Tapparan peliesitykset kaudella 2014-15

[Screamager]

Veikkaustasauskierrokset saatiin selätettyä ja käteen jäi maalisuhde 12-1 ja 6/6 pistettä. Ennen näitä pelejä oli puhetta siitä, että ei saa sortua luulemiseen ja kurin pitää säilyä heikompaakin joukkuetta vastaan pelatessa. Turun näytöstä en päässyt seuraamaan, mutta jos tulos on 1-8, niin en mää maalintekopelissä siitä oikein pahaa sanottavaa löydä. Otteluketjussa oli jotain puhetta pitkistä vaihdoista ja sitä kautta ilmenneestä kurittomuudesta, mutta tulos on taululla ja maalit olivat ihan tehtyjä kaikki. Hyvät asiat tuppaavat kertautumaan onnistuneina suorituksina tulevaisuudessa, flow-tila lienee melko lähellä juuri nyt.

Tapparan viiden viime ottelun maalisuhde 25-6 ja 12/15 pistettä. Yv 31,58 % ja av 85,19 %. Tällä hetkellä joulutauolla askarruttanut peli on näyttänyt auenneen ja kentällä saadaan toteutettua niitä asioita joihin pyritään. Ja eritoten tuloksellisesti. Peliin on ilmiselvästi tullut puheissakin ilmennyttä luonnetta mukaan, karvaaminen iskee tehokkaasti kiinni ja riistoista rokotetaan nopeilla käännöillä.

Ensi viikolla vielä vastassa HPK, HIFK ja Lukko ennen mj-hengähdystaukoa. Niissä saadaan mitattua joukkueen luulemisen taso, eli onko näistä viimeisimmistä otteluista ja etenkin TPS-tasauksista nousseet hyvät asiat saatu iskostettua luihin ja ytimiin paremmaksi rutiinitasoksi ja onnistumisia edesauttaviksi näytteiksi siitä, että maaleja tosiaan osataan tehdä.

Vastaan tulee myös rehellisesti sanottuna parempia puolustuksia, kuin nyt nähdyt TPS-Elomolaiset. Saako Tappara vielä luotua näyttäviä syöttöketjuja ja toteutettua haluamaansa kiekkokontrollia, kuten nyt on viime otteluissa ihailtavasti saanut aikaan? Hyökkäysalueen pyörityksissä alkaa taas olemaan luovuutta ja iloa, mistä voi yhdessä vapautuneemman maalinteon kanssa muodostua kiva tarina kevääksi. Kunhan vain puolustuksen tiiviys säilyy organisoidumpiakin joukkueita vastaan, se on nyt avainasemassa tulevissa koitoksissa.

Yksilöistä Jormakka on ilahduttavasti päässyt hyödyntämään nopeuttaan juuri noissa karvauksesta saaduissa riistoissa sekä muissa nopeasti syntyneissä tilanteissa, ja Haapala sopii Jormakan laituripariksi erinomaisesti, kun heidän pelissään on hieman samoja piirteitä. Järvinen täydentää ketjun hyvin ja siinä vaikuttaisi olevan kova ketju ainakin loppurunkosarjaan. "Ainakin" siksi, että vaikka Haapala pelaa vähän isompana kuin onkaan, saattaa ketjun pienikokoisuudessa olla yksi Särkänniemi-ketjuun verrattava riskitekijä kevättä varten. Sitten jos/kun Dixon vielä saadaan ykkösketjuun Kuuselan ja Palolan keskelle koko joukkueen peli-ilon ja kurin säilyessä, niin resepti keväälle alkaa olla kasassa.

[Screamager]

Tässä koottu tilastokatsaus TPS-veikkaustasausotteluiden laukomiseen. Vaikka TPS laukoi paljon, niin laukominen oli huomattavasti Tapparaa heikompaa ja TPS laukoi huomattavasti enemmän erikoistilanteissa. Joukkueiden erot siis korostuivat tasakentällislaukauksissa, joista seuraavat tilastot ovat.

Tasakentällisin laukaukset menivät Tapparalle 79-78 ja niistä vaaralliselta maalintekoalueelta 46-29. Turun ottelussa TPS sai tasakentällisin vain kaksi laukausta 1-sektorilta joista toinen meni ohi. Tapparalla siis oli laukaushallinta kentän kriittisillä osilla parhaiten hallussa tällä kaudella.

