Tämä oli vain jääkiekkopeli siinä kategoriassa, että jos et lukuisista paikoista tee, vastustaja tekee muutamasta. Peli kaipasi tänään erityisesti Erkinjunttia, joka lienee se terävin viimeistelijä tällä hetkellä. Connolly on loistava peluri, mutta mikään maalintekijä hän ei ole. Loistavaa kahdensuunnan peliä tänään ja ok-syöttöjä. Miehellä oli pelissä kaksi maalintekoon mahdollistavaa paikkaa, mutta viimeistely oli kuin sulaa jäätelöä, löysää. Connollyllä tuntuu olevan pari ylimääräistä lihasta jaloissa, sillä mies polkee todella nopeasti. Samaa voi sanoa myös 36-vuotiaasta Nemosta.
Mikähän muuten mahtaa olla Nemon strategia? Päästeleekö mies höyryjä ja pelaa mentaalipeliä ennen kauden alkua, vai onko tulevan kauden tavoitteena jäähypörssin top 3? Ja tuo tuomaritoiminnan epätasaisuus nosti jälleen rumaa päätään, kun pelissä oli hieman normaalia kovempi lataus, tuomarilinja sekoili ja rönsyili.
Puolustajille kauttaaltaan tuli typeriä virheitä, sellaisia epävarmuudelta vaikuttavia.
Positiivista tässä oli se, että paikkoja rakennettiin hyvin. Maalintekotilanteissa ehkä pelaaminen meni neppailuksi – aivan kuin kaikkiin maaleihin täytyisi saada kaksi syöttäjää. Ehkä tämä on jotenkin tiedostettua, sillä valtaosa niistä laukauksista, jotka saatiin aikaan, meni TPS-veskarin rintapanssariin. Peli oli kaikesta huolimatta varsin viihdyttävä. Ja ihan vain siksi, että pelissä oli ajatusta ja mielekäs pelisuunnitelma, jolla näitä paikkoja luotiin.