Ei voi kuin ihailla esimerkiksi Jypiä tai Saipaa tai vaikkapa Kalpaa, ei mitään suurseuroja edes Suomen mittapuulla. Homma käy ja savu nousee, no okei Saipalla kausi ollut viime kautta nihkeämpää mutta päävalmentaja Tirkkonen on osoittautunut todella päteväksi valmentajaksi. Luulenpa että tällä on osuutta kun sai olla kasvamassa A-P Selinin valmennusryhmässä. Jyp porskuttaa kärjessä tällä hetkellä, koutsi Virtanen on pyllistänyt epäilijöilleen totaalisesti, vaikutti pitkään taustalla apukoutsina, josta sittemmin nykyiseen virkaan. Virtanenki ollut hyvässä opissa ensin Dufvan ja sittemmin oli Ahon Jykän alaisuudessa. Jo nämä kaksi ovat olleet hienoa jatkumoa seuroissa. Ja lisäksi voisi mainita Pekka Virran, vaikeuksia ollut viime vuosina ihan irtisanomisia myöten. Silti vaan kun palasi takaisin Kuopioon niin Kalpa jyrää jälleen.
Voi miksi voi miksi Tapparassa ei saada luotua edelläkuvattua jatkuvuutta, Tapola on nyt kolmatta kautta Tapparassa, missä se reilu kahden vuoden työ näkyy? plus vielä ne ajat Hämeenlinnassa muunmuassa. Tirkkosen Saipa oli viimekaudella lähes maaginen, Virtasen Jyp on keulilla, Virran Kalpa myös kärkiporukoissa.
Jotenkin tuntuu että Rautakorven aikoina apukoutsit on pidetty tiukasti pääkoutsin pihdeissä, siis että asiat toteutetaan Rautakorven ohjeiden mukaan ettei omia ideoita saa kokeiltavaksi saati käyttöön. Vai mikä perkele siinä maksanu. Onko yksikään apukoutsi noussut varteenotettavaksi vastuuvalmentajaksi jotka olleet Herra Rautakorven alaisuudessa, mielestäni ei yksikään.
En nyt näillä tarkoita että nykyiset valmentajat apinoisivat edeltäjiään, varmasti kaikilla ollut omiakin ideoita tuotavaksi, mutta onko niitä saanut tuoda käytäntöön on toinen juttu, uskon että pienemmissä seuroissa näin tapahtunutki.
Toivottavasti joku saisi jonkinlaisen käsityksen mitä tällä haen
Anteeksi ja kiitos.