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	27,8 %	30,4 %	36,7 %	5,1 %
TPS	9,1 %	27,3 %	55,8 %	7,8 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	90,9 %	66,7 %	58,6 %	50,0 %	69,6 %
TPS	71,4 %	61,9 %	69,8 %	100,0 %	70,1 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	18,2 %	20,8 %	0,0 %	0,0 %	11,4 %
TPS	0,0 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %

[Messi]

Vaikka huomisen pelin topiccia ei ole vielä avattu, niin minä avaudun jo nyt yhdellä asialla. Olkoon lauantain peli millainen tahansa. Sillä pelillä ei mielestäni voi selittää seikkaa, joka palasi Tapparan peli-ilmeeseen pitkästä aikaa. Täysin välinpitämätön peliKURITTOMUUS. Peluuttamisesta ei ollut tietoakaan, tai jos oli niin... voi voi. En mittaillut vaihtojen pituuksia, mutta kyllä siellä joku veti tuplavaihtoja useampaankin kertaan. Valmennuksen olisi heti pitänyt puuttua asiaan, mutta eivät puuttuneet tai sitten eivät halunneet puuttua. Jäljempi pahempi. Tuo asia on korjattava. Merkkauspeli puolustusalueella sakkasi myös pahemman kerran, Metsolle joku 38 torjuntaa..ihan älytön määrä pelissä, joka voitetaan 8-1. Nuo kaksi seikkaa kuntoon ja HPK:ta viedään. Uskon, että asiat korjaantuvat huomiseen. Metso on muuten palannut liigan parhaimmaksi maalivahdiksi. Se on poijat hyvä se.


Edit: Tuossahan onkin 2 asiaa

[Virveliä kainaloon]

En mittaillut vaihtojen pituuksia, mutta kyllä siellä joku veti tuplavaihtoja useampaankin kertaan.

Mittasin muutaman vaihdon, kun alkoi Juntin toiminta erityisesti korpeamaan. Toisessa erässä kaksi vaihtoa mittasin, ensimmäinen 2.30, toinen 1.45. Tuossa ensimmäisessä tapauksessahan ylittyy jo triplavaihtokin 

Jukan joukkueessa ei olisi tapahtunut. Sama ongelma oli jo perjantain kotipelissä, jossa neljän ja puolen minuutin jälkeen oli vasta kaksi ketjua käynyt jäällä (no, Järviset ehti siihen about kymmeneksi sekunniksi vielä ennen aikalisää). Karmean löysää oli peli, etenkin Turussa. Tuntuu ihan väärältä kritisoida joukkuetta noin hyvän tuloksen jälkeen, ja onhan se sinänsä hyvä, että säästellään energiaa. Kuitenkin se on sanottava, että oikeaa jääkiekkojoukkuetta vastaan Tappara olisi tehnyt 1-2 maalia noista, mitkä se teki, ja luultavasti päästänyt 2-3.

Tosin viime kauden valmennuksessa ei olisi joukkue tehnyt kahdeksaa nuottaa. Vaikea uskoa, että tässä nyt olisi mikään isompi löysäilyvaihde lyöty silmään.

Eikä nyt tarvitse heti tulla caps lockein ja huutomerkein mesoamaan väärin kannattamisesta...

[gatecrasher]

Jäljillä ollaan...Tapola taisi ottelun jälkeisessä pressissä mainita jotain tulella leikkimisestä. Tiedä sitten tarkoittiko sitä, että Tapparan kiekollinen peli haki jatkuvasti sitä tyhjää maalia, pelin ollessa vielä numerollisesti auki, vai jotain muuta. Varsinkin toisessa erässä oli kyllä huomattavissa muutamalta kentältä riskialtista ylikarvaamista hyökkäys- ja keskialueella, joista vastustaja sai ihan hyviä vastahyökkäyksiä aiheuttaen esim. tuon 5-3 alivoiman sekä omalla alueella pientä "varastamista" joukkueelta omat tehopisteet ja vastahyökkäykset mielessä. Mutta noiden klap-klap-klap -maalien myötä nämäkin suotakoon, oli kyllä unohtumaton Nakkikattila vierailu.

[Screamager]

Merkkauspeli puolustusalueella sakkasi myös pahemman kerran, Metsolle joku 38 torjuntaa..ihan älytön määrä pelissä, joka voitetaan 8-1.

TPS laukoi huomattavan paljon huonoilta paikoilta, kokonaislaukaustilastot luovat väärää mielikuvaa. Lauantain pelissä tasakentällislaukaukset menivät TPS:lle toki 38-31, mutta suurin osa niistä eli 25 tuli viivalta. TPS pääsi laukomaan vaaralliselta maalintekoalueelta 11 laukausta, kun Tappara laukoi tasakentällisin 18 kertaa 1- ja 2-sektoreilta.

Mielenkiintoisinta "huonon merkkauspelin" kannalta on se, että 1-sektorilta eli maalin edestä TPS laukoi tasakentällisin vain 2 kertaa joista toisen ohi.

