Juniorit 2013-14

[gatecrasher]

Olen tästä aiemminkin maininnut. Että kun täällä itkette kuinka surkeaa on junnutoiminta Ry:n puolella. Kun kerran tiedätte(osa oikeasti tietää/osa luulee) kiekosta, valmentamisesta ym ja hehkutatte Tappara-sydäntä niin ei muutakun toimistolle puhelua Kangasjärvelle, Saavalaiselle, Nordmanille tai vaikka suoraan Aaltoselle. Ilmoittaudutte vapaaehtoisiksi mukaan.
PÄTEVISTÄ ohjaajista,valkuista ym on aina pulaa.
Toki vanhemmissa junnuissa on täysi- tai osa-aikaisia, ja siitä voidaan olla montaa mieltä onko siellä oikeat miehet oikeilla paikoilla. Mutta tosiasia on se, että ison massan kanssa toimii 90% sesti vapaa-ehtoiset, toki koulutetut ja pelitaustaa omaavat henkilöt(monesti isät).

Itse en junnuvalmentamisesta tai valmennuksesta ylipäätäänkään tiedä mitään. Mutta taisi olla viime kaudella, kun silloin Espoossa valmentanut Lauri Marjamäki totesi, että Espoossa kiekkojunnut ovat joka tasolla, siis myös opiskelut yms. mukaan lukien, paljon tavoitteellisempia ja kunnianhimoisempia kuin Tampereella. Tampereella junnuille kun riitti, että pääsi "edariin", mukana roikuttiin vain huvin vuoksi ilman sen kummempia tavoitteita urheilijana tai kiekkoilijana. Sitä en sitten tiedä mikä on totuus, tai mikä on tilanne tällä hetkellä. Vaikka tuokin varmaan ihan hyvä ja perusteltu motiivi mukana oloon, ei siinä mitään. Mutta luulisi, että Liiga-organisaation pelureilla vähän enemmän olisi tavoitteita.

[Katsoja]

Laine olisi ollut mukana, jos jalka olisi kunnossa. Tosin täytyy muistaa, että Laine ja Mäkinen on -98 syntyneitä ja U18 on pääosin -97 syntyneille. Tapparallakin on muutama oikein hyvä -98 juniori, mutta siinä se sitten onkin. -99,-97 menevät aika heikolla hapella.

[Le GoaP]

Täältä pk-seudulta katsottuna herää kaksi asiaa:

x Pk-seutuhan on imevä tekijä monessa suhteessa, mutta huolimatta Blegin huikeasta menestyksestä junnuissa koko seura on edelleen vailla mehukasta identiteettiä ja junnujen menestys ei näy juuri hitustakaan Liiga-Blegun kannatuksessa. HIFK:sta ja Narreista ei kannata puhuakaan junnujen=>edustusjoukkue suhteen.

x Onko siis "Omat Pojat"-ajattelu jo wanha juttu? Mitäs sitä muille junnuja tuottamaan, kun huippuedustusjoukkueessa on sitten sitä imua. Esim. Blegu on tästä hyvä esimerkki.

Mitäs mieltä olette? Toki pitkässä juoksussa se ei ole suomalaisen jääkiekon etu, että kukaan ei halua enää junnuja kasvattaa.

[iroj]

x Pk-seutuhan on imevä tekijä monessa suhteessa, mutta huolimatta Blegin huikeasta menestyksestä junnuissa koko seura on edelleen vailla mehukasta identiteettiä ja junnujen menestys ei näy juuri hitustakaan Liiga-Blegun kannatuksessa. HIFK:sta ja Narreista ei kannata puhuakaan junnujen=>edustusjoukkue suhteen.
x Onko siis "Omat Pojat"-ajattelu jo wanha juttu? Mitäs sitä muille junnuja tuottamaan, kun huippuedustusjoukkueessa on sitten sitä imua. Esim. Blegu on tästä hyvä esimerkki.
Mitäs mieltä olette? Toki pitkässä juoksussa se ei ole suomalaisen jääkiekon etu, että kukaan ei halua enää junnuja kasvattaa.

