Kriisit ovat aina tietysti myös mahdollisuus, eikä pelkkä uhka. Aina välillä näkee joukkueita jotka selättävät ongelmansa ja ovat sen jälkeen entistä vahvempia. Tuntuu vain että näitä tapahtuu lähinnä Porissa.
Tuloksellisesti ei olla vielä mahdottomassa paikassa pistekeskiarvon ollessa 1.5PPG. Kuutos paikka, joka on minimitavoite, vaatii maltillisen parannuksen. Jäljellä olevista peleistä pitää raapia noin 10 pinnaa enemmän kuin 1.5PPG tasaisella tahdilla tulisi. Eikä 6. paikka tietenkään ole vielä se optimaalisin, eikä lähelläkään joukkueen maksimikapasiteettia. Runkosarja tosin näyttää tällä kaudella varsin kihraiselta, kun pitkästä aikaa selkeää kärkeä ei ole muodostunut.
Mutta tulosta huolestuttavampaa on joukkueen peli, jossa ei näy sitä tulevan voiton siementä. Pelin tavoiteltua rakennetta ja ideaa on hyvin vaikea hahmottaa. Vai osaako joku sanoa millasta peliä Tapolan Tappara pelaa?. Jopa eilisestä TPS:tä oli nähtävissä mihin Elomo pyrkii, vaikkakin hänen ideansa roiskia päättömästi pitkiä avauksia pystyyn onkin kiekkoilullinen itsemurha. Huono pelitapa, mutta se näkyi. Omaan silmään on näyttänyt siltä, että Tapparan pelaajat ovat nyt raapineet nämä edelliset 3 pinnaa puhtaasti taistelemalla, mutta ilman mitään johtavaa peli-ideaa tai suunnitelmallisuutta. Materiaalimme on kuitenkin sen verran hyvä, että kyllä pelkällä apinan raivollakin heikommilta joukkueilta pinnoja irtoaa.
Palatakseni Poriin, tässä on tiettyja samoja piirteitä, mutta isona erona se että Kivi valmensi mestaruuskaudella toista kauttaan päävastuullisena. Takana oli kaksi hyvää runkosarjaa ja kaksi playoff pettymystä. Sitten runkosarjakin meni vaikeaksi ja tähtisentteri Stephen Dixonkin vaihtoi eurot rupliin. Tästä kriisistä Ässät sitten jalostui mestariksi, mutta tausta oli pitkäjänteinen työ - eikä vain yhden yön (Uusitalon punaviinipuhe) ihme.