Ylempänä vastauksessa #151 on laukaustilastot kummastakin TPS-pelistä koottuna. Eipä TPS sieltä vaaralliselta maalintekoalueelta niin paljoa päässyt laukomaan.

[Börje]

Olkoon lauantain peli millainen tahansa. Sillä pelillä ei mielestäni voi selittää seikkaa, joka palasi Tapparan peli-ilmeeseen pitkästä aikaa. Täysin välinpitämätön peliKURITTOMUUS. Peluuttamisesta ei ollut tietoakaan, tai jos oli niin... voi voi.

TPS:n surkeus veti Tapparan leikkimisvaihteelle mukaan, vaihdot venyivät, välillä oli kaikki viisi miestä parin metrin säteellä TPS:n maalista jne. En kuitenkaan millään usko, että tuollaista olisi nähty esim. Kärppiä vastaan. Siksi liiallinen ruoskiminen on 8-1 voiton jälkeen mielestäni turhaa. Kuten Tapolan kommenteista huomasi, ei puutteet Tapparan pelissä menneet valmennukselta ohi eikä tuloksen taakse tuudittauduttu.

Miksi sitten ei menty rautakorpimaiseen pelin viihdyttävyyden tappamiseen ja kahden maalin johdon varjeluun tilanteessa 1-3? Nyt tarjoutui tilaisuus nauttia pelistä. Heittää jalkakikkaa, lähteä hyökkäämään ilman varmistuksia, syötellä punakonekuvioita myös tasaviisikoin, yksinkertaisesti höntsäillä ja naattia. Tapparan itseluottamus on varmasti on jo noussut marras-joulukuun synkistä ajoista, mutta tuskin lisäpotku ja vapautuneisuus on raskaan tammikuun aikana pahasta. Kääntöpuolena on tietysti vaara, että höntsyvaihe jää päälle. TPS kaatui murskaavasti tuollakin tavalla, mutta kaikkia muita joukkueita vastaan tuollainen leikittely kostautuu varmasti.

Huomenna jälleen mitataan valmennusjohdon taidot ja pelaajien kypsyys. Onko viikonlopun höntsypelit saatu unohdettua ja työnteko jatkuu normaalisti?

[#51]

TPS:n surkeus veti Tapparan leikkimisvaihteelle mukaan, vaihdot venyivät, välillä oli kaikki viisi miestä parin metrin säteellä TPS:n maalista jne. En kuitenkaan millään usko, että tuollaista olisi nähty esim. Kärppiä vastaan. Siksi liiallinen ruoskiminen on 8-1 voiton jälkeen mielestäni turhaa. Kuten Tapolan kommenteista huomasi, ei puutteet Tapparan pelissä menneet valmennukselta ohi eikä tuloksen taakse tuudittauduttu.

Miksi sitten ei menty rautakorpimaiseen pelin viihdyttävyyden tappamiseen ja kahden maalin johdon varjeluun tilanteessa 1-3? Nyt tarjoutui tilaisuus nauttia pelistä. Heittää jalkakikkaa, lähteä hyökkäämään ilman varmistuksia, syötellä punakonekuvioita myös tasaviisikoin, yksinkertaisesti höntsäillä ja naattia. Tapparan itseluottamus on varmasti on jo noussut marras-joulukuun synkistä ajoista, mutta tuskin lisäpotku ja vapautuneisuus on raskaan tammikuun aikana pahasta. Kääntöpuolena on tietysti vaara, että höntsyvaihe jää päälle. TPS kaatui murskaavasti tuollakin tavalla, mutta kaikkia muita joukkueita vastaan tuollainen leikittely kostautuu varmasti.

Huomenna jälleen mitataan valmennusjohdon taidot ja pelaajien kypsyys. Onko viikonlopun höntsypelit saatu unohdettua ja työnteko jatkuu normaalisti?

Hyvä kirjoitus, jonka voin kyllä allekirjoittaa. Ei noista TPS-peleistä voi tehdä suuria johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen, mutta minustakin oli hienoa, että johtoasemassa pelaaminen ei kipsannut tai passivoittanut joukkuetta, vaan nyt otettiin lisää kiekollisia riskejä ja pelattiin peliä, joka oli varsin yleisöystävällistä. Tappara on nyt kolme kautta pelannut aika pitkälti puolustuspelin ja tiukan pelikurin ehdoilla, joten nyt kun kerrankin tuli mahdollisuus nauttia pelistä täysin rinnuksin, niin totta kai siihen kannatti tarttua. TPS-pelit olivat oma tarinansa enkä todellakaan usko, että tällä viikolla nähdään samanlaista riskiä tai väliinpitämättömyyttä, miten asian haluaa nähdä. Tosin, jos esim. Erkinjuntti vetää tälläkin viikolla toistuvasti ylipitkiä vaihtoja, niin tällöin voi jo huolestua.

