa tähän TÄRKEÄÄN rooliin, mutta valmennusjohto näkee toisin.

Hyökkäysmateriaalissakin Kärpät lienee liigan ykkönen. Riveissä on hurja määrä kokemusta ja taitoa. Huippusentterit kolmeen kenttään, sekä maalintekovoimaa erityisesti jos Hyvönen vertyy huippuvireeseen. HPK teki suurkaappauksen hankkiessaan Moravecin, jonka käsi ei varmasti tärise jos paikka tulee. Muutenkin hyökkäys näyttää laadukkaalta, joskaan ei ihan loistavalta. Onko Leino yhtä dominoiva kuin viime finaaleissa? Vaikea uskoa että Mäkiaho olisi joukkueen ykkösratkaisija keväällä. TPS:n materiaal on kohtalainen, mutta lepääkö liikaa ulkomaalaisten varassa? Nurmista kaivataan ja Alatalolle olisi käyttöä. Bluesilla niin ikään loistava ulkomaalaiskärki, mutta onko paljon elänyt joukkue tarpeeksi yhtenäinen. Jokerit saa jalkeille pari hyvää kentällistä, mutta varsinkin sentteriosasto epäilyttää. HIFK tässäkin terävän kärjen varassa ja materiaalin kapeus tulee pian vastaan, varsinkin senttereissä. Tibbetts todellinen musta hevonen jos kuka. Hyökkäyksen osalta arvioihin voi nostaa myös Lukon jolla kaksi loistavaa kentällistä, mutta joukkueen muut heikkoudet estänevät huippumenestyksen.

VALMENNUS:

Tähän voi todeta vain lyhyesti, että HPK:lla ja varauksin TPS:llä on kiistaton kokemusetu. Myös Kärppien KJ on jo näissä peleissä keitetty, mutta jotenkin tuntuu että miehen rooli loistavan materiaalin joukkueessa ei ole kovin merkittävä ainakaan menestystekijänä. Sheddenin viime kevät oli ei vakuuttanut ja Urama on ensimmäistä kertaa liikkeelllä. HIFK:sta on vaikea sanoa tässä yhteydessä vielä mitään. Kake Heikkilä on monessa sopassa keitetty, mutta sädekehä on Bluesissa himmenenemään päin. Toivola tuskin pystyy uusimaan viime kevään temppuaan, sillä joukkueen rakennus finalistiksi vie enemmän aikaa kuin yhden kauden.

YHTEENVETO:

"Paperilla" Kärpät on kiistatta vahvin ennakkosuosikki, mutta joukkueella on myös selkein akilleen kantapää: maalivahtipeli. Tarkki pelaa tarkasti puolustavan viisikon takana hyvin, mutta miten kestää pää tiukassa paikassa? Kakkosmaalivahdin varaan ei Oulussa voi laskea mitään, joten case-Bäckströmistä ei ole opittu. On aivan varmaa, että Tarkki saa uusia "kavereita" vastustajista, kun tosipelit alkavat. Kärppien jälkeen tulevat nähdäkseni tasavahvat Tappara ja HPK. Näiden perässä tulevat Jokerit, TPS, Blues, HIFK. Lukko on musta hevonen ja TPS:ssä on yllätyspotentiaalia.

[Keyman]

Mielenkiintoista pohdintaa Ljpp:ltä. Koitetaan vastata:

Kuuntelin myös Hiitelää ja Ilveksen mies näyttää ihastuneen Tapparaan ihan tosissaan. Juha on aikaisemminkin kauden aikana ylistänyt Tapparan peliä, ja sama saaga näyttää saavan jatkoa. Mielenkiintoista tässä on se, että kauden alla SM-liigaristeilyllä Juhan kanssa jutellessa, hän sanoi mielipiteenään, että Urama ei tule onnistumaan Tapparan peräsimessä. Hiitelä piti silloin lähes varmana, että Tappara floppaa. No toki moni muukin asiantuntija lyttäsi silloin Tapparan.

Kirvesrinnat ovat osoittaneet parhaimmillaan olevansa ihan selkeä mestarikandidaatti. Kultaan asti on kuitenkin monta jyrkkää mutkaa ja isoja vuoria ylitettävänä. Eniten pelkään Tapparan kohdalla puolivälieriä. (Siitä lähdetään, että kuuden joukossa ollaan aloittamassa). Nyt näyttäisi siltä, että ensimmäinen vastustaja voisi olla HIFK, joka olisi Tapparalle pahin mahdollinen peikko tähän kohtaan. HIFK on nykyisellä materiaalillaan parhaimmillaan pelatessaan järjettömän vaarallinen. Ja Lundellkin alkaa vapisemaan yleensä vasta välierissä. Ja tuli sitten kuka tahansa vastaan, Tapparan isoin ongelma tulee olemaan henkisellä puolella. Jos joukkueessa on täysi itseluottamus ja draivi päällä niin tämäkin vaihe tosin voidaan hoitaa.

Jos välieriin päästään, taivas on auki. Siinä kohtaa joukkue on jo osoittanut osaavansa voittaa tiukimmassa mahdollisessa paikassa ja tämän jälkeen ratkaisee enää osaaminen ja onni.

Tapparan kysymysmerkkeinä keväällä ovat henkisen kantin lisäksi maalivahtipeli ja maalinteko. Onnistuuko Lehto vielä kerran nousemaan mestaruustasolle tai toisaalta, olisiko Nikkilästä siihen? Ensin mainittu on todennäköisempi vaihtoehto. Jos veskaripeli onnistuu niin sitten mitataan sitä, että löytyykö meiltä kuitenkaan niitä ratkaisijoita tiukoissa paikoissa. Jonkun on Janne Ojasen lisäksi noustava esiin, kuten tekivät aikoinaan Tarvainen, Bissett ja Pirnes. Katseet maalintekijöitä etsittäessä kohdistuvat lähinnä Öhmaniin, Venäläiseen ja Nurmeen.

