Tabacek-ketjusta tuli mieleen, että kiekkokansan ymmärrys Liigan vaativuudesta sarjana ei ole parasta mahdollista. Otetaan siis asia käsittelyyn omassa ketjussaan.
Liiga on erittäin fyysinen sarja. Tämä ei näy niinkään highlight-taklauksina, mutta täällä luistellaan ja kamppaillaan erittäin intensiivisesti. Asiaa voi vertailla katselemalla pelejä muista Euroopan pääsarjoista. Liiga on sarja jossa Siim Liivikit, Filip Riskat ja Olli Sipiläiset pystyvät pelaamaan pitkän uran, olemaan joukkuelleen hyödyksi ja jopa kannattajien suosiossa, vaikka pelitaidot ovat hyvin rajalliset. Valittu sääntötulkintalinja on erittäin salliva ja antaa merkittävän edun puolustavalle joukkueelle ja rikkovaan peliin. Pelaajia saa sitoa, estää, koukata, hakata mailalla, painia ja vääntää mielin määrin ilman isoa riskiä rankaistuksista (esim: Jyri Marttinen ja finaalit).
Tämä tarkoittaa sitä, että ominaisuuksiltaan perinteisen taitopelaajan täytyy olla vahvuusalueiltaan todella hyvä pärjätäkseen. Toisaalta pelaajamarkkinalla on niin kova kilpailu, että A-luokan taitopelaajia on tänne hyvin haastellista hankkia. Täytyy löytää pelaajat jotka pystyvät sopeutumaan ja kehittymään liigan vaatimustasoon. Taitopelaajan on siedettävä Liigan sallivaa linjaa ja saatava fyysiset ja henkiset ominaisuudet sellaiselle tasolle, että hän pääsee puolustavasta pelaajasta irti. Tämän johdosta esimerkiksi monet Tsekki/Slovakki pelaajat saattavat olla täällä pois mukavuusalueeltaan ja vaikeuksissa pelinsä kanssa. Leo Komarovista oli muutama vuosi sitten hyvä KHL-juttu jossain lehdessä: Kun Suomessa mietitään miten juniorituotantoon saataisiin enemmän taitoa, niin Venäjällä ihmetellään miten he saisivat enemmän Komaroveja. Jos pelaaja soveltuu Liigan fyysisyyteen ja toisaalta omaa riittävän taitotason ollakseen pisteissä tehokas, on hän nykytilanteessa varsin nopeasti KHL-liigassa, kuten Koskiranta tai Azevedo.
P-Amerikkalaisille kamppailupelaaminen ei ole niin iso ongelma, koska he ovat tottuneet fyysisyyteen, vaikkakin se ei Liigassa erilaista kuin rapakon takana. Heille lisähaasteita tuo isompi jääpinta-ala, vahvasti kovaan luisteluun pohjautuva pelaaminen, sekä Suomalaisessa pelissä oleva voimakas taktinen elementti. Isolla jäällä ja liigan luisteluvauhdissa pysyminen ja kahvapainissa pärjääminen edellyttää kovan luokan urheilullisuutta. Suurin osa täkäläisistä valmentajista haluaa määrittää hyvin tarkasti miten ja missä pelataan, mitä tehdään tietyissä tilanteissa. Keskushyökkääjien vastuualue niin puolustuksessa kuin pelin rakentelussa on isompi, koska peliä pelataan vähemmän suoraviivaisesti. Justin Braun (puolustaja) totesi Tappara-keikkansa jälkeen hyvin, että oli varsin erikoista kun valmentaja käski syöttämään alaspäin - vastaavassa tilanteessa P-Amerikassa halutaan, että kiekko tuodaan jalalla punaisen yli ja lyödään päätyyn. Jollekin nämä erot tuovat vaikeuksia ja joillekin eivät (Foster).
Liiga on omanlaisensa ja varsin haastava sarja, jonka vaatimukset ovat erilaiset kuin Ruotsissa, Sveitsissä tai Tsekeissä. Hannu Pikkarainen ei ole täällä isompiin urotekoihin pystynyt, mutta nousi MoDossa puolijumalan asemaan. Ei voida silti sanoa, että Liiga on absoluuttisesti parempi sarja kuin Elitserien - luultavasti päin vastoin. Nykytilanteessa tänne saadaan hyvin harvoin A-luokan pelaajia, joilla kaikki ominaisuudet ovat välittömästi Liigan tasolla huippuluokkaa. Niille ketä tänne saadaan on Liiga varsin haasteellinen ympäristö ja tämän takia scouting-työ pelaajahankinnoissa on äärimmäisen tärkeää.
Aihe: Ulkomaalaispelaajien haasteet Liigassa (Luettu 3573 kertaa)