On ollut vuosikausien perinne kirjoitella tänne pelaajien kevättodistukset, mutta nyt se ei jotenkin tunnu oikealta. Kollektiivina voitetaan ja hävitään. Kaikki palstan jäsenet varmasti pystyvät arvioimaan ketkä olivat onnistujia ja kenelle jäi parannettavaa. Mutta todistusten yhteenveto on ollut hyvä tapa pistää kausi pakettiin ja käsitellä tappio - voittoonhan nämä karkelot eivät ole loppuneet sitten Uraman pronssiottelun.
Vuosi sitten oli herkullinen paikka ottaa mestaruus, mutta siihen ei loukkaantumisten sävyttämässä keväässä ja Porin hurmoksessa pystytty. Nyt tiedettiin jo kesällä, että mahdollisuudet mestaruuteen ovat, mutta haaste tulee olemaan kovempi. Menetettiin maajoukkuetason pelaajia samaan aikaan kun Kärpät värväili kovaa ryhmää. Myös Jokereiden luultiin laittavan pokeritermein all-in jäähyväiskaudellaan, mutta kaikki tietävät miten siinä kävi.
Siirtomarkkinoilla menetykset (Barkov, Koskiranta, Mäntylä...) olivat täysin mahdottomat suoraan korvattavaksi. Joukkueen johdolle pitää kuitenkin nostaa hattua siitä kuinka tämän kauden Tappara oli kuitenkin kovempi joukkue kuin vuosi sitten. Kaikki hankinnat eivät osuneet, mutta niihin reagoitiin ja Tappara pyörittikin kovaa pelaajarulettia. Loppusuoralla hankittiin vielä todella kovan luokan vahvistukset hyökkäykseen ja puolustukseen - joka tontille oli tarjolla pääsarjatason korvaaja, jos tarvetta ilmenee. Tasaisen laadukkaasta ryhmästä näytti lopulta kuitenkin hiukan puuttuvan sitä jotain - se aivan huippuluokan taito pistää kiekko reppuun kovassakin paikassa. Playoff-peleissä kovin viimeistelijä olikin loukkaantumisista kärsinyt vuokramies Jukka Voutilainen, jonka maila ei tärissyt tiukassakaan paikassa.
Voutilainen on toki kokenut voittajatyyppi ja kansainvälisen tason pelaaja, mutta itseäni jäi jotenkin mietityttämään, että miksi juuri tämä Kalpasta tullut keikkatyöläinen oli lopulta meidän terävin kärki? Läpi kauden puhuttiin Tapparan kovasta harjoittelusta, mutta menikö se sittenkään nappiin? Toki Tappara pelasi eniten otteluita, mutta jäikö jollekin se kuva, että "kovaa harjoitellut Tappara" sai tästä jonkinlaista etulyöntiasemaa keväällä? Itselleni ei jäänyt. Lukko vei Tapparan 7. otteluun asti ja sai lehtitietojen mukaan Liigan eniten vapaapäiviä kauden aikana. Väkisinkin ajatukset palaavat pelillisesti ja tuloksellisesti erittäin heikkoon jaksoon Sotshin kisojen jälkeen. Joukkue vaikutti kaikinpuolin väsyneeltä ja pelasi taktisesti köyhää peliä paiskoen punaviivalta kiekkoja päätyyn. Oliko harjoituskuorma tuolloin päällä ja opeteltiinko "rasituksen alla pelaamista" (Rautakorven termi 2000-luvun alusta)? Oliko jakso fyysisesti liian raskas?