Ja vaikka nyt lauantaina tuli Kärppiä vastaan ruma tappio niin siitäkin voi kaivaa jotain positiivista. Kärpät oli valmistautunut kauden tähän asti tärkeimpään peliinsä (kuten oululaiset itse asian ilmaisivat) tiistaista lähtien. Kärpät pelasi ilmeisesti kauden parhaan pelinsä ja
onnistuivat erikoistilanteissa täydellisesti. Silti ilman Kontiolaa kohtalaisen hampaattomasti pelannut Tappara voitti laukaukset vieraskaukalossa 26-35, ja mukana oli tukku erinomaisia maalintekopaikkoja. Mitä tapahtuisi, jos kirvesrinnat olisivat parhaimmillaan?

Kaikki on siis keväällä mahdollista, mutta kuten Jatkoaikaan jo kirjoitin niin Uramalta olisi huima teko viedä joukkue finaaliin ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan.

[Ljpp]

Analyysistä unohtui mainita Tapparan kummallinen koti- vs. vieraspelaamisen saldo.

Pisteet per ottelu vieraissa: 1,12 / 2.
Pisteet per ottelu kotona: 2,39 / 10.

Ero on kärkijoukkueelle ja varsinkin mestarikandidaateista puhuttaessa tyrmistyttävä. Tappara on vieraspelien sarjataulukossa vasta sijalla 10. , edellään mm. Pelicans ja Ilves. Jos vierassaldo olisi yhtään siedettävämpi, olisi Tappara aivan sarjan kärjessä.

Muutenkin Rautakorven diesel-veturista on tultu paljon enemmän "fiilispelaamiseen". Kuinka ollakkaan Tappara on pelannut erinomaisia otteluita erityisesti lauantain kotiyleisön edessä, jolloin hallissakin on väkeä ja tunnelmaa. Nyt kun näytäisi siltä, että kotietua ei ole luvassa loppuun asti, voidaan tätäkin pitää huolestuttavana. Toisaalta käänteisesti, hyvävireinen Tappara on ollut TODELLA kuuma ja pystynyt repimään huikeita 60min suorituksia, joten jos tsemppi on automaattisesti päällä playoff-peleissä ei joukkuetta pysäytä mikään. Hyvän ja huono päivän ero on suurempi kuin 2000-luvun alun mitaliputkessa.

Sitten on vielä sellainen asia kuin joukkueen kunto ja fyysinen kestävyys. Jälkikäteenkin voidaan sanoa, että Rautakorven Tappara oli kertakaikkisen hurjassa kunnossa, varsinkin mestaruusvuonna. Jukan teesi oli tuolloin se, että jo runkosarjan aikana "harjoitellaan rasituksen alla pelaamista", jotta peli kävisi sitten kun playoff-ruuhka alkaa painaa. Joukkue oli maajoukkuetaukojen jälkeen jäykkänä kuin suolapatsaat kovan harjoittelun jäljiltä ja tämä näkyi selkeimmin raskastekoisimmissa pelaajissa. Tällä kaudella on meininki ollut hiukan toinen ja Urama on onnistunut nuorentamaan esim. Janne Ojasta parilla vuodella. Petteri Sihvonen on sanonut että ns. varastoon harjoittelun hyödyllisyydestä ei ole kiistatonta näyttöä. Jos ei Rautakorven mitaliputki ja lopulta mestaruus ollut näyttöä, niin mikä sitten olisi? Toinen hyvä esimerkki on mestaruuden voittanut Summasen Jokerit, joka meni totaalijumiin runkosarjan viimeisillä (olikohan 6 tappiota putkeen?) kierroksilla - samalla kun kunto koheni, karisivat varmasti luulot omasta ylivertaisuudesta.

Tätä taustaa vasten Uraman puheet pitkistä vapaista viimeisellä maajoukkuetauolla, tilanteessa jossa kotietu on viittä vaille plakkarissa, kuulostavat aika mielenkiintoiselta. Oma tietämys ei riitä alkuunkaan arvioimaan joukkueiden fyysistä harjoittelua, mutta näin maallikkona näen sen jopa hieman huolestuttavana. Pää ja kroppa saavat tarvittavaa lepoa ja joukkue tulee virkeänä tauolta mutta mutta...Lehtijuttujen ja muiden kirjoitusten perusteella IFK:ssa Doug Shedden ei juuri perustanut suomalaistyyppisestä tieteellisestä fysiikkaharjoittelusta ja IFK olikin vaikeuksissa SaiPan kanssa ja lopulta aivan sukka Kerhoa vastaan.

[Börje]

Hyvää spekulaatiota molemmilta nimimerkeiltä. Tapparan koti- ja vierassaldo on tosiaan niin eri planeetalta, että neljän kärjestä tippuminen olisi ehkä jopa kuolettava isku mitalipelejä ajatellen. Edellä tuli sen verran hyviä pointteja puolesta ja vastaan, että nostan esiin pari itseäni mietityttänyttä asiaa.

