Jaahas, taas mennään. Kertokaa ny, mikä ahistaa? Umin syötöt ei voi olla se perimmäinen syy sylkykupiks. Se logiikka kiinnostaa, kun kentällä on paljon huonomminkin onnistuneita pelaajia.
Ei nyt tosiaan pitäisi ruveta sen enempää jankkaamaan tai arvostelemaan, mutta kerrataan nyt nopeasti meidän muutamien "luopioiden" mielipiteet Umin esityksistä. Mielestäni selkeästi huonoiten odotuksiin nähden onnistunut kirvesrinta. Syitä listaan alla:
- Pleijareissa esim. Peltola, Palola, Venäläinen sekä Makkonen ovat hoitaneet ruutunsa hyvin tai erinomaisesti. He ovat selkeästi nostaneet tasoaan vielä runkosarjastakin
- Lähes yhtä "huonoiksi" odotuksiin nähden lasken vain ehkä Malisen ja Kaksosen, jolta toki ei mitään ainakaan allekirjoittanut edes odottanut
- Runkosarjassa mies kuitenkin parhaimmillaan oli maaginen, pystyi pitämään kiekkoa ja antamaan huikeita syöttöjä pelistä toiseen. Oli ikään kuin pelin sisällä koko ajan.
- Pudotuspeleissä loukkaantumistenkin myötä on ollut todella hyvä paikka nostaa tasoaan ja ansaita sankarin viitta ratkaisupelaajana. Todellisuudessa mies luistelee pelin ulkopuolella, menettelee kiekkoja helpoissakin paikoissa, ei pysty suojaamaan kiekkoa ollenkaan ja hienoja syöttöjä nähdään vain silloin tällöin. Toki pudotuspeleissä aikaa ja tilaa on vähemmän ja peli on erilaista, mutta eipä täällä oltu iloisia Öhmaninkaan pelaamisesta tuossa joitakin vuosia takaperin.
- Mies ei lauo. Ei lauo läpiajoista, ei lauo B-pisteen kaarelta, ei lauo mistään. Joskus nousee itse jopa maalille, mutta siitä maalin edestä syöttää vielä joko maalin TAAKSE tai jopa siniselle. Ratkaisupelaajana Sami Venäläinenkin on tällä hetkellä huomattavasti parempi. Tappara tarvitsee nyt niitä pelaajia, ketkä uskaltavat ratkaista myös itse, eikä joka kerta hakea namupassia takatolpalle.
Loppuun on kuitenkin todettava itsekin sen verran, että vaikka tuossa nyt valitusvirttä tulikin annettua, niin ei ketään joukkueesta voi syyttää laiskuudesta tai siitä että yritystä ei löydy. Nyt pelataan finaaleja ja peli on toiminut kokonaisvaltaisesti erinomaisesti. Vikoja täytyy lähes etsimällä etsiä. Syy siihen, miksi sitten jotkin pelaajat nousevat silti esille vain negatiivisessa valossa on tunne. Sitä kun kannattaa joukkuetta koko sydämellä, niin ne pienetkin epäonnistumiset nousevat isoiksi. Varsinkin tällaisissa sarjoissa, joissa pelit tahtovat ratketa maalin erolla suuntaan tai toiseen. On vaikea pidätellä ärräpäitä kun pelaaja 3m päästä parhaalta maalintekosektorilta ei lauo vaan ikään kuin vastustajan mieliksi syöttää maalin taakse. Tästä jotenkin muistuu mieleen isommassa mittakaavassa Juha-Matti Aaltonen maajoukkueessa, joka eräissä kisoissa vei muistaakseni läpiajoissa kolme kertaa kiekon maalin taakse saamatta harhautusta tai vetoa aikaan. Umicevicistä tulee samat vibat ainakin meikäläiselle.