Tapola puhui ennen kautta enemmän vapauksien antamisesta pelaajille ja syyskauden tukkoisuudessa moni, minä mukaanlukien, epäilin näitä puheita pelkäksi sananhelinäksi, mutta tämä tammikuu on palauttanut uskoa. Tapola on näyttänyt närhen munat epäilijoilleen ja saanut Tapparan pelaamaan raikasta ja voitokasta kiekkoa. Tosin, en tässä vielä rupeaisi tuulettelemaankaan. Tappara on ollut koko kauden putkijoukkue, joten mikään varmuus ei ole, etteikö pidempi tappioputki mahtuisi vielä kevätkaudelle. Pistekeskiarvossa Tappara on kuudentena ja kuuden joukkoon pääseminen on vähimmäistavoite loppurunkosarjalle.  Tällä viikolla vastassa on alemman keskikastin HPK ja heikossa vireessä oleva IFK kotona sekä ilman Vahalahtea ja Gagnonia pelaava Lukko vieraissa. Kuusi pistettä on mielestäni vähimmäistavoite ja mikäli tästä selvästi jäädään, niin sitten voidaan kyllä kyseinalaistaa tuo pelikurista lipsuminen TPS-otteluissa.

[Ioni]

Merkkauspeli puolustusalueella sakkasi myös pahemman kerran, Metsolle joku 38 torjuntaa..ihan älytön määrä pelissä, joka voitetaan 8-1.

TPS laukoi huomattavan paljon huonoilta paikoilta, kokonaislaukaustilastot luovat väärää mielikuvaa. Lauantain pelissä tasakentällislaukaukset menivät TPS:lle toki 38-31, mutta suurin osa niistä eli 25 tuli viivalta. TPS pääsi laukomaan vaaralliselta maalintekoalueelta 11 laukausta, kun Tappara laukoi tasakentällisin 18 kertaa 1- ja 2-sektoreilta.

Mielenkiintoisinta "huonon merkkauspelin" kannalta on se, että 1-sektorilta eli maalin edestä TPS laukoi tasakentällisin vain 2 kertaa joista toisen ohi.

Ylempänä vastauksessa #151 on laukaustilastot kummastakin TPS-pelistä koottuna. Eipä TPS sieltä vaaralliselta maalintekoalueelta niin paljoa päässyt laukomaan.

Sen verran täytyy kyllä sanoa, että maalintekoon noilla sektoreilla ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä. Tilastoista voi toki katsoa, että maalinedestä tehdään valtaosa maaleista. Tuo tilasto kuitenkin valehtelee jo siinä, että laukaus viivalta joka ohjataan maalin edestä maaliin merkitään 1-sektorilta tehdyksi. Valtaosa peleissä 1-sektorista ammuttavista laukauksista monesti ovatkin näitä ohjureita tai sitten puolustajan puristuksessa rääpäistyjä rannareita. Suoraan syötöstä ammutut suorat laukaukset, usein 2 sektorista, ja maskin takaa viivasta tulevat laukaukset ovat maalivahdin kannalta vähintään yhtä vaarallisia. Tilastot eivät kerro millaisesta tilanteesta kukin laukaus on ammuttu, se kertoo vain, että kiekko on mennyt siitä kohtaa maalia kohti.

Messi voinee maalivahtieksperttinä ottaa kantaa kumman haluaa mieluummin torjuttavakseen, suoran laukauksen 1-sektorista ilman häirintää, vai maskin takaa tulevan viivakudin.

Vaihtojen venyminen on kyllä siinä mielessä huolestuttavaa pitkässä juoksussa, että se vaikuttaa käytännössä kaikkien peliaikaan. Jos pelaaja syö toisen peliaikaa venyttämällä omia vaihtojaan, niin siinä alkaa äkkiä joukkuehenki rakoilla. Valmentajat peluuttavat ja siten määrittelevät kunkin peliajan (periaatteessa). On heidän vastuullaan palauttaa kuriton hiihtelijä ruotuun. Pelitilanteesta johtumattomia ylipitkiä vaihtoja en hyväksy keltään. Ansaittu peliaika saadaan vaihtojen määrässä, ei niiden pituudessa.