Muutama sana maalivahdeista. Lehto on torjunut mestaruuden, sen tietää kaikki. Nyt näyttää siltä, että pelien ja harjoitusten suhteen ollessa optimaalinen, Lehto on nousemassa takaisin huipputasolle. En kuitenkaan missään tapauksessa olisi sulkemassa Nikkilää tämän keskustelun ulkopuolelle. En tiedä, onko Nikkilä-show ja siihen liittyvä itseluottamus osaksi vain showta vai oikeasti huimaa itseluottamusta. Nikkilä on kuitenkin lähes 30-vuotias maalivahti, joka on pelannut lähes koko kauden liigan top5 maalivahtien joukossa ja voittanut kaksi peräkkäistä Mestis-mestaruutta. OK, myönnän itsekin, että Mestis on Mestis. Silti 90,64...92.85  (ensimmäinen...jälkimmäinen) torjuntaprosentti ja 2,35...1,84 maalikeskiarvo Mestiksen runkosarjassa. Playoffit (Mestiksen mestaruus molemmilla kausilla) 94,55...94,56 torjunta% ja 1,21...1,39. Lehdolla on vastaava taipumus nousta parhaimmilleen, kun sitä vaaditaan. Uskon Nikkilän olevan samaa maata. Hermoista ei Tapparan kaksikon kopit ole kiinni.

Fyysinen puoli arveluttaa täälläkin. Jutut pilkkikisoista ja useamman päivän lomista viimeisellä maaottelutauolla saisivat minut nauramaan, jossei kyse olisi omasta joukkueesta. Oma suurin pelkoni Uraman suhteen oli nimenomaan fyysisellä puolella. Rautakorven kaltaisen fysiikkavelhon jälkeen pienikin tason laskeminen näkyisi heti jäällä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Tappara on edelleen liigan liikkuvampia porukoita ja vääntöä löytyy kuten ennenkin, vaikka peliruuhkia on koettu. Uraman curremaiset kevennykset saattavat olla se ratkaiseva henkireikä, joka erottaa tämän kauden joukkueen viimekautisesta.

Viime kaudella pelaajat olivat pääasiassa töissä. Nyt he ovat pelaamassa jääkiekkoa voittaakseen. Kun kerran kotiedulla playoffeihin lähdetään, välieräpaikka on minimivaatimus. Suurinta tasonnostoa playoffeissa odotan vaatimattomasti parhaalta pelaajalta eli Kontiolalta. Kontiola on reilu parikymppinen kaveri ja silti tehnyt playoffeissa pisteitä kovemmalla keskiarvolla kuin runkosarjassa. Muutenkin Konnasta huokuu tavallaan ymmärrettävä ylimielisyys. Konnan mailataituruus on jotain hyvin harvinaista, ehkä jopa poikkeuksellista suomalaiselle pelaajalle. Konna pitää halutessaan keskitason alapuolella olevia joukkueita pilkkanaan pelkästään sillä, että haluaa tehdä niin. Kärkikarvaajan länget viuhuvat myös pahimpia haastajia vastaan ja liigapakiston kerma saa maistaa kynäilyä. Koko viisikkoa ei Kontiolakaan yksin ratkaise. Hän on kuitenkin se puuttuva palanen, poikkeuksellinen yksilö, joka aiheuttaa vastapuolella niin paljon hämminkiä, että kaksi tai parhaimmillaan kolme muuta ketjua saavat rauhaa kääntää sarjan Tapparan eduksi.

Viisikkopuolustus on tiivistynyt huomattavasti. Hyökkääjät tukevat pakkeja paremmin, mikä taas näkyy pienentyneinä maalimääriä. Pakkiparit eivät sinänsä ole parantuneet, mutta koko viisikon työ pitää homman paketissa melko hyvin. Puolustuksesta enemmän ehkä joskus.

[Rafael]

Jaahas. Play-off spekulointi on alkanut aika mahtavasti.

Itse kuuntelin eilen myös tuon Hiitelän boksin. Itse kun olen todellinen "fiiliskannattaja", niin en oikein tiennyt kuinka suhtautua siihen, että joku lyö ennakkosuosikin viittaa meidän niskaan. Vaatii hieman aikaa ennen kuin antaa kaikelle hermoilulle ja jännitykselle vallan, koska kroppa on henkisesti ja fyysisesti kovilla jo etukäteen, jos tiedostaa, että pitkälle saatetaan mennä.

Paljon tuossa edellä oli tuotu esiin jo tärkeitä kohtia kevättä varten. Itse kiinnitin Hiitelän spekulaatiossa vahmimmin huomioni joukkueen hitsautumiseen. Kiistaton ja todella harvinainen fakta on se, että Tappara on säilynyt käytännössä täysin muuttumattomana koko kauden. Ainostaan Pukka ja M.Ojanen lähtivät. Väitän, että Tappara ei näiden miesten lähdön myötä ainakaan heikentynyt. Kiilholma teki käsittääkseni myös omasta mielestään onnistuneen Ruotsin reissun. Ainakin valmiimpana hän sieltä palasi. Grönvall palasi kesken kauden joukkueeseen pitkän loukkaantumisen jäljiltä. Se näkyy kentällä, varsinkin kun jalka ei nyt ilmeisesti vielä kunnossa ole. Juniorit ovat kiertäneet aina aika ajoin paikkailemassa loukkaantumisia tai pelikieltoja.
Muutokset ovat olleet kuitenkin todella pieniä.
Tapparalla on ollut aikaa "koota palapeliä" koko kausi. On voitu kokeilla erilaisia kombinaatioita ja palata vanhaan jos uudet eivät ole toimineet. Tämä kaikki kokeilu on käsittääkseni ollut jatkuvasti hyvin kontrolloitua, eikä mitään paniikinomaista kokoonpanojen rullausta ole tapahtunut. Hitsautumisen yhteen huomaa myös siinä, että lähes millä kokoonpanolla tahansa peli kulkee ja jätkät tuntevat hyvin toisensa. Mielestäni tässä on meidän yksi suurimmista vahvuuksista kevättä ajatellen.