Termi "omien junnujen sisäänajo" on hieno käsite mutta sillä taktiikalla ei luoda menestyvää joukkuetta niin kuin joskus vanhoina hyvinä aikoina.
Viime vuosina tähän taktiikkaan on turvautunut vain Ilves ja sekin pakon edessä.
Tulokset urheilullisella ja taloudellisella puolella eivät hyviltä näytä.

Tapparalla oli kuuluisa 68-ikäluokka ja sitten odotettiin 77-ikäluokasta nousevan uusi menestyksen airut mutta sieltä nousi liigapelaajaksi vain Nemo.
1990-luvun puolivälissä Tapparan juniorit menestyivät hyvin vaikka A-nuoret putosivatkin alemmas yhden kauden ajaksi.
2000-luvun alussa tuli 3 peräkkäistä finaalipaikkaa mutta juniorityöllä ei ollut vaikutusta tähän menestykseen.

Timo Jutila löi itsensä läpi Liigassa 16-vuotiaana mutta nykyisin tällaisiin tuhkimotarinoihin pystyy vain Barkov.
Hänen lisäkseen nopeaan läpimurtoon A-junioreista ovat pystyneet vain Granlund, Vatanen, Lehterä ja Armia viime vuosina.
Ennen Barkovia Lucenius oli Tapparan lahjakkain kasvatti moneen vuoteen mutta häneltäkin meni pari vuotta noustakseen hyväksi liigapelaajaksi.

Vaikka omasta juniori-ikäluokasta tulisi 5 Lucen tasoista lahjakkuutta niin se ei paljon auttaisi kun heiltä menisi useampi kausi nousta liigahuipulle koska A-nuorten ja Liigan välinen tasoero on niin suuri nykyisin.
Kärppien mestaruuskokoonpanossa oli 13 omaa kasvattia (harvinaisen paljon) ja vuosi sitten Ässillä oli 7 omaa kasvattia.
Kärppien mestaruus ei tullut juniorityön ansiosta.
Omista kasvateista parhaat (4) olivat paluumuuttajia ja loput 9 olivat hyviä liigapelaajia mutta eivät niin hyviä että he olisivat kelvanneet rahakkaampiin ympyröihin.

Menestykseen vaikuttavat paljon enemmän pelaajamateriaali (ja siihen paljon raha) ja johdon (lähinnä valmennuksen) taso.
Omista junioreista koostuvan joukkueen luulisi kiinnostavan enemmän yleisöä ja auttavan siten taloudellisesti mutta ei näytä pitävän paikkansa Bluesin kohdalla.

[Vilttitossu]

Blues on organisaationa kuitenkin vielä aika nuori, vaikkapa molempiin tamperelaisiin verrattuna. Sen lisäksi Espoo alueena on haastellinen, ja vaatii aikaa, että sinne saadaan identiteettiä kasvatettua. Tämä siksi, koska vasta viime vuosina Espooseen on synnytty, aikasemmin sinne muutettiin muualta.

Jostain ne suomalaiset liigapelaajat tulevat, mutta tällä hetkellä harvemmin Tapparasta. Harmi sinänsä, kyllä ne omat kasvatit kiinnostaa. Sitä en tiedä mistä tämä johtuu, tahtotasosta organisaatiossa, vai mistä?

[Le GoaP]

Blues on organisaationa kuitenkin vielä aika nuori, vaikkapa molempiin tamperelaisiin verrattuna. Sen lisäksi Espoo alueena on haastellinen, ja vaatii aikaa, että sinne saadaan identiteettiä kasvatettua. Tämä siksi, koska vasta viime vuosina Espooseen on synnytty, aikasemmin sinne muutettiin muualta.

Jostain ne suomalaiset liigapelaajat tulevat, mutta tällä hetkellä harvemmin Tapparasta. Harmi sinänsä, kyllä ne omat kasvatit kiinnostaa. Sitä en tiedä mistä tämä johtuu, tahtotasosta organisaatiossa, vai mistä?

