Rynnäskään ei protestoinut Plihalin tekemää maalia. Jos olisi kokenut kärsineensä vääryyttä niin varmaan olisi hyökännyt sutena tuomarin "kimppuun". Nyt vain odotteli maalin hyväksymistä ja suihkuun pääsyä.
Katselin samaa, kun televisiossa näytettiin tuomiota odottavaa Rynnästä. Oli juomapullo jo valmiiksi räpylässä, eikä tosiaan itse paljoa meteliä pitänyt. Tarkemmin tiedä sitten minkälainen luonne kaverilla on, mutta jos koki, että häntä kohtaan tehtiin vääryyttä, niin melko vähän suhteessa tilanteeseen vaikutti protestoivan, sen mitä television kautta näki.
Mutta, tästä aiheesta ylenpalttinen jauhaminen on turhaa ajanhukkaa, sarja on 1-3 Tapparalle ja vaikka Kärpillä piti olla kovimmat pakit, paras maalivahtitandemi ja virtuoosimaisin hyökkääjistö, on tilanne kaikissa noissa kolmessa mainitussa "kategoriassa" tähänastisen perusteella Tapparan hyväksi. Tappara vie Kärppiä paikoin jopa taktisessa talutusnuorassa ja Tapparan virtuositeetti pääsee oikeuksiinsa Kärppien vastaavan ollessa vielä piilossa. Sarjatilanne osoittaa saman: Aaltonen on ylivoimaa lukuun ottamatta pimennossa, kun taas JMJ:n kenttä luo kokonaisuutena painetta ja paikkoja sekä ylivoimalla että tasakentällisin. Bailenille ei löydy vastusta Kärppien pakistosta ja Metsola on vienyt maalivahtien taiston sekä Karhusta että Rynnästä vastaan. Eikä voida väheksyä kaikkea tähän asti tehtyä työtä läpi kauden. Nelonen Pronkin lähetyksessä jatkoerän aikana Kölli Kortelainen nosti esiin havaintonsa, että Tappara pystyy pelaamaan "samaa peliä" oli tilanne mikä tahansa.
Samansuuntainen havainto siis, kuin esim. Ljpp on tehnyt. Katsomoon vaikuttaa pelkistetysti siltä, kuin että Tappara väsyisi Kärppiä vähemmän, minkä voisi päätellä esimerkiksi noista pelissä esiintyvistä rakenteellisista virheistä ja niiden suhteesta (pitkät kiekot, pelin tyssääminen keskialueelle tilanteesta toiseen,..). Tappara jaksaa noudattaa omaa pelisuunnitelmaansa säntillisesti ja varmasti, mikä näkyy ottelun päätyttyä tulostaululla. Tässä kohtaa on turha väheksyä kuntovalmennusta ja "tiukkoja jaksoja" tai paineen ja rasituksen alla pelaamisen harjoittelua, vaikka ne Pelsu- ja Lukko-sarjoissa olivatkin muodikkaita, suorastaan pilkan aiheita joidenkin kirjoittajien toimesta.
On myös sinänsä turhaa jumittautua "passivoitumisen tuottamiin tasoitusmaaleihin", kun vastakkain on Liigan kaksi parasta ja yksilövoimaisinta joukkuetta. Voi todellakin käydä niin, että tiukassa paikassa hyvä joukkue onnistuu johtoasemaansa puolustavaa toista hyvää joukkuetta vastaan, mutta silti meidän hyvä joukkue voittaa pelin, kun se tekee maalin enemmän kuin vastassa oleva toinen hyvä joukkue.
Tämä kaikki pohdinta vain osoittaa sen, että kaikki, siis aivan kaikki, on aina suhteessa vastustajaan ja se joukkue tulee voittamaan tämän sarjan, joka pystyy reagoimaan vastustajaa laadukkaammin toisen peliin ja jonka yksilöt nousevat loppuviimeksi toisen vastaavien yläpuolelle. Tällä hetkellä Tappara on ollut kahden parhaimman joukkueen kohdatessa Kärppiä parempi ja ajanut Kärpät todella ahtaaseen nurkkaan. Vielä täytyy kuitenkin pelata, eikä mitään ole päätetty suuntaan tai toiseen. Kannattajasydämeni yhdessä sisäisen pelillisen ääneni kanssa vain viestii sitä, että ny ollaan lähellä, ny voitasiin olla valmiita.