Maalivahtipelistä en oikein tiedä vielä, että onko se lintu vai kala. Luottamus molempiin veskareihin on kasvanut jatkuvasti ja en rehellisesti sanottuna osaisi päättää, että kumman tolppien väliin laittaisin. Ehkä tämä on juuri hyvä asia. Pikkuhiljaa kauden aikana on Nikkilä peli peliltä saanut allekirjoittaneen luottamuksen. Mielestäni aina kun Nikkilä on pienen tauon jälkeen palannut tolppien väliin, on hän yllättänyt minut. Hän on pelannut huippupelin aina silloin kun sitä ei ole uskaltanut odottaa. Kehnotkin pelit ovat menneet mielestäni vaillinaisen asenteen ja ehkä kehnon keskittymisen piikkiin.
Lehto on tulossa. Sen näkee jokainen. Eilisen jälkeen Lehdolla on tosin vielä työn sarkaa ja on todella mielenkiintoista nähdä, mitä tauon jälkeen tapahtuu. Hiitelän puheet siitä, että Lehto on kilpailutilanteessa parhaillaan, ovat kyllä täysin paikkaansa pitäviä.
Näkisin asian niin, että jos jompi kumpi aikoo yksin vetää koko play-offit läpi, tulee hänen olla todellisessa huippuvireessä.


Pakisto on Tapparalla mielenkiintoinen kortti. Pakistokin on mielestäni meillä laaja. Kahteen ensimmäiseen pariin meiltä löytyy ehkä jopa liigan vahvin nelikko. Ylivoima-osaaminen on vertaansa vailla ja nähtäväksi jää, onko meillä pakistossa ketään "Puistolaa", joka pleijareiden alkaessa astuu kymmenen askelta muita edelle. Melkein väittäisin, että jos se joku on, niin se on jonkin verran parjattu Burke Henry. Myös Aalto varakapuna antaa odottaa itseltään vielä huomattavasti lisää, kun tosipelit alkavat.
Moni suhtautuu Tapparan pakistoon aika skeptisesti tämän lopun nelikon/kolmikon osalta. Viime aikoina mielestäni Havu Mäntymaa on kuitenkin astunut askeleen urallaan eteenpäin. Väitän, että Mäntymaa ei ole sellainen riskikortti, jota monet tällä hetkellä sanovat. Kaiketi muutenkin jos puhutaan Mäntymaa-Koistinen-kaksikosta tulee muistaa heidän viime keväinen todella mahtava esiintulo pudotuspeleissä. Mielestäni he silloin näyttivät, että he ovat valmiita astumaan miesten saappaisiin, jos näin vaaditaan. Muutenkin molemmat heistä ovat olleet nuorten joukkueessa ja maajoukkueissa vastuunkantajina ja pelanneet todella kovia pudotuspelejä hyvin. Tottakai ero liigan pudotuspeleihin on suuri, mutta mielestäni he ovat parempia vaihtoehtoja loukkaantumisia ajatellen, verrattuna johonkin perus mestistason pakkiin, jonka tärkeimmät pelit urallaan ovat jossain Suomi-sarjan karsintapeleissä.


Hyökkäys Tapparalla on mitä on. Laaja, taitava, nopea ja tappavan tasaisen tehokas. Ainoa mikä puuttuu on se yksi selkeästi kirkkain pelillinen johtotähti. No okei, Janne on johtaja. En oikein tiedä, että tarvitseeko Tappara edes ketään Calounia tuonne hyökkääjistöön. Pudotuspeleissä näissä yksinäisissä liidereissä on se vika, että tosipaikan tullen koko muu joukkue kääntää katseensa tämän yhden kaverin suuntaan. Tapparassa ihan oikeita vastuunkantajia löytyy kolmesta kentästä. Janne, Öhman, Hancock ja mielestäni varauksella Kontiola pystyvät nousemaan paikan tullen esiin ja kantamaan vastuuta. Ketään muita väheksymättä.
Potentiaalisia ratkaisijoitakin Tapparalta löytyy joka kentästä. Mielenkiintoista on nähdä Laineen draivi pudotuspeleissä. Viime keväänä asiaan saatiin osviittaa, mutta harmittavasti pelit loppuivat kesken. Laine sattaa olla pudotuspeleissä jopa Tapparan paras pelaaja.
Myös neloskentässä asiat ovat hyvin. Kaikilta löytyy play-off kokemusta ja mielestäni tuon kentän liideri Juha Kiilholma, on ehkä playoff-pelaaja parhaasta päästä. Se me koettiin viime keväänä.


Tapparan erikoistilannepelaaminen on myös hyvässä kuosissa. Alivoima ja ylivoima toimivat pääsääntöisesti erinomaisesti. Kevättä varten ylivoimaa tulisi kuitenkin kehittää. Lähinnä ylivoiman pelinopeutta. Monesti ratkaisut ovat edelleen liian hitaita. Tuota osa-aluetta on käsittääkseni yritetty ainakin joulutauolla kehittääkin. Variaatioita Tapparalla on ylivoimaan todella paljon. Hyvä asia on se, että variaatiot toimivat riippumatta vastustajasta ja ylivoiman peluutusta kyetään muuttamaan pelin sisälläkin.


Suurimpina ennakkosuosikkeina pidän toki Kärppiä, Jokereita ja Hpk:ta. Jokerit on mielestäni näistä ehkä se vahvin. Heidän joukkueensa on eniten pudotuspeleihin soveltuva. Sieltä löytyy malttia, kovuutta, taitoa sekä suoraviivaisuutta. Myös Jokereiden pelityyli on mielestäni todellista pudotuspelikiekkoa, eli tarkkaa oman pään peliä ja nopeaa ja suoraviivaista maalille ajoa. Maalivahtipeli on ehkä heidänkin suurin kysymysmerkki.
Kärpät on vahva ja vaarallinen, mutta siltikin heillä on jotakin, joka ei minua vakuuta. Tarkki maalin suulla on siltikin ehkä pienoinen riski kevättä ajatellen. Ja kyllä se Oulussakin tiedetään. Kärpät on Kerhon ohella kokenut ehkä eniten muutoksia läpi kauden ja se tulee kyllä näkymään keväällä. Joukkue ei ole niin yhtenäinen kun se voisi olla. Kuitenkin mielestäni Kärpille on mukava antaa selkeä ennakkosuosikin viitta.

