Siitä voidaan lähteä, että mulla on viime kesän Tampere Cupin seitsemästä matsista jäähytilastot ja niissä otettiin keskimäärin n. 14 kaksiminuuttista per ottelu. Tänä kesänä Cupin yhdeksässä matsissa on nähty keskimäärin 25 kaksiminuuttista per ottelu.
Liian suuresta jäähymäärästä huolimatta mun mielestä ollaan kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. Kyllä siellä nyt jo näkyy, ettei pelaajat enää suotta nypi takaapäin "pitkällä mailalla" kun tietävät että se on jäähy vaikkei kaveri juuri edes horjahtaisi. Samoin kulmatilanteissa ei enää vain napatakaan kiekollista käsivarsikoukkuun ja pidetä siinä. Ehkä ne pelaajat tosiaan oppivat tuohon linjaan. Eikä nähty linja kuitenkaan ole ollut sitä älytöntä kaiken kamppailupelaamisen kieltävää kuin nähtiin esim. MM-kisojen alkupäivinä. Kyllä tuolla pelata ja vääntääkin on saanut.
Mutta koska pelaajat tosiaan oppivat linjan, niin ongelmia on vielä tulossa. Jäähyjen hankkiminen vastustajalle on tällä linjalla naurettavan helppoa eikä tarvitse edes varsinaisesti sukeltaa. Kiekollinen pelaaja voi ajaa itsensä täysin epätoivoiseen tilaan useamman vastustajan keskelle, ja kun vastustajat estävät läpimenon, tila aivan varmasti loppuu ja seuraa väistämätön kaatuminen, niin näillä tulkinnoilla siinä nähdään aina koukkaaminen tai estäminen. Samoin ihan yksi-yksi-tilanteissa pakin ainoa sallittu ase tuntuu olevan törkkiä kiekkoa mailallaan; hyökkääjän ei tarvitse kuin pistää pää kainaloon ja olla pyrkivinään kohti maalia ja kun pakki pistää kroppaa eteen ohjatakseen hyökkääjää kohti kulmaa tai maalin taakse, niin taas on mukamas estetty tai pidetty kiinni.
Samoin ihan niissä oikeissa tosipeleissä voi olla varma, että kaksi erää vihelletään tällä linjalla ja sitten kolmannessa kun on kuumat ratkaisuhetket, niin linja muuttuu sallivammaksi kuten se on aina tehnyt. Mutta nyt se linjattomuuden ero tulee olemaan vielä rajumpi ja näkyvämpi, kun ensin on otettu kaikki nyppäykset ja lopussa vihelletään taas vain ruumiita. Tai minkä eron kaksi peliä tulee tekemään, kun ensin tuomariksi sattuu Japa Levonen, joka ei suostu viheltämään millään samalla linjalla kuin muut tuomarit, ja seuraavassa on joku Aleksi Rantala, joka puolestaan pyrkii noudattamaan annettua linjaa todella pilkuntarkasti. Totuttele nyt siinä pelaamaan kun peräkkäisinä päivinä on ihan eri asiat sallittuja.
Sitten on tietysti tämä surullinen kiekko katsomoon -sääntö, mutta se ei ole tuomarien vika.
Niin, Tampere Cup -vertailussa jäähymäärät siis selvästi kasvaneet viime vuodesta. Mutta niin on maalimääräkin. Viime kesän Cupissa tehtiin yhteensä 52 maalia (4,33 maalia/ottelu), kun tänä kesänä jo ennen päätöspäivän kolmea ottelua maaleja on tehty jo 66 (7,33 maalia/ottelu). Se kuulostaa tietysti varsin mukavalta, kunnes huomaa sen seikan, että noista maaleista käsittämätön yli 70 prosenttia tulee jäähyjen tai tulossa olevien jäähyjen aikana (yv, av, tv, sr). Jos jätetään harvinaisen monta nähtyä av-maalia (hyvä Tappara!) ja siirrettyjen rangaistusten aikana tulleet maalit pois, niin silloinkin pelkkiä ylivoimamaaleja on tasan puolet kaikista osumista. Vain selvästi alle kolmasosa kaikista maaleista on tullut ihan tavallisessa 5-5 -pelissä. Se ei ole hyvä asia mutta johtuu luonnollisesti siitä, että sen 5-5 -pelin osuus on niin radikaalisti vähentynyt.
