Koko ja sentteriksi hiukan omituinen maali/syöttö-suhde yhdistävät Koskirantaa ja Greeniä, mutta melko erilaisia pelimanneja nuo ovat. Greenin peli perustuu enemmän voimaan, kokemukseen ja sopivaan ilkeyteen. Koskiranta taas oli ainakin Tappara-aikanaan sulava luistelija, joka toi kiekkoa vauhdilla hyökkäyspäätyyn. Lisäksi pehmeitä käsiä ja pelisilmää löytyi mielestäni ihan mukavasti, vaikkei kovin lättyjä heitellytkään tai maalisyöttöjen määrässä juhlinut.
Että sikäli, kyllä Koskiranta ehkä jonkun verran enemmän otti ketjun kiekollisesta pelistä vastuuta kuin mitä Green pystyy tekemään, ja soveltui sikäli paremmin ykkössentteriksi. Toki voihan homma Greeninkin kanssa toimia, pitäisihän siellä laidoilla periaatteessa olla pelintekovoimaa ihan riittävästi.