Juhlakauden kunniaksi uskaltaudun avaamaan sanaisen arkkuni vuosien harkinnan jälkeen.
Laine vaikuttaa harjoituskauden perusteella menneen selvästi eteenpäin luistelussa , mutta eniten kokonaisvaltaisessa viisikkopelaamisessa. Patrik lainaa kiekkoa selvästi enemmän ja sitä kautta myös Jalosen kommentit Lake Placidin turnauksessa osoitetusta pelisilmästä pystyy allekirjoittamaan harjoituskauden perusteella. Tämän lisäksi myös kiekottomana pelaaminen on parantunut, varsinkin viestiketjussa mainittu säännöllinen maalipaikkojen luominen ei tapahtunut ainoastaan vahvalla kiekollisella pelaamisella, vaan useassa CHL-ottelussa nähtiin suorastaan puskista tapahtuneita kiekonriistoja.
Todellinen odotuksiin vastaaminen tuntuisi osan mielestä vaativan lähemmäs 20 maalin kautta. Kovanluokan läpimurto olisi Patrikin pelaajatyypin huomioiden edellä mainittujen avujen esittäminen säännöllisesti liigassa tällä hetkellä kaavailussa roolissa. Keskiarvo peli-ajan ollessa n. 15min ylivoimavastuun kera, tehot ovat varmasti 17.v tulokkaalle kovat. Isoin haaste tämän ikäiselle tulokkaalle pelipaikasta riippumatta on lähes aina kamppailupelaaminen. 194cm ja 95 kg raamit takaavat sen, että keskiverto liigapelaaja ei Lainetta siirtele miten haluaa, vaikka nuoren miehen voimat ovat luultavasti vielä ikäistensä luokkaa. Toinen haaste on juurikin kestävyys pitkän kauden edetessä. Osa pitää nuorelle pelaajalle pientä hiipumista automaationa, mutta kyseessä on vahvasti yksilöllinen asia oli pelaaja minkä ikäinen tahansa.
Kaiken suurimpien odotuksien täyttyminen ei omasta mielestäni ole vain Patrikista itsestään kiinni alkavalla kaudella. Ilomäen ja koko kentän onnistuminen yhdessä voisi tarkoittaa todella kovia pisteitä, mutta yksin en usko Laineen tekevän sadetta. Aina ylempiin ketjuihin siirtäminen on mahdollista, mutta juuri Ilomäki vaikuttaisi tyypiltään Tapparan senttereistä siltä, että on kykenevä ruokkimaan paikat löytävää laituria. Dixon ei Tappara- paidassa ole sellaisia otteita esittänyt.