[Messi]

Sen verran täytyy kyllä sanoa, että maalintekoon noilla sektoreilla ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä. Tilastoista voi toki katsoa, että maalinedestä tehdään valtaosa maaleista. Tuo tilasto kuitenkin valehtelee jo siinä, että laukaus viivalta joka ohjataan maalin edestä maaliin merkitään 1-sektorilta tehdyksi. Valtaosa peleissä 1-sektorista ammuttavista laukauksista monesti ovatkin näitä ohjureita tai sitten puolustajan puristuksessa rääpäistyjä rannareita. Suoraan syötöstä ammutut suorat laukaukset, usein 2 sektorista, ja maskin takaa viivasta tulevat laukaukset ovat maalivahdin kannalta vähintään yhtä vaarallisia. Tilastot eivät kerro millaisesta tilanteesta kukin laukaus on ammuttu, se kertoo vain, että kiekko on mennyt siitä kohtaa maalia kohti.

Messi voinee maalivahtieksperttinä ottaa kantaa kumman haluaa mieluummin torjuttavakseen, suoran laukauksen 1-sektorista ilman häirintää, vai maskin takaa tulevan viivakudin.

Vaihtojen venyminen on kyllä siinä mielessä huolestuttavaa pitkässä juoksussa, että se vaikuttaa käytännössä kaikkien peliaikaan. Jos pelaaja syö toisen peliaikaa venyttämällä omia vaihtojaan, niin siinä alkaa äkkiä joukkuehenki rakoilla. Valmentajat peluuttavat ja siten määrittelevät kunkin peliajan (periaatteessa). On heidän vastuullaan palauttaa kuriton hiihtelijä ruotuun. Pelitilanteesta johtumattomia ylipitkiä vaihtoja en hyväksy keltään. Ansaittu peliaika saadaan vaihtojen määrässä, ei niiden pituudessa.

Mitä luulette, kun sanotaan, että tässä nyt vähän otetaan vapauksia ja hötsäillään. Minä päätän vetää pari, kolme, neljä parin minuutin vaihtoa, ja kaveri ei pääse pariin tai neljään kertaan jäälle omalla vuorolla ollenkaan. Tuleeko kaveri pelin jälkeen taputtelemaan olalle ja sanoo "hienosti vedin minunkin vuorolla 19 minuutin peliajan. Hyvä, että sain levätä 10 minuutin peliajalla" Sen verran olen jääkiekkoa pelannut ja pelaan hiukan vieläkin, että ei se poijat mene noin. JOUKKUE on joukkue, joka toimii kuten JOUKKUE. Amerikassa tuolle on termi: TEAMWORK. Jos tavoitellaan jotain, mitä eivät kaikki saavuta, yhteistyön pitää olla saumatonta, luottamusta, epäitsekästä jne. Kai tästä ymmärtää, mistä on oikeastaan kysymys?

Mitä tulee laukauksiin, suora laukaus ilman maskia ja moken häirintää on aina mokelle selkeämpi, kuin laukaus, jossa on kaikenlaista härdeliä, ja joka lopulta suuntautuu tolppien väliin. Seinille ammutut laukaukset saavat moken hymyilemään, jopa nauramaan, jos hiukan karrikoi. Jos minulle tulee noita lopulta pahoja vetoja, minulle on aivan sama kuinka monta niitä tulee toiseen päähän kunhan minun päähän ei tule liikaa ja me voitetaan lopulta.

[Screamager]

Sen verran täytyy kyllä sanoa, että maalintekoon noilla sektoreilla ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä. Tilastoista voi toki katsoa, että maalinedestä tehdään valtaosa maaleista. Tuo tilasto kuitenkin valehtelee jo siinä, että laukaus viivalta joka ohjataan maalin edestä maaliin merkitään 1-sektorilta tehdyksi. Valtaosa peleissä 1-sektorista ammuttavista laukauksista monesti ovatkin näitä ohjureita tai sitten puolustajan puristuksessa rääpäistyjä rannareita. Suoraan syötöstä ammutut suorat laukaukset, usein 2 sektorista, ja maskin takaa viivasta tulevat laukaukset ovat maalivahdin kannalta vähintään yhtä vaarallisia. Tilastot eivät kerro millaisesta tilanteesta kukin laukaus on ammuttu, se kertoo vain, että kiekko on mennyt siitä kohtaa maalia kohti.

Aika vahvoja oletuksia ohjurien määrästä ja rääpäistyistä rannareista. Täytyy sanoa, että oikeastaan todella raakaa aliarviointia. Ohjaus on pelitilanneteko siinä missä mailan lavalla suoritettu laukaus. Semmoisia Greenin naamasta tai paidanhelmasta menneitä ohjureitakin joskus on, mutta ne hukkuvat massaan.

Se nyt vaan on totta, että mitä lähempää ja isommasta kulmasta lauot, sitä todennäköisempää maalinteko on. Suorituksen laatuun on vaikea ottaa objektiivisesti kantaa muuta kuin laukausten onnistumisprosentin kautta. Myös pitemmän aikavälin laukomistarkkuuden tarkastelusta saa osviittaa laukomisen laadusta.