Kokonaan omassa kastissaan meikäläisen papereissa tuleekin Rauman Lukko. Joulutauon jälkeen Lukko on alkanut esittää ajoittain todella vaarallisia otteita. Etenkin heidän ylivoimapeli on ollut todella liekeissä.
Heiltä löytyy myös kaksi äärimmäisen vaarallista hyökkäyskentällistä, joita ei voi aliarvioida. Jos Lukko saa tiivistettyä viisikkopuolustustaan ja saavat otteisiinsa tasaisuutta, ovat he silloin todella valmis yllätyskortti playoffeihin.

Mielenkiintoisia aikoja eletään.

[Gagarin]

Lyhyenä kommenttina pakkispekulaatioihin, nyt kun lopullinen joukkue on kasassa: odottaisin että Koistista tuotaisiin liigaan kasvamaan. Toivottavasti ainakin kaverin otteita on seurattu silmä kovana. Viime keväästä jäi nimittäin sellainen fiilis että saattaisi hyvin olla jopa parempi kortti kuin Mäntymaa, etenkin kun jälkimmäisen peli ei ole tällä kaudella silmää hivellyt. Niin kuin hyvin tiedetään, niitä loukkaantumisia saattaa tulla - ei todellakaan haittaisi jos pakistossa olisi hiukan enemmän leveyttä.

[Henkka]

Nää nuorten peluuttamiset ovat hankalia asioita. Joukkueen loukkaantumisten vähyys on ollut tavallaan huonokin asia, kun nuoret eivät ole saaneet peliaikaa. Kun parhaat ovat kunnossa, niin ne luonnollisesti silloin myös pelaa ja "Koististen" on vain oltava sivussa. Siihen ei yksikään joukkue lähde, että huilauttaa vakiokokoonpanon miehiä vain heikompien peluuttamisten vuoksi. Sinänsä tuo loukkaantumattomuus voi taas kääntyä pahasti joukkuetta vastaan ratkaisupeleissä, kun muilla variaatioilla ei ole pelattu ja korvaajat ovat kylmiä miehiä. Itse liigajoukkueen mukana Koistinen on kuitenkin pyörinyt koko ajan. Täytyy nyt toivoa, että tuo Mäntymaan tasonnosto jäisi pitemmäksikin aikaa "päälle".

Clarken viimeaikaiset ongelmat ovat mietityttäneet. Olisikohan syynä tämä seitsemän pakin systeemi, jota viime peleissä on käytetty? Kuormitus on kasvanut liian suureksi ja sekaparit häiritsevät, kun pitää kahdessa parissa pelata. Syksyhän mentiin lähestulkoon sataprosenttisesti kolmella tasaparilla. Ja onhan se nilkan haavakin vaivannut. Mahdollinen muualle tehty soppari voi olla eräs ongelma, joka saa ajatukset liitelemään tällä hetkellä, mutta uskoisin että pudotuspelivaiheessa sillä ei ole mitään merkitystä.

Joukkueen kevyeen treenamiseen en usko mitenkään. Se ei vaan kuulu Tapparanlaiseen kulttuuriin. Sama johtoryhmä siellä Rautakorpea lukunottamatta on kuin viime kaudella ja en usko harjoittelun hirveästi muuttuneen. Joitakin asioita on varmasti painotettu eri tavalla, koska onhan tämä nykyliigakin ihan eri mitä ne edelliset kahvapaskakaudet. Ylivertainen fysiikka ei ratkaise enää niin paljon muuten kuin luisteluvoimassa. Tärkeämpää on pelitavan ja joukkueen yhteenhioutuminen. Ja tämä joukkuehan on ollut kasassa jo huhtikuulta asti. Mutta siltikin Ville Nieminen sanoi jo kesällä, että Tappara yllättää tällä kaudella. Olivat treenanneet hänen mukaansa niin perkeleesti.

[Gagarin]

Onhan se näin, mutta olisin jo aikoja sitten odottanut Koistista nimenomaan kokeilemaan Mäntymaan tilalle (enkä tarkoita että välttämättä pysyvästi). Molemmat ovat kuitenkin juuri niitä "leveyspakkeja", joiden rooli tosipelejä ajatellen on olla loukkaantumisreservi.

Muuten tässä ketjussa on kyllä paljon asiaa playoffeja ajatellen. Siitä olen sataprosenttisen samaa mieltä, että tänä(kin) vuonna puolivälierät ovat se ratkaiseva vaihe. Niissä paineet ovat kaikkein kovimmat, ja nähtävästi jälleen joudutaan lähtemään niihin ennakkosuosikin viitan kera niin, että Tapparan putoaminen olisi medialle se "raikas yllätys".

En muuten lähtisi Clarkea teilaamaan, vaikka mies onkin ollut viime aikoina suorastaan surkea. Vaikkei taustalla olisikaan loukkaantumista, niin huonoja putkia tulee lähes kaikille ennemmin tai myöhemmin. Katsotaan rauhassa tauon jälkeen - turha kuukauden huonon jakson takia on piruja seinille maalata. Pääasiahan on kunto playoffeissa, niin Clarkella kuin Retelläkin.

