Kauden 2013-14 avaus on takana ja kokonaisuuden kannalta tuli muutama ajatus mieleen. Laajempaa ja tarkempaa analyysia voi suorittaa sitten kuun loppupuolella, mutta nyt oli nähtävillä muutamia aivan selviä heikkouksia kuin myös vahvuuksia.
Jos suhteutetaan tähän mennessä nähty yksi peli siihen missä viime kautena oltiin alkukierroksilla, en näe tilannetta pelillisesti huolestuttavana, en ollenkaan. Yksilötasolla sitten on enemmän työnsarkaa, mutta joukkueena peli ei näyttäytynyt niin heikkona kuin etukäteen itsekseni mietin ns. "worst case"-skenaarioita. Paksunnetulla fontilla on omasta mielestäni ne oleellisimmat kehityksenkohteet sen "ykkössentteri on paska"-yksilökritiikin ulkopuolelta. Osa on pidemmällä aikavälillä jopa luonnostaan korjaantuvia kun taas jotkut ovat ihan jokapäiväistä kauraa ja sitä myöten nopeammin parannettavissa.
Silloin sietäisi pohtia enemmän kehittämisenaiheita, jos Tappara olisi ollut liikkeessä jäljessä ja syötöt menneet minne sattuu koko pelin ajan, mutta ensimmäinen erätauko antoi mielestäni sopivan normalisointiruiskeen Tapparan peliin ja toinen erähän oli mielestäni jo hyvää joukkuepeliä, mutta se ei vaan yksistään auta, jos suoritustaso ailahtelee pelin sisällä noinkin selvästi alas-ylös-alas. Pelinopeus oli kokonaisuudessaan tyydyttävällä tasolla, mutta suorituksiin tarvitaan ehdottomasti terävyyttä ja tylyyttä, varsinkin vastustajan maalin edessä. Pari kertaa oli Kolppanen ulkona, mutta kun tapparalainen oli selkä maalia päin niin kääntymisessä oli semmoista "käännynkö vai syötänkö viereen"-tapaista reagointiviivettä tai sitten ihan normaali epäonnistunut suoritus paineen alla.
Jos miettii Ilves-pelistä tärkeimpiä kehityskohteita pelillisesti, näen ensimmäiseksi ihan selkeästi joukkueen keskittymisen ja yksilön tarkkuuden parantamisen. Kolmas erä ja loppukiri ryssittiin ihan omaan piikkiin, kun lähes naurettavuuteen asti vastustajan karvaus oli avaussyötön tiellä tai syöttö oli "melkein" lapaan. Ei helvetti mitään puolen metrin korkuisia propelliroikkuja omasta päästä vastustajan syliin omalle siniselle niin kuin taisi tyylittömin suoritus olla kolmannessa erässä, vaan tarkasti ja vaikka karvaus tulee päälle, ei mennä vastustajan pillin mukaan. Peli on aina suhteessa vastustajaan, mutta ei alkukaudella ja joukkueen pelitavan sisäistämisvaiheessa saa mennä vastustajan mukaan.
Ja vielä tuo lopun Ilveksen hyökkääjien kierrätys pakkeina! Ei muuta kuin tarkkaa pelaamista niin kuin parhaiten osataan, eikä riskillä omasta päästä mahdollisimman nopeaa suoritusta hakien aina avaussyötöstä lähtien. Kun vastustajalla on heikomman suoritus- ja rutiinitason väärän pelipaikan yksilöt vastassa, ei se tuloksenteko vaadi mitään neljännen asteen yhtälöitä. Omat sooloilut ja epäselvät suoritukset riskeeraavat myös aina omaa pelinopeutta.
Ja tietty tuon tarkkuuden parantamisen alle menevät nuo maalit, jeesus sentään! 0:40 ja 0-2, molemmat kuin muikut isosilmäisestä verkosta läpi keskialueella ja sitten todetaan "ohhoh". Aallon ja Metsolan 2-3-maalin koomailut myös tarkkuuden parannuksessa syytä ottaa huomioon.