Laukausten jakaantumisesta eri sektoreihin saa myös osviittaa pelaamisen laadusta. Tarkastelin joku aika sitten Kärppien viimeisen kymmenen pelin laukauksia, ja niiden mukaan Kärppien vastustajat olivat saaneet vain 33,6 % laukauksista 1- ja 2-sektoreilta ja Kärpillä lukema oli 42,8 %. Vertailun vuoksi joulutauon jälkeen Tapparan vastustajat ovat laukoneet 1- ja 2-sektoreilta 40,1 % laukauksistaan ja Tappara 50,1 %. Kärppien vastustajien lukema 33,6 % on todella alhainen ja kertoo Kärppien loistavasta puolustamisesta. Tapparan lukema 50,1 % yhdistettynä kokonaislaukusmäärään (vastustajaa noin 100 laukausta alhaisempi) taas kertoo siitä, että Tappara ei pyri laukomaan kuin TPS (70 kutia per peli), vaan pyrkii korostetusti paremmille paikoille. Hyvin on viime aikoina onnistunutkin.

Tapparan maali on tällä kaudella vaatinut
1-sektorilta 7,1 laukausta (tarkkuus 78,1 %) (laukausprosentti 14,1 %)
2-sektorilta 17,1 laukausta (tarkkuus 55,6 %) (laukausprosentti 5,9 %)
3-sektorilta 66,1 laukausta (tarkkuus 49,4 %) (laukausprosentti 1,5 %)
4-sektorilta 187 laukausta (tarkkuus 63,6 %) (laukausprosentti 0,5 %)
Yhteensä 19,7 laukausta (tarkkuus 58,4 %) (laukausprosentti 5,1 %)

Tapparan vastustajan maali on tällä kaudella vaatinut
1-sektorilta 9,0 laukausta (tarkkuus 78,2 %) (laukausprosentti 11,1 %)
2-sektorilta 22,4 laukausta (tarkkuus 62,0 %) (laukausprosentti 4,5 %)
3-sektorilta 129,9 laukausta (tarkkuus 54,0 %) (laukausprosentti 0,8 %)
4-sektorilta 29,2 laukausta (tarkkuus 70,9 %) (laukausprosentti 3,4 %)
Yhteensä 24,7 laukausta (tarkkuus 63,1 %) (laukausprosentti 4,1 %)

Tapparan 2- ja 3-sektorin laukaukset eivät ole olleet kovin tarkkoja, mutta 2-sektorin tarkkuudessa korostuu marraskuun huono lukema, jolloin jopa viivalaukominen oli 2-sektoria tarkempaa. 3-sektorin laukaustarkkuus on ollut koko kauden samoissa lukemissa, eikä siinä silloin mikään maski auta, jos veto menee seinille tai jää matkalle. Irtokiekosta toki voi tulla uusi parempi tilanne, mutta sittenhän tulee ja se kirjataan ylös. Se kuuluu jääkiekon jatkumoluonteeseen. Jokainen tilanne periytyy ja tietyistä tilanteista seuraa paremia ja joistakin huonompia tilanteita.

Eivät nämä ole mitään satunnaisista ohjureista tai rääpäistyistä rannareista johtuvia lukuja, vaan joukkueen pelistä kertovia lukuja. Mitä paremmilta paikoilta päästään laukomaan, sitä todennäköisempää maalinteko on. Sitten päälle tulevat kaikenmaailman tukitoimet, joista maskipelaaminen on hyvä esimerkki. Aika monta kutia sieltä viivasta silti saa yhden maalin eteen edelleen vetää, eli läheskään aina ne tukitoimet eivät ole tarpeeksi kunnossa. Tällöin auttaa, kun pyrkii lähemmäs maalia eikä tee kuten TPS, että roiskii yhdessä ottelussa viivalta tasakentällisin 25 kutia ja maalin edestä vain 2.

Ja jos vielä miettii realistisesti, että kumpi on yleisempi: 1-sektorista ilman härdelliä tullut veto vai 3-sektorista härdellin kanssa tullut veto? Yleensä siinä 1-sektorilla on vähemmän vapaata tilaa kuin viivasta lauottaessa eli yleensä siinä tuppaa enemmän sitä härdelliä ja kaikenmoista ylimääräistä olemaan maalivahtia haittaamassa. Sitten ne 1-sektorin ilman härdelliä tulleet vedot, niin yleensä niissä ollaan joko läpiajossa tai poikkeuksellisesti päästy purjehtimaan maalille. Kyllä maalivahti silloin käsittääkseni on pitkässä juoksussa heikommilla kuin jonkunmoisen kunnollisen reagointiajan sisältävissä kauempaa tulleissa vedoissa, joissa ei pahimmillaan ole mitään maskia tai härdelliä.

[Vilttitossu]

Ehkä lauantain peli oli sellanen, että joukkueen varsinkin se pitää unohtaa 100%:sti, ja meidänkään ei ole siitä syytä vetää sen suurempia johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Todella hieno peli numerollisesti, ja jää historian kirjoihin ja muisteloihin, mutta katseet eteenpäin.
Aika klisee, mutta HPK tulee huomenna olemaan se joukkueen henkisen ja pelillisen tason mittari.  Siinä katotaan, onko viime viikkoiset palaverit menny perille, ja miten on saatu viikonlopun murskajaiset unohdettua.
Avainasemassa Tapparan peliesityksissä ois nyt mun mielestä peliin tulot. Pitää olla heti valmiina taistelemaan ja luistelemaan voitosta, eikä odotella, että joku sen hoitaa, vaan jokainen hoitaa itse oman tonttinsa 100%:sti alusta alkaen!

Näin kun toimitaan, ni tolle(kin) joukkueelle on vaan taivas rajana.

[iroj]

Eivät nämä ole mitään satunnaisista ohjureista tai rääpäistyistä rannareista johtuvia lukuja, vaan joukkueen pelistä kertovia lukuja. Mitä paremmilta paikoilta päästään laukomaan, sitä todennäköisempää maalinteko on.
Ja jos vielä miettii realistisesti, että kumpi on yleisempi: 1-sektorista ilman härdelliä tullut veto vai 3-sektorista härdellin kanssa tullut veto? Yleensä siinä 1-sektorilla on vähemmän vapaata tilaa kuin viivasta lauottaessa eli yleensä siinä tuppaa enemmän sitä härdelliä ja kaikenmoista ylimääräistä olemaan maalivahtia haittaamassa. Sitten ne 1-sektorin ilman härdelliä tulleet vedot, niin yleensä niissä ollaan joko läpiajossa tai poikkeuksellisesti päästy purjehtimaan maalille. Kyllä maalivahti silloin käsittääkseni on pitkässä juoksussa heikommilla kuin jonkunmoisen kunnollisen reagointiajan sisältävissä kauempaa tulleissa vedoissa, joissa ei pahimmillaan ole mitään maskia tai härdelliä.

Kuinka monta maalia Tappara on tehnyt ohjureilla tai Tapparaa vastaan on tehty ohjureilla?
Tällaiset maalit jäävät helposti mieleen mutta ne ovat harvinaisia (ei rebound-maalitkaan kovin yleisiä ole).
Ohjuri on vain pieni lisä hyökkäysarsenaaliin.
Ohjuri-maalit ovat harvinaisia koska ei ole helppo ohjata tarkasti kohti tulevaa laukausta.
3 viikon jälkeen Tapparan laukausten onnistumisprosentti vaaralliselta maalintekoalueelta oli 7,3 ja nyt se on noin 10.
Tähän onnistumisprosenttiin vaikuttaa luultavasti paljon enemmän pelaajien suoritustaso (tai ehkä on saatu luotua parempia paikkoja vaaralliselle maalintekoalueelle) kuin vastustajien maalivahtien taso.
Puolen metrin torjuntaliikkeillä+reaktioajoilla maalivahdin torjunta-ajat ovat noin 0,3-0,4 sekuntia (hanskakäsi nopein ylös ja hitain alas sekä mailakäsi ja jalat hanskakättä hitaampia).
Jos pelaaja pääsee laukomaan keskeltä 8 metrin päästä niin maalivahdin ollessa keskellä viivalla laukaisukulma-alue jolla kiekko voi mennä maaliin on noin 4 astetta kumpaankin nurkkaan (4 metristä noin 8 astetta) ja laukauksen keskinopeudella 30 m/s kiekko olisi maalissa 0,27 sekunnin kuluttua.
Vaarallisella maalintekoalueella pelaajien suurien ongelma on se että tilaa ja aikaa on vähän vastustajien häiritessä ja siksi ei ole helppo pystyä parhaisiin mahdollisiin laukauksiin.
Huipputaitavat pelaajat tekevät usein maaleja tällaisistakin paikoista.
Laukausten onnistumisprosentti vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta on aina ollut 2-3%.
Tällä onnistumistasolla on käytännössä mahdotonta päästä hyviin maalimääriin vaikka lisättäisiin laukomista.
Härdellinteolla voidaan yrittää auttaa mutta kauempaa laukaisukulma-alueet jolla kiekko voi mennä maaliin ovat selvästi pienempiä kuin läheltä joten siksi on vaikeampi onnistua vaikka maalivahti ei näkisikään kiekkoa.