[Keyman]

Joukkueen kevyeen treenamiseen en usko mitenkään.

En usko minäkään. Selostaja Antti Mäkinen sanoi jutelleensa Uraman kanssa, joka taas oli kertonut Tapparan treenanneen viime viikot todella kovaa, eikä mistään kevyemmästä vaiheesta ole todellakaan kyse. Mäkinen ihmetteli sen jälkeen, että miten peli voi silti toimia noin hyvin.

Ja niille jotka hymyilivät pilkkikisalle ja vapaapäiville maajoukkuetauolla voisi kertoa, että äijien harjoitusohjelma tauon treenipäivinä on puolestaan poikkeuksellisen raskas.

Ei Tappara fysiikkaan tule todellakaan kaatumaan.

[HAL9000]

Sen verran perusteellisesti edelliset kirjoittajat ovat asiaa puineet, että eipä tuohon paljon osaa lisätä. Heitän kuitenkin muutaman haja-ajatuksen.

Maalivahdit: Tämä on mielestäni Tapparan suurimpia vahvuuksia pudotuspelejä ajatellen. Totta, meiltä ei löydy ketään Jani Hurmeen tasoista ehdotonta ykköstähteä tolppien väliin, mutta voitaisiin perustellusti väittää - ensimmäistä kertaa todella moneen kauteen - että Tapparalla on liigan paras ja tasapainoisin maalivahtikaksikko. Kumpi tahansa voidaan heittää tolppien väliin ja pelata realistisesti voitosta. Kuinka monella muulla on sama tilanne? Jokereilla tietysti teoriassa tilanne olisi vielä parempi (Ahonen + Riksmann), mutta kummankin vahdin kuntoutuminen on hieman kysymysmerkki.

Hyökkäyspeli: Vaikka tähän astisissa peleissä maalihanat ovat vähän yskähdelleet, uskon silti että tosipeleissä ratkaisijoita löytyy ihan riittävästi. Mitään Kärppien tykistöähän ei Tapparan rosterilla (ja budjetilla) voi haastaa, mutta listalla on kuitenkin kokeneita ja taitavia pelaajia, joista kuka tahansa voi nostaa tasoaan juuri sen ratkaisevan piirun. Esim. Hancockia pidän pelaajana, joka on vain ajoittain väläytellyt sitä osaamista, mikä hänellä on. Tässä on mielestäni yksi Tapparan tasaisen rosterin vahvuus: ei ole ketään yksittäistä pelaajaa, jonka vartioinnilla koko joukkueen hyökkäyspeli voidaan käytännössä eliminoida (toisin kuin esim. kevään 2002 finaaleissa) - unohdetaan nyt tuo viimeisin Oulun peli, se ei mene mitenkään pelkästään Konnan puuttumisen piikkiin.  Heikkoutena toisaalta tietysti jonkinasteinen tasapaksuus, eli ei ole ketään joka varmasti ratkaisisi tärkeät pelit kuten E. Pirnes aikanaan.
Joidenkin hyökkääjien on kyllä pakko nostaa tasoaan huomattavasti. Esimerkiksi Virkkusen. Mies on kyntänyt jo pitkään niin syvissä vesissä, että näkisin mieluummin hänen paikallaan jonkun nuoren, nälkäisen ja taitavan pelaajan (ts. Enlundin), jolleivät otteet parane selvästi.

Tapparan hyökkäyspelin kannalta suurimpana uhkana pitäisin tuomarilinjaa. Kaudenalusveikkauksissani heitin, että uusi "tiukka" tuomarilinja ei pidä. Niin, eipä se hurjia ennustajanlahjoja tietysti vaatinut (vähän sama kuin olisi veikannut että Mäkiaho istuu ainakin kerran jäähyllä kauden aikana), mutta surullista huomata käyneen juuri kuten pelkäsin. Jos jäähykynnystä vielä hieman (tietoisesti tai tahattomasti) nostetaan pudotuspeleihin, Tapparan hyökkäyspeli on melko haavoittuvainen rikkovaa peliä vastaan. Pudotuspeleissä voi jo hyvinkin varhain tulla vastaan tällaiseen peliin hyvin pystyvä joukkue.

Toinen Tapparan erityispiirre tällä kaudella on ollut suoritustason ailahtelu. Joku (ljpp?) kirjoitti edellä, että mitaliputkessa hyvän ja huonon päivän ero ei ollut kovin suuri, mutta kyllä silloinkin niitä notkahduksia sattui (JYP-Tappara 9-1). Mestaruuteen päättyneellä kaudella runkosarja sisälsi joitakin todellisia horror-jaksoja. Toki heilahteluväli tuntuu olevan suurempi tällä kaudella, ja erityisesti tuo tasoero kotipeleissä vs. vieraspeleissä on sellainen asia, jolle olisi todellakin tehtävä jotain pleijareihin mennessä. Kotiedun saaminen edes pleijarien ekalle kierrokselle ei ole vielä taputeltu juttu, HIFK on tulossa vieläkin kovaa ylöspäin.

[pieni m]

Ansiokkaita analyysejä tosiaan! Mää kerron vaan parista "huolen aiheesta" oman näkemykseni. Lyhyesti.

