Paras reaktio näihin on antaa vaan olla ja mennä eteenpäin. (T. Jutila)
Välillä tuntuu, että noissa katkeruuden ja negatiivisuuden kiihkoissa unohdetaan, mistä urheilussa on oikeasti kyse. Rakkaat Ilvesläiset, se mitä tapahtui 7. finaalin jatkoajan jälkeen, jota edusti Saravo, Palola, Tapola ja Metsola Tapparan puolelta ja Kärppien Kukkosen, Marjamäen ja Junnon suulla on se, mistä urheilussa on lopulta kyse. Myönnetään rehellisesti vastuksen hyvyys puolin et toisin ja annetaan suurin tunnustus upeasta urheilutapahtumasta julkisesti ja kunnioitetaan vastustajaa. Oululaiset antoivat upeat aplodit Metsolalle, Kuuselalle ja Palolalle, kun hopeat jaettiin.
Tästä on urheilussa kyse. Upeista tunteista, omien puolustamisesta ja vastuksen kunnioittamisesta. Urheilussa ei ole kyse nälvimisestä, vihamielisyydestä eikä mistään sellaisesta. On todella sääli, että Tampereen paikallinen ei ikinä voi tuottaa tuollaisia tunteita kuin Kärppien ja Tapparan pelit. Se on koko Tampereelle uskomattoman iso häpeä. Kyllä meidän paikallistaisteluista on jo vuosia sitten unohdettu tuo. Tunnusta väriä ja ****ile kaverille on paljon tärkeämpää kuin lopputulos ja se, että voittaako parempi. Pelin jälkeen on tärkeämpää päästä kääntämään veistä haavassa. Kun Ilves tippui IFK:lle neljännellä jatkoajalla musta tuntu pahalta Ilveksen pelaajien puolesta. He olisivat ansainneet enemmän. Tampereen takia toivoin, että Ilves pärjäisi IFK:lle ja etenisi vaikka finaaliin asti. Mutta on vaan aina yhtä havahduttavaa huomata, että ilveksen mestaruus on oikeasti se, että Tapparakaan ei sitä voita. Tuo on sellaista antiurheilua, että yököttää.