Mikähän Nickillä nyt mättää? Playoffeissa kaverin itsetunto tuntuu kadonneen totaalisesti, ja kiekollisessa pelissä tulee todella karkeita virheitä. Avaukset ovat järjestään huonoja ja muutenkin syötöt sellaista toivotaan toivotaan osastoa. Hyökkäyspäässä edelleen mukavan aktiivinen ja osallistuu edelleen fyysiseen peliin hyvin, mutta jotenkin Kangen rinnalla Nickillä pyyhki paljon paremmin.
Tuossa pari kuukautta takaperin heitin ilmoille pienen pelkokuvan, jonka nostan nyt ylös:
Ainut, mikä minua Bailenin kohdalla huolettaa tämän liidon keskellä, on onnistuminen pudotuspeleissä. Nuori jätkä, pienehkön kokoinen, ja tuossa kun pelit kovenee ja tila vähenee, miten mukautuminen siihen onnistuu.
En tiedä, kuinka paljon kahden ottelun otannalla pystyn nielemään sitä, että B:n otteissa olisi kyse pelistrategisista muutoksista. Hän yrittää edelleen olla aktiivinen, mutta on joutunut myös vastustajan tarkkailuun. Esim. Tappara-YV:llä Pelicans on onnistunut sulkemaan syöttölinjat Bailenille mainiosti, eikä esmes. tuttu Bailey–Kuusela-klikki toistaiseksi ole klikannut alkuunkaan.
Kuten bastardo sanoit, avaukset on luokattomia, aivan tuubaa. Sitten colyn mainitsema tilanne eiliseltä, jossa Myllyniemi makasi jään pinnassa. Siinä Bailey päättää vain vetää silmät kiinni -lämärin maalia kohti, ja kas kummaa, laatta suoraan maali...n ohi. Normaalitilassaan Bailey olisi pistänyt tarkan rannevipin suoraan maaliin. Mutta tietetynlainen hermostuneisuus ukkelista välittyy. Jännitystä kokemattomuudesta, ehkä pelkoa jostain, en tiedä. Menikö loppukausi sittenkin "liian hyvin" ja paineet on nyt isommat vai onko kyse tosiaan pelitavan luomista rajoituksista.