• Kaivattiin Pirneksen tyyppistä ratkaisijaa. Kuinka odotettu ratkaisija Pirnes oli sillon kultajuhlissa? Kuka osas odottaa Esan nousevan siihen asemaan, jonka otti viimeistään Hpk-sarjan aikana. Mää en pitäis yhtään mahdottomana, että tän kauden Tapparasta löytyis joku ihan vastaava kaveri. Potentiaalia on. Öhman ehkä suurimpana ehdokkaana. Miksei kuka tahansa muuki, joka peliaikaa riittävästi saa. En pitäis tätä joukkuetta yhtään sen "tasapaksumpana" ku kevään 2003 joukkuetta. Mestaruuskaudella kukaan pelaaja ei tehny runkosarjassa 40 pistettä. Tällä kaudella ei oo mahdotonta, että viiski pelaajaa rikkois 40 pisteen rajan. Pirnes teki maaleja runkosarjassaki, mutta niin on tehny Öhman tai Venu tai Nurmiki.
• Koti- ja vieraspelejen suuri kontrasti on huolestuttanu. Moni on maininnu, että lauantain kotipelit on parasta Tapparaa. Eikös lauantain kotipelit oo lähinnä playoff-fiilistä? Ku tosipelit alkaa, fanibusseja lähtee useita (toivottavasti), halleissa on porukkaa ja meteliä ja Clarket ja muut tajuaa pelattavan oikeita pelejä. Sillon uskon Tapparan olevan parhaimmillaan. Pelaajat tietää mihin pystyvät ja playoffeissa pistetään kaikki peliin. Sillon häviää vieras- ja kotipelien kontrasti. Toivottavasti Tappara kuitenki alottaa kotona ja voittaa ekan pelin. Uskon sen luovan suuntaa tulevaan.

Voi olla, että oon turhanki optimisti, mutta toivottavasti en oo väärässä.

[Manse-Fani]

Heitetään nyt täältäkin jotakin.

Ylemmät kirjoittajat miettivät ratkaisijoita. Ja mulla on sellainen kutina, että joku/jotkut todellakin nousee täysin uudelle tasolle. Esimerkiksi herrat Viinanen ja Nieminen on nostanut tasoaan viime peleissä. Molemmat ovat alkaneet pelata selvästi fyysisemmin ja sopivalla tavalla ahneemmin, joka on kevättä ajatellen todella positiivista. Myös Laineelta on lupa odottaa paljon, ja Laine on juurikin ominainen pelaaja pleijareihin. Kunhan ne hermot pysyy kurissa, Laineesta on arvaamaton hyöty.

Hyvältä näyttää.

[tapsa34]

Kotietu vaikuttaa tärkeältä tämän hetken tilanteessa, mutta riittävän tarkka puolustuspeli on mielestäni tärkein elementti tosipeleissä. Tappara on hyökännyt vahvasti ja tuloksellisesti kotona ja ottanut vieraspisteensä tarkalla puolustuksella. Toki Tappara on pelannut vahvasti myös vieraissa, kuten viimeisimpänä ehkä Hifkiä vastaan. Maalivahdit toimivat hyvin tällä hetkellä. Jossain mainittiin, että miksi Urama nytkin antoi lomaa pelaajille? Mielestäni hän toimi täysin oikein! Se on tärkeä lähinnä yläpään takia. Kun lähdetään taas harkkoihin ennen pelejä. Harkoissa luulen edelleen painopisteen olevan liikkeessä, erikoistilannepelaamisessa (ylivoimassa erilaisia puolustusasetelmia vastaan) ja puolustuspelaamisen kokonaisvaltainen tiivistys. Ennenkaikkea keväällä pitää olla pääkoppa täysin iskussa ja kunto huipussaan! Voittamisen kiima 110% lainaten Rautakorpea!

[Ljpp]

Päivitetäänpä analyysiä ja valitettavasti Tapparan osalta kevään odotusarvo on viime aikojen pelien perusteella laskeva.

Jostain syystä joukkue ei saa Marras-Joulukuulta tuttua vauhtipeliään käyntiin. Päästetyissä maaleissa ollaan hyvissä lukemissa, mutta kun joukkueen hyökkäyspelistä puuttuu vauhti, niin nopea lyhytsyöttöpeli muuttuukin hitaaksi neppailuksi ja näpertelyksi. Tapparan moderni kiekollinen hyökkäyspeli on viimeaikoina voitettu useampaan kertaan varsin simppeleillä ja vanhanaikaisilla pelitaktiikoilla - tiukka puolustus ja vastaisku jos on paikka. Olen läpi kauden kritisoinut Tapparaa ja Uramaa siitä, että joukkue lähde väsyttämään ja karvaamaan joukkueita joiden pakisto tiedetään kapeaksi, vaan antaa vastustajan puolustajien rauhassa hieroa kiekkoa ja hakea pitkää pystysyöttöä.

Hyökkäyksen osalta alkukaudesta tuttu maalintekijän puuten on palannut takaisin. Stefan Öhman (ketjunsa kanssa) on kadonnut kuvasta, eikä Kontiolalle tunnu löytyvän laitahyökkääjiä ollenkaan. Sen sijaan neloskenttä on nostanut päätään niin maalien, kuin yleisen pelaamisenkin osalta. Hyvistä pelinrakentajista ei ole saatu hyötyä irti ja ylivoimapelikin on mennyt umpisolmuun.

Pakiston osalta kuuluu sikäli hyvää, että Grönvall on saavuttamassa liigavauhtia, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Mäntymaa sai taas pelata muutaman pelin ja pystynee hoitamaan leveyspakin hommat, kunhan muistaa pistää kiekkoa nöyrästi pois alueelta, eikä neppaile Ilves-pelin malliin. Miinuspuolelle valitettavasti menee Dale Clarken tippuminen ylivertaisesta normaaliksi kuolevaiseksi. Tehot ovat tippuneet selkeästi ja puolustusvirheet lisääntyneet. Tästä huolimatta luottoa piisaa valmennukselta tasaisesti.