Vahvuuksia jos vielä ajattelee, niin vaikka tasakentällispeli välillä puuroutui, oli nähtävissä ihan selkeät elementit nopeaan peliin eikä niitä viime kaudelta tuttuja reagointiviiveitä ollut mielestäni kuin oikeastaan noissa maalinedustilanteissa, joissa tiedä sitten että tuliko selkärangasta vielä paremman paikan haku. Kuusela käänsi peliä todella nopeasti pariin kertaan ja oma viisikko pysyi virtauksen muutoksessa hyvin mukana. Lisäksi erikoistilanteet olivat pelillisesti hyvällä mallilla, vaikka ylivoimalla oli mahdollisuuksia suurempiinkin maalimääriin kuin vain 1/6. Kuusela on Bailenin kanssa viivassa varmasti kova tekijäkaksikko tulevissa koitoksissa ja alivoimakin tuntuu olevan paremmalla mallilla kuin viime syksynä, mikä tekisikin menestymisen jo rutkasti helpommaksi.
***
Laajemmin koko kautta pohtien on ensinnäkin muistettava, että joukkue on kaikkien pelaajamuutoksien lisäksi eri rytmissä kuin viime syksynä.
Viime vuoden keväällä joukkue julkistettiin 2.5. ja sitä ennen oli jo jonkun aikaa treenattu joukkueena ympäri crossfit-saleja jne. Rosteri oli käytännössä valmis jo toukokuun alussa!
Tämän vuoden keväällä hommat alkoivat käytännössä kuukautta myöhemmin, kun joukkueen julkistustilaisuus oli 20.5 ja harkkaleiri alkoi käsittääkseni siittä suoraan Varalassa. Rosteri ei ollut missään nimessä alusta asti valmis, McRaen tulosta ilmoitettiin 12.7, Tabacekista 20.7 ja toinen tärkeä sentteri Plihal julkistettiin 28.7. Se on tällä hetkellä spekuleerauksen varassa miten nuo kolme ovat hommansa ennen joukkueeseen liittymistä hoitaneet, mutta onhan se käytännössä selvää, että parempi olisi ollut olla Rautakorven johtamassa porukassa mukana alusta asti niin kuin 12-13-joukkueen kanssa toimittiin. Pelitapaa ei ole saatu kaikille opetettua yhtä lailla ja onhan se ihan käytännön tasollakin selvä, että kun nuo uudet tulijat ovat kaikki ulkomaalaisia, niin haasteita tulee jo ihan jokapäiväisestä kommunikaatiosta ja sitä myöten psykologinen puolikin valmennuksessa on heitä kohtaan haastavampaa. Nyt oli vain yksinkertaisesti mahdotonta saada porukka kasaan riittävän aikaisessa vaiheessa yhtenä kokonaisuutena.
Sitten kun lisätään vielä nämä yksilötason ongelmat, etunenässä ykkössentteri McRaen, "mystisen kankeuden" muodossa, peli vaikuttaa samantyyppiseltä ainakin alkuunsa kuin viime syksynä. No, huomenna on jo mahdollisuus kirkastaa kilpeä ja eritoten nostaisin esiin porukan pomon eli Rautakorven hyvin realistisen ja rauhallisen suhtautumisen ottelun jälkihaastattelusta. Alkuun pompuilla pari takaiskumaalia, kuin nyrkinisku päähän, mutta toiseen erään tapahtui selvä parannus - ulosajo lamaannutti sitten peliä luonnollisesti, loppua kohden oli paikkoja ja toisaalta virheitäkin. Ei se sen kummempaa ole, prosessi kaudelle 13-14 nytkähti merkittävän askeleen eteenpäin, kun tuli ensimmäiset viralliset merkinnät taulukoihin.