[peterra]

Mielenkiintoinen tilastokuriositeetti nykyisestä paremmasta jaksosta Tapparalla on se, että vieraissa peli on kulkenut selvästi nihkeämmin kuin kotona. Viimeisestä seittemästä (nykyisen putken aikaiset) vieraspelistä ollaan hävitty suoraan kolme. Sen sijaan viimeisestä kahdeksasta kotipelistä nykyisessä putkessa ei olla hävitty suoraan yhtään ja rankkareillakin vain kahdesti. Jos ajatellaan asiaa pelitaktisesti niin Tappara on vienyt pelejä enemmän tuonne tunnpelaamiseen ja sillä tavalla enemmän ollaan vedetty tunteella. Tämä on heijastunut erityisesti kotipeleihin hyvänä latauksena. Vieraspeleissä on mun mielestä ollut jatkuvasti virkamiesmäisyyttä (koko kauden) ja nyt oikeastaan vieraissa pelataan sillä tavalla kuin pelattiin häviöputkessa marraskuussa. Siinä on miettimistä valmennusjohdolle, että miten tuota tunnetta saadaan matkalle mukaan. Toisaalta siinäkin on paljon miettimistä, että edelleenkin tuollainen riskejä välttävä pelitapa ilman tunnetta niin Tappara on kyllä melkosen vaaraton joukkue. Se on about 100% eri suunnasta tuleva jengi kuin Rautakorven aikana, vaikka valmentajana häärii Rautakorpen oma oppipoika. Rautakorven aikana virkamiesmäisyys ja erittäin kurinalainen sapluuna oli vaarallinen, koska Tappara voitti todella paljon pelejä sillä.

Voisin sanoa, että tässä leikitään upporikasta ja rutiköyhää nyt tämä kausi. Playoffeissa jos jatketaan valitulla linjalla niin ollaan täysin vastustajan varassa. Organisoituja ja kurinalaisia jengejä vastaan tulee todella isoja vaikeuksia, kun taas tunnepuolen jengejä vastaan voidaan jopa viedä. Paljon on kiinni siitä, kenet vastaan saadaan.

[Virveliä kainaloon]

Kärpät-peli jäi näkemättä(ensimmäinen kahteen kauteen), mutta isossa kuvassa on havaittavissa selkeitä, omaan silmään helvetin positiivisia, kehityslinjoja. Tapparan kiekollinen peli on tällä hetkellä täyttä timanttia, rakenteellisesti jopa parempaa kuin Kärpillä. Näin hyvään ei edes kaikkin janoisten sankari Rautakorpi pystynyt.

Kiekon vauhti on Liigaan erittäin kovalla tasolla. Syötöt napsuvat lapoihin terävinä, laadukkaina ja tarkkoina. Tappara pelaa nähdäkseni poikkeuksellisen paljon tällä hetkellä leveyssuunnassa. Välillä tämä kostautuu vaarallisina vastahyökkäyksinä, mutta samalla myös omat hyökkäykset ovat julmetusti vaarallisempia. Tietyllä tavalla peli on "kalpamaistunut". Jätönjätöt puuttuvat, mutta pelinopeus on suuri ja kiekonhallinta selvästi Tapparalla. Hyökkäykset ovat selvästi pidempiä kuin alkukaudella. Pelaajien kasvanut itseluottamus näkyy rohkeutena pysyä kiekossa, haastaa tilanteita maalille ja antaa oivaltavia syöttöjä puolustuksen läpi.

Puolustussysteemi on aina ollut kunnossa, siinä ei selkeitä muutoksia. Puolustussuorituksissa on kuitenkin löydetty jälleen "se", joka saa vastustajat raivon partaalle. Keppiä tulee aika pirusti, mutta täysin sääntöjen puitteissa. Ikäväähän se on pelata, kun lavan päälle naputetaan jatkuvasti. Asenne.

Syksyllä puhuttiin, että Tapolalla on huikeita ajatuksia pelistä, pelinäkemys huippuluokkaa. No, nyt joku on tainnut saada myytyä nuo ajatukset joukkueelle. Onko se Tapola itse, Green, Peltola, Miksa, Tömmernes vai kuka, sillä ei ole väliä. Pääasia on se, että Tappara pelaa tulevaisuuden lätkää, ja on jännitteen kestäessä niskan päällä ketä tahansa vastaan (pl. kahva-Lukko, joka tappaa nopeuden). Ajatelkaapa sitä, että tämä on vasta Tapolan ensimmäinen kausi. Tässä voi olla kehitteillä jotain hienoa.