Maalivahtipeli meni jälleen entistä kiharaisemmaksi. Lehdosta varmasti oltiin tekemässä kevään 1. maalivahtia, tai näin olisi voinut peluutuksesta arvailla. Nyt kuitenkin miehen oltua pari peliä sivussa, Nikkilä on antanut erinomaisia näyttöjä - nollasi Kerhon ja Jokereille vain 1 maali. Lisäksi Tommilta on nähty muutama ns. "iso torjunta", eikä ainoastaan perusvarmaa suorittamista. Runkosarjassa on enään 4 peliä jäljellä - kuka pelaa sen jälkeen, vai molemmat?

Muita joukkueita arvioitaessa Kärpät on noussut ylivoimaiseksi suosikiksi, kauas muiden edelle. Puolustus on kivikova ja parantaa vielä (Boume, Lupashuck). Viuhkolan ja Hyvösen palattua, on Kärppien hyökkäys muuttunut erinomaisesta murhaavaksi. Leveyttä ja varsinkin maalintekopotentiaalia on uskomattoman paljon (vrt. esim Tappara). Epäilijöiden kiusaksi Tarkki jatkaa tasaisen tappavaa peliään, toki hyvin toimivan viisikkopelin avustuksella. Kevät näyttää miten nuppi kestää, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä että Tarkki on aivan riittävän hyvä noin erinomaiselle joukkueelle.

Kärppien jälkeen on pitkä väli kunnes tulee Kerho. Yllätyskortti saattaa olla Andy Chiodo Kerhon maalilla, sillä hän näyttää todella nopealta ja terävältä torjujalta - juuri sellaiselta joka voi hyvänä päivänä kääntää pelejä lähes yksistään. Juha Junnon on syytä nähdä painajaisia tästä kaverista, olettaen että pysyy terveenä. Kerhon pakisto ei ole yhtä häikäisevä. Harikkala tuo leveyttä ja "sisäisenä" vahvistuksena on peliään kohentava Mikko Jokela. Jos Kerho ja Tibbetts olisivat sopineet yksiin, olisi hyökkäys erittäin mielenkiintoinen. Erinomainen se on nytkin, mutta siinä olisi juuri se Tibbettsin mentävä rako.

Kerhon jälkeen on jälleen reilusti väliä, kunnes tulee kolmen ryhmä: Jokerit, Tappara, Blues. Kaikki nämä joukkueet ovat kovasti erilaisia, ja pelanneet hyvin erilaiset kaudet. Jokerit pelaa varsin mielikuvituksetonta peliä, mutta joukkueessa on paljon puolustuspelaamisen erikoisosaamista ja vääntövoimaa (Pakaslahti, Louhi, Wilm, Valtonen, Kuki....). Jos puolustus pysyy kasassa ja Riksman on kuumana, Jokerit pystyy voittamaan otteluita niukkamaalisesti. Hyökkäyspeli on kuitenkin niin aneemisen oloista, että vaikea nähdä Jokerien haastavan Kärpät tai HPK:n.

Blues taasen näyttäisi olevan iskussa oikeaan aikaan. Jos se ajaa Tapparan kiinni ja ohi runkosarjan aikana, on Tamperelaisten kesäloma enemmän kuin lähellä. Blues on paljon 1. kenttänsä varassa, mutta se kentällinen tuntuu olevan lähes mahdoton pideltävä. Siirtorajalla Blues on saanut myös materiaaliinsa leveyttä ja liigarutiinia löytyy nyt kaikkiin ketjuihin.

Tapparan vastustaja näyttäsi joka tapauksessa olevan Blues, vain kotiedusta taistellaan. Asetelma on sikäli tuttu viime kaudelta, että virkamiesmäisyyteen kauden huipennuksen kynnyksellä taantunut Tappara saa jälleen vastaansa erittäin kuumana olevan joukkueen. Rauli Uramalla tulee olemaan todella kova työnsarka psyykata ja piiskata joukkue samaan lentoon kun se parhaina päivinä on ollut - Bluesin itseluottamus ja nälkä hyvän kevään jäljiltä on varmasti kova ja Kake Heikkilä on näissä sopissa keitetty koutsi.

[Manse-Fani]

Hyvin pitkälle totaalisen samoilla linjoilla Ljpp:n kanssa.

Hieman on alkanut todellakin mietityttään, että mitenköhän meitin käy. Taso on hiipunut tasaisen vakaasti, eikä samanlaista 'lentokeliä' ole havaittavissa tämän hetken otteissa, kuin mitä se parhaillaan syksyllä oli. Tokihan Tappara pelaa vieläkin hyvin, mutta tasonlasku on tässä vaiheessa kautta aina melko vakavasti otettava asia. Pian aletaan kuitenkin pelaamaan kauden tärkeinpiä pelejä. Periaatteessa niitä pelataan jo nyt, koska kotietu pleijareihin olisi Tapparalle älyttömän tärkeä asia, lähes välttämätön.

Neloskentän tasonnosto on suuren suuri plussa, mutta vastaavasti muut kentät ovat hiukan taantuneet. Neloskentän varaan ei kuitenkaa voi asettaa älyttömiä odotuksia, joten muiden kenttienkin olisi aika taas palata tasolleen. Hancock pelasi hyvän pelin Narreja vastaan, toivottavasti jatkaa hyvällä tasolla myös vastakin.

Tapparan materiaali on leveä. Mutta se on myös tasainen. Tämä saattaa todellakin olla suurin kysymys-merkki. Poffeissa pitäisi jonkun/joidenkin nousta siihen johtajan asemaan. Pystyykö Kontiola jo tähän? Entäpä vanha konkari Ojanen? Tasaisen leveä materiaali voi olla kahdelta kantilta murhaava. Toivottavasti meidän osalta siltä positiivisemmalta kantilta murhaava, muuten ma ei alkaa ollenkaan.

Kohti kevättä.