Jo perjantain sarja-avauksen kolmannen erän johdon menettämisen jäljiltä kirjoittelin siitä, että oman pelin rauhallinen vaihe pitää saada pelattua laadukkaammin. Silloin kahden maalin johtoasemassa hyökkäämisen ylikontrollipelaaminen tuntui tarttuneen puolustamiseen flegmaattisuuden muodossa ja peli oli yhtäkkiä tasan. Nyt sama ylikontrollipelaaminen näytti jo epätoivoiselta viimeisessä erässä, kun oltiin tappioasemassa ja tulosta olisi ollut pakko tehdä. Vaikutti siltä, että peli alkoi viedä miestä yksittäisissä tilanteissa (kuskailut ym.) ja tehottomat ylivoimat kiristivät vannetta edelleen, jolloin peli meni jopa HIFKin alivoiman perässä juoksemiseksi.
Yksittäisiin tilanteisiin ratkeavissa playoffeissa yksinkertaisetkin asiat nousevat ratkaisevaan rooliin ja samaa kehityskohdetta ehdottaisin kuin perjantainakin, että raakaa tilanvoittamista ja pelaamisen temmon nostamista kiekolla jallittelun sijaan. Pelinopeus laskee, jos suoritusten tempo on nähdyllä tasolla. Tämä joukkue osaa pelata myös pystysuuntaan nopeilla lähdöillä ja se olisi yksi pelin variointimahdollisuus. HIFK pelaa edelleen tyhmän yksinkertaisesti kunhan Tappara pelaa omalla vakaalla tasollaan. Jos Tappara ei pelaa omalla tasollaan ja alkaa miettiä liikaa, näyttää HIFKikin paremmalta. Ääriesimerkki Tapparan yksinkertaisten asioiden vajaasti hoitamisesta nähtiin heti ensimmäisessä vaihdossa,kun kiekkoa heiteltiin vastuuttomasti sinne tänne ja lopulta tilanne oli 0-1.
Laukauksista, niin jäihän niitä Tapparalla taas vetämättä, mutta siitä huolimatta Tappara laukoi vaaralliselta maalintekoalueelta 50 % laukauksistaan ja HIFK 36 %. Tappara palasi tältä osin perjantain lukemiin, kun HIFKin luvut ovat olleet tarkalleen tuota samaa luokkaa koko ajan. Vähän itsekin yllätyin, että niitä laukauksia oli kuitenkin noinkin paljon, mutta vaikutelmaa vääristi varmasti se, että sorrutiin laitojen näennäishallintaan ja maalikoostemaalien hakemiseen.
Kolmas erä oli omanlaisensa tarina, mutta siinä näyttäytyi karulla tavalla se, että Tapparan joukkueen suoritustason ääripäät ovat etäämmällä toisistaan kuin parilla viime kaudella. Se on luonnollista kun annetaan enemmän vapauksia ja vaikuttaa siltä, että se saa tällä palstallakin huomattavaa ylireagointia aikaan. Valmennuksella on kuitenkin vastuuta siitä, että peliä pystytään muuttamaan vaatimusten mukaan ja nyt ollaan ympäristössä, joka vaatii yksittäisten tilanteiden suoritusvarmuutta = yksinkertaisten asioiden tekemistä varman päälle. Joukkue on pystynyt tällä kaudella muutoksiin, kun vaikeuksia on kohdattu ja siltä osin on käyty matkan varrella rautakaupassa hakemassa erilaisia työkaluja pakkiin. Nyt niitä pitää alkaa käyttämään, koska HIFK osoitti sen, että puolustus ei joka pelissä lahjamaaleja anna.