Runkosarjan aikana sai tosissaan miettiä mikä on Tapparan ns. pelikirja, mutta playoffien edetessä se kristalisoitui. Otteluiden sisällä oli selkeä rakenne ja rytmi, itse pelissä suunnilleen kolme erilaista pelitapaa. Ylivoimapelikin oli rakennettu poikkeuksellisen monimutkaiseksi, usealla eri toistuvalla variaatiolla, joita kaikkia käytettiin. Jokainen playoff-sarja näytti aluksi siltä, että Tappara on pelillisesti selkeästi vahvempi. Jopa finaalisarja, vaikka ensimmäinen peli hävittiin. Kuitenkin Aravirta teki repaleisella materiaalillaan Tapparalle jo isosti kiusaa. Lukolla oli kärjeltään terävä, mutta paljon Tapparaa kapeampi rosteri ja sarja meni jo seitsemänteen peliin. Ja lopulta Kärpät, joka oli jo matossa mutta nousi sieltä ja kampesi itsensä voittoon. Miksi vastustajat tuntuivat kehittyvän sarjojen edetessä ja pystyivät eliminoimaan Tapparan peliä? Pelikirja oli kiistatta hyvä, koska jokainen sarja aloitettiin vahvasti, mutta puuttuiko jälleen reagoitikykyä koska ero kirittiin kolme kertaa kiinni?
Sitten vielä yksi kentän ulkopuolinen asia, jossa Tapparan pitää parantaa todella paljon: Median hallinta. Miksi joka kevät kun Tappara on mestarikandidaatti, on median näkemys asiasta se, että Tappara on kentällä raiskaamassa lajia ja ottamalla voittoa suurella vääryydellä? Mediatalojen kynämiehet eivät yhtään maalia tee, mutta tuomarit ja pelaajat ovat ihmisiä joten KAIKKI vaikuttaa kaikkeen. Oliko Plihalin maali kuitenkin tämän sarjan vedenjakaja? Toisaalta upea playoff-henkeen sopiva roskamaali, mutta se: nosti mediametelin, vaikutti tuomarilinjaan, lisämotivoi Kärppiä. Mediameteli vaikuttaa Liigan ja tuomareiden johtoportaaseen - tuliko sieltä ohjeistusta kenttätasolle? Tuomaripeluutusta ainakin muutettiin Levonen-Hakkaraisen ottaessa vastuu loppu sarjasta. Jos pelaajalle tulee itselleen se tunne, että tuomarilinja on kiristynyt, niin uskaltaako hän puolustaa samalla voimakkuudella? Yksikin jäähy saattaa ratkaista sarjan ja tuomarit joutuvat tekemään päätöksensä sekunnissa, kovan paineen alla, kenties luisteluspurtista hengästyneenäkin. Ässien kultakeväästä kertovassa Kiven Kovat kirjassa päävalmentaja kertoo, kuinka apukoutsi Kaukoranta halusi yrittää tuomareihin vaikuttamista, mutta Kivi ei. Kaikkie tiedämme, että termi liaanikiekko syntyi Pasi Kaukorannan suusta, vaikka tilanne kentällä oli täysin päinvastainen - Ässät pelasi erittäin intensiivistä kamppailukiekkoa. Kivi sanoi Nelonen Pron studiossa tänä keväänä, että "Tappara pelaa näitä pelejä juuri niin kuin niitä pitää pelata". Hän tietää mistä puhuu. Kuinka ollakaan termi liaanikiekko nousi otsikoihin tasan vuosi myöhemmin uudestaan. Missään Kärppä-haastattelussa sitä ei näkynyt, mutta tuliko se median itsensä keksimänä vai ujuttiko joku ajatuksen toimittajille. Mehukas ja keskustelua herättävä skuuppi - tuomarilinja on liian salliva, ja siitä hyötyy liianikiekkoa pelaava Tappara ja kärsii virtuoosimainen Kärpät.
Melkoinen vuodatushan tästä tuli. Onko yllekirjoitetussa mitään järkeä, en ole aivan varma. Sen tiedämme, että mestaruuskrapulasta emme kärsi myöskään kaudella 2014-15. Katsotaan millaiset rosterit ovat kenelläkin jäljellä kun kun KHL on tehnyt jokakesäiset tuhonsa ja toivotaan, että meillä on ensi kaudellakin yhtä hyvä sauma. Kolmas kerta toden sanoo ja sitten onkin yhden projektin loppu ja uuden alku.
