Siinä missä muut sentterit puolustavat miestä, ottaa Green tehtäväkseen puolustaa maalia, eli sinne kill zonelle ei tule mies eikä kiekko. Korjatkaa jos olen jälleen tulkinnut väärin...
Tyypillistä P-Amerikan kiekkoa. Pysytään kiekon ja maalin välissä ja jos oma miestä ole pidettävänä, niin peruutetaan maalin edustalle. Rapakon takana pelataan käsittääkseni edelleen lähes pelkästään aluepuolustusta ja asiantuntijoiden mukaan tilanne on NHL:ssä vain korostunut kun tuomarilinjaa kiristettiin. Liigassa, jossa liaanikiekko on sallittua varsinkin keväällä, on riskittömämpää pelata miestä.
Pari offtopicia tähän liittyen:
- Kun Dale Clarke tuli ensimmäistä kertaa Tapparaan, oli Mika Saarinen keksinyt koripallopuolustuksen. Tavallaan Saarinen oli aikaansa edellä, joskaan tulokset eivät olleet mairittelevia. Clarke ei tätä peliä kuitenkaan sisäistänyt, tai halunnut pelata, vaan pelasi aluetta kiekon ja maalin välissä, joten hän pääsikin Nega Mikan koirankoppiin. Paradoksaalisesti Clarke oli tuolloin Tapparan paras puolustava puolustaja.
- Green pelaa hyvin pitkälti peliä jonka jokainen jenkki ja kanukki hallitsee, paitsi Philip McRae joka seisoskeli ties missä pelin ulkopuolella tehden itsensä täysin hyödyttömäksi. Vaikka pelaaja olisi kuinka huonossa kunnossa ja ihan pihalla valmentajan pelikuvioista, pitäisi ammattilaisen kuitenkin pystyä pelaamaan selkäytimestä perus lätkää.
Koskahan Green pääsee ylivoimalle maalin eteen? Noilla ominaisuuksilla luulisi olevan aika kova kaveri vääntämään irtokiekkoja reppuun.
