Paikallispeleissä on ollut tällä kaudella paljon erikoistilannepelaamista molemmilla joukkueilla, mutta ylivoimat ovat molemmilla olleet todella tehottomia. Tapparan yv-% on tämän kauden keskinäisistä vain 9,09 % ja Ilveksellä vielä kehnompi 5,56 %. Ylivoimakertoja on molemmilla joukkueilla paikallispeleistä yhteensä suurinpiirtein parikymmentä eli keskimäärin viisi per peli.
Tapparan alivoima on noin 10 viime pelissä kohonnut prosentuaalisen tehon puolesta kauden parhaimmalle tasolle ja tämä on hyvä merkki. Ylivoimatehokkuus viime peleissä on vastaavasti laskusuunnassa ja Erkinjuntti puheli Kärpät-pelin jälkeen, etteivät suunnitellut asiat siinä toimineet - en nyt sen kummemmin niitä taktisia siirtoja ylivoimasta muista, mutta toisen erän pyörityksissä Erkinjuntti ainakin yritti liian optimistia syöttöjä Kärppien av-kuvion läpi ja lähes poikkeuksetta vastustajan mailat pääsivät väliin. Yv-peli vain pitäisi saada tarpeeksi leveäksi monipuolisten syöttösuuntien avulla ja tätä yksinkertaisen tehokasta yv-pelaamista nähtiin tammikuun puolenvälin aikoihin, kun ylivoima oli prosentuaalisesti kauden parasta.
Maalivahdit ovat molemmissa päissä kovia ja paikalliskamppailujen maalit on tällä kaudella tehty pääasiassa tasakentällisin. Uskon ennemmin vähä- kuin runsasmaaliseen taistoon ja toivoisin, että ylivoimalla nähtäisiin Tapparalta paremmalla prosentilla maaleja. Peliin sisääntulo on jälleen tärkeässä roolissa, ei mieluusti 16 sekunnin jälkeen takaiskumaalia niin kuin viimeksi Ilvestä vastaan, samanlainen asenne päällä alusta asti kuin Kärppiä vastaan tiistaina, niin kyllä se työnteko palkitaan. Muuten, oli ilo nähdä Kärppiä vastaan Tapparaltakin rauhallisempaa kiekkokontrollipelaamista paikoin ja mielenkiintoista nähdä sekin, että alkaisiko vaakakuppi vihdoin tasapainottumaan pystysuunnan puskemisesta kontrollipelaamisen suuntaan.