Noh, kyllä Espooseen on synnytty jo 60-luvulla ja onhan yksi Suomen menestyneimmistä joskin Suomessa aliarvostetuimmista kiekkoilijoista Jere Lehtinen lähes täysin espoolainen tuote. Ja onhan sen yhden pitkäaikaisen runkosarjan ja pronssiotteluiden maalitykinkin juuret vahvasti espoolaisessa kiekkoilussa, mutta hänellä ei tuota tosiotteluiden voittamisen kulttuuria ole pitkästä urasta huolimatta juurikaan ollut paria suonenvetoa lukuunottamatta. Sinänsä kyllä ihan suloista, että tämän jälkimmäisen viisihenkinen (vai montako niitä on?) keskivertoperhe tuntuu olevan jossain iltapulussa joka viikko, ehkä se kertoo olennaisen kansaluonteesta...

Mutta joka tapauksessa pääkaupunkiseutulainen jääkiekkokulttuuri syntyi varsinaisesti kaupungistumisen myötä. HIFK:sta tuli vähän kaikkea (myös jääkiekkoa) husaavan palloiluseuran sijaan jääkiekkojoukkue vasta 1967 ja samana vuonna perustettiin Jokerit. Espoossa syntyneillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin valita Jullit tai Narrit, jos halusi perustaa kannattamisensa nurkkapatriotismille. Espoolainen huippujääkiekko alkoi vasta vuonna 1992.

Tosiasia on myös, että se "Oma junnu" hämärtyy hyvin pian. Mm. moniko oikeasti muistaa/ haluaa muistaa, että esim. Jori Lehterä on täysin espoolaisen jääkiekon ja Narrien kasvatti? Toki nyt hänessä on kaikesta huolimatta ns. "Tapparan miehen"-leima. Ja katsoo esim. Tapparan rosteria ja Puistolan, Järvisen, Metsolan taustaa, niin Ipa sieltä löytyy...

Mutta silti eniten mieltäpainava asia on, että jos junnutuotanto ei enää Liiga-joukkueita kiinnosta panos-tuotos-suhteen takia. Niin kuka sen hoitaa? Jonkun se on hoidettava jos jääkiekko halutaan pitää Suomessa huippu-urheiluna!

[sennas]

Kenellään tietoa koska junnujen (A) kesärinki ilmoitetaan?

[Tapparan näköinen mies]

Noh, kyllä Espooseen on synnytty jo 60-luvulla ja onhan yksi Suomen menestyneimmistä joskin Suomessa aliarvostetuimmista kiekkoilijoista Jere Lehtinen lähes täysin espoolainen tuote. Ja onhan sen yhden pitkäaikaisen runkosarjan ja pronssiotteluiden maalitykinkin juuret vahvasti espoolaisessa kiekkoilussa, mutta hänellä ei tuota tosiotteluiden voittamisen kulttuuria ole pitkästä urasta huolimatta juurikaan ollut paria suonenvetoa lukuunottamatta. Sinänsä kyllä ihan suloista, että tämän jälkimmäisen viisihenkinen (vai montako niitä on?) keskivertoperhe tuntuu olevan jossain iltapulussa joka viikko, ehkä se kertoo olennaisen kansaluonteesta...

Selännettäkö tällä vuodatuksella haettiin? Jos Lehtinen on "yksi Suomen menestynemmistä joskin Suomessa aliarvostuimmista kiekkoilijoista", niin ihmeelliseltä kuulostaa Selänteen haukkuminen sitten. Tiedoksi vaan, että yksi Stanley Cup vain molemmilla on. Olympiamitalitkin on tasan. Vaikka molemmat pelaajat oli tärkeitä Suomen olympiamenestykselle, niin kyllähän se oli usein juuri Selänne, joka ratkaisi (esim. Ruotsia vastaan Naganossa 1998 puolivälierän - Ruotsilla kaikki Forsbergit, Sundinit ja Lidströmit mukana).

En tiedä, ehkä se on tämä kansanluonne, että työn sankareita arvostetaan enemmän kuin maalintekijöitä. Täten päädytään absurdiin keskusteluun siitä, oliko Selänteen parit ratkaisumaalit vain "suonenvetoja", ja oliko kaveri muuten ihan paska. Tietosanakirjan mukaan tyyppi on kuitenkin paras suomalainen kiekkoilija kautta aikojen, ja yksi parhaista eurooppalaista NHL:ssä (mm. Jaromir Jagrin ja Niclas Lidströmin ohella).

Juniorikeskusteluun tämä ei kyllä liity ollenkaan, myönnetään. Paitsi että onhan kaikki em. pelaajat joskus junioreja olleet, jotain siis on tehty oikein niissä seuroissa.

[Le GoaP]

Noh, ehkä se siinä mielessä liittyy juniorikeskusteluun, että juniorit oppivat mitä on todellinen voittamisen kulttuuri.

Se ei välttämättä ole sitä, että ollaan mediassa koko ajan. Se ehkä ainakin omasta mielestäni muuta kuin neljännesvuosisadan tahkoaminen huipulla sinänsä ihan suht hyvin tehoin, ja tuloksena pari pystiä. En tiedä mikä tietosanakirja on kyseessä, mutta Jagr, Lidström ja etenkin esim. P Forsberg ovat mielestäni jääkiekkoilijoina eri korin kastia kuin Tiimu. Sundin, joka sinänsä on myös hyvä pelaaja on ehkä lähellä samaa kategoriaa, mutta Sundinkin on maajoukkuetasolla voittanut enemmän. Ja en ole sitä mieltä, että Syvänne nyt olisi huono tai paska, ei missään nimessä. Hyvä jääkiekkoilija on kyseessä, mutta itse vain arvostan Jari Kurria, vaikka sinänsä ehkä kaukalon ulkopuolella väritön persoona onkin, huikeasti korkeammalle. Mutta tässä onkin kyse jääkiekkoilijana ei sympaattisena mediahlönä olosta.

Lisäksi tämä, että "Ruatti sentään voitettiin joskus puolivälierässä olumppialaisissa" on niin väsynyttä, että huhhuijaa. Se Ruåtti on ton yhden puolivälierätappion ulkopuolella vienyt Suomea todellisissa arvokisoissa joka kerta, ja lisäksi paria poikkeusta lukuunottamatta myös näissä kevään IIHF-höntsissä. Jos mennään johonkin pohjoismaiden ulkopuolelle ja kysytään kumpi on menestyksekkäämpi jääkiekkomaa Suomi vai Ruotsi, niin vastauksen kuultuaan ei kannata sanoa, että me voitettiin sentään 98-puolivälierässä, sillä lisäperusteluna vastaaja saattaa heittää mm. että svenssoneilla on kolmisenkymmentä Stanley Cup voittajaa ja teillä on alle kymmenen.

Se on Tapparan kanssa nyt vähän sama asia. Nyt tupla-hopea tuntuu sillain joltain menestykseltä aneemisten vuosien jälkeen, mutta kymmenen vuoden päästä kukaan ei näitä hopeita muista, varsinkin kun hopealla ovat viime vuosina yltäneet mm. Blegsu ja Pelicans. Kymmenen vuoden päästä muistetaan tällä hetkellä Ässät, mutta Tapparalla on vielä mahdollisuus tulla muistettavaksi...

[Tapparan näköinen mies]

Sundin, joka sinänsä on myös hyvä pelaaja on ehkä lähellä samaa kategoriaa, mutta Sundinkin on maajoukkuetasolla voittanut enemmän.

Mutta NHL-tasolla Sundin on voittanut vähemmän. Ei ole edes sitä yhtä Stanley Cupia. Oliko Sundin NHL:ssä luuseri? Vai voisiko olla, että voittajatyyppikään ei voita surkeassa joukkueessa mitään?

Toinen ruotsalaisesimerkki: Börje Salming. Ei Stanley Cupia, ei olympiavoittoja, ei mitään. Joku pronssimitsku MM-kisoista. Miksi on kuitenkin suhteellisen arvostettu?

Ajan nyt takaa sitä, että jääkiekko on joukkuepeli, ja jotta yksittäinen pelaaja voisi voittaa jotain pyttyjä, on hänen osuttava oikeaan joukkueeseen oikeaan aikaan. Niin kuin Ilkka Mikkola.

Jos Selänne olisi ollut muuten ihan sama luuseri kuin nytkin, mutta hänellä olisi ollut Ruotsin kansalaisuus Suomen sijasta, niin tokihan tuo Teukka olisi Forsbergien ja kumppanien seurassa päässyt parikin kertaa juhlimaan arvokisojen kultamitalia. Suomen riveissä se on vain himpun verran vaikeampaa, koska Suomen pelaajamateriaali terävimmän kärjen takana on ollut, ja on edelleen, selkeästi heikompi kuin Ruotsilla. (Toki ei se kaukaa käynyt, että Torinon kisoissa oltaisiin menty mopolla kuuhun... mutta ehkä se sitten meni sen voittamisen kulttuurin puuttumisen piikkiin, että sitä yllätystä ei lopulta tullutkaan.)

Jari Kurri oli mahtava pelaaja, mutta sen ajan Edmonton Oilers olisi luultavasti voittanut yhtä monta pyttyä, vaikka Kurrin tilalla olisi pelannut aika-avaruuden poimun kautta menneisyyteen siirretty Selänne. Usot sie?

Voittamista ja pyttyjä ei pidä jääkiekossa yliarvostaa, se on nimittäin aina vähän tuurista ja olosuhteistakin kiinni, kuka niitä kannuja pääsee nostelemaan. Ja kuka on muuten vain mahtava pelaaja. Ei varmaan tee pahaa junnuille, jos tällaisenkin seikan voittamisen kulttuurista muistavat.

[Le GoaP]

Tämä on nyt vähän vaikea keskustelu, kun viestit haluaa pitää lyhyinä ja ollaan topikissa Juniorit 2013-14, mutta:

Tarkoitinkin juuri sitä, että Sundin ja Teude ovat mielestäni samassa korissa pelaajina ja itse pidän sitä kolmoskorina (näitä koreja on yli kymmenkunta...). Ykköskori on eittämättömät Legendat: Gretzky, Howe, Plante jne. Kakkoskori on loistavat pelaajat ja suuret voittajat: Forsberg, Jagr, Kurri, Richard, Roy, Sakic, Lidström, Messier jne.jne. Kolmonen on hyvät pelaajat: Lehtinen, Marjamäki, Sundin, Salami... Nelonen on normi-änäritaso: Leinonen, Nieminen... Vitonen on Liiga- ja maajoukkuelegendat: Lehtonen, Susi...

Toki nämä on hlökohtaisia mieltymyksiä, ja esim. itselläni on vaikeuksia sijoittaa Salmingia muualle kuin 2-3 korin väliin. Salming oli uudisraivaaja, mutta pelaajana ei kuitenkaan mikään lahjakkuus, silti kova työ vei NHL:n pitkäaikaiseksi tähtipuolustajaksi ja äijässä on jyhkeää karismaa huikeasti, mutta ei ollut silti koskaan mikään voittajakarisman omaaja. (muuten knoppitietona, että Salmingin sukunimi voisi olla Salmi, mutta hänen isänsä tai isoisänsä lisäsi sukunimen loppuun -ng.). Ja sitten esim. Marjamäki menee mulla eittämättä kolmoskategoriaan vaikka pelasikin "vain" Suomessa ja Ruotsissa.

Mutta edelleen, jotkut pelaajat vain omaavat voittajuuden he ovat niitä jotka vetävät muun joukkueen läpi harmaan kalliovuoren ja esim. Peter Forsberg oli tällainen. Heiltä löytyy ne kaksi vaihdetta enemmän siinä tarpeellisessa ratkaisupaikassa kuin pelkiltä hyviltä pelaajilta, vaikkakaan esim. Forsberg ei hänkään sinänsä mikään värikäs, sympaattinen tai avoin persoona ole.

Aika pahasti OT:ssa ollaan, mutta ehkä junnut voi miettiä näitä pohdintoja siitä viimeisestä silauksesta kohti todellista voittamista...

[axe]

Tuli Tapparallekin NHL-varaus tänä kesänä. Meitin A-junnuihin siirtynyt slovakialainen Maximiliam Pajpach was selected by the Colorado Avalanche. Kuudes kierros, #174.

http://www.milehighhockey.com/2014/6/28/5852162/2014-nhl-draft-avalanche-pick-174