Turpaan tuli ja kovaa. Ei jäänyt mitään epäselvyyttä, kumpi oli parempi joukkue. Blues olisi ratkaissut pelin jo avauserässä ilman Säterin loistavia torjuntoja. Lopulta Säterikään ei pystynyt pitämään Tappara pelissä mukana, vaan Blues karkasi. Neljännnen maalin jälkeen alkoi maalipaikoissa siirtely ja loppusummerin odottelu. Tappara ei saanut kunnon kiriä aikaiseksi missään vaiheessa. Molinin maalin jälkeen yksi tai kaksi vaihtoa meni hyvin.
Tapparalta ei voi nostaa esiin muita kuin jälleen loisto-otteita esittäneen Harri Säterin. Pieni tuskastuminen joukkueen surkeiluun näkyi parina helppona maalina viimeisessä erässä, kun peli oli jo ratkennut. Säteri tarjosi Tapparalle mahdollisuutta venyttää ottelusarjaa, mutta ei yksin mahtanut mitään.
Tappara pelasi koko pelin kolmella ketjulla, nelonen ei tainnut ollut jäällä kertaakaan. Blues vyörytti neljällä ketjulla ja lyhyemmillä vaihdoilla eikä Tappara kyennyt vastaamaan liikkeeseen eikä vääntövoimaan.
Enlundin, Peltolan ja Tierannan poissaolo ei voinut olla näkymättä, mutta en usko, että nuokaan herrat olisivat pystyneet kääntämään tätä ottelua Tapparalle. Bluesin keskialue oli niin hyvin tukossa, että Tappara ei saanut suoria hyökkäyksiä käytännössä muuten kuin Bluesin kiekonmenetyksistä. Bluesin maalivahti pomputteli, mutta ketään ei ollut maalilla lyömässä kiekkoa sisään niillä harvoilla kerroilla, kun Tappara sai pientä painetta Blues-päätyyn.