Tämän kauden Tappara oli sitkeä, mutta liian ailahteleva. Ailahtelevuuden syytä ei oikein voi, kuin arvailla. Ehkäpä Tapolalla ei ihan joka hetki ollut kykyä pitää pelaajia otteessaan. Sellainen tasainen nousujohteisuus on parempi, kuin vuoristorata. Jotenkin toivoisin, että valmennus laittaisi tavoitteellisesti joukkueen peliä kasaan sillä tavalla, että se on parhaimmillaan vasta ihan lopussa. Nyt voisi sanoa, että Tappara oli parhaimmillaan ennen playoffeja ja otteessa tapahtui pieni heikentyminen siirryttäessä ratkaisupeleihin. Lähellähän se taas kerran oli, mutta kyllä Kärpät, vaan oli hivenen parempi. Puolustus peli ei ollut Rautakorven kausien kaltaisen selkeän hyvää. Pieni naksu parempaan seuraavaan kauteen ja mestaruus on meidän Tapparan.
