Ensin katsellaan, sitten hassutellaan ja lopuksi viedään, miten huvittaa. Eihän helsinkiläisistä ollut mitään vastusta tänään. Pelot vahvasta ylivoimasta olivat hyvin pitkälle Ilveksen heikkoutta, ei noissa ollut ongelmia. Ihmetellä täyyy IFK:n 5-3-yv:tä. Guolla pelasi viivamiehenä ja vedot loistivat poissaoloillaan.
Enlundin maali lämmittää sydäntä. Ensimmäinen vaihto pelissä. Urama rohkaisee hyökkäämään 3-0-tilanteessa, Enlund kärkkyy vasta-iskua. Paikka tulee puolivahingossa. Kiekko maalille, Lundell tiputtaa, Enlund reboundilla, maali. Ensi kaudella lindgrenit, Enlund. Kaikki merkit viittavat loistavaan tulevaisuuteen. Rautakorven aikana olisi ollut turha odottaa vastaavaa hyökkäysoikeutta johtoasemassa. Sama toistuu ilman maalia alivoimalla 1vs1-hyökkäyksessä. Itseluottamus ja rohkeus, niillä mennään pitkälle.
Enpä muista, koska viimeksi Kontiola on käynyt viimeksi noin kuumana. Ymmärrystä kyllä löytyy. Vituttaahan se, että vierailija saa halailla syliotteella miten haluaa, mutta pieni neppi estämään tullutta Kibee kohtaan tuotaa jäähyn. Onneksi pysyi jääht tasaisina. Pelitapahtumien perusteella niitä ei ikinä vihelletäkään, joten mainio esitys, Jyri. Oikein verenpaine nousee, kun miettii näitä ylimaallisia suorituksia. Miten jollain voi mieliala vaihdella tuohon tahtiin?