Jukka Rautakorpi - Tapparan päävalmentaja kevät 2012 - kevät 2014

[coly]

Aika hyviä pointteja tuotu täällä esille. Mazzalta varsin ansiokas ja pitkä pohjustus. Voisi hiukan tuoda omaakin mielipidettä esille.

Fyysikassa en usko joukkueella olevan ongelmia. Jukka sanoi jonkun pelin jälkeen joukkueen tehneen kesällä niin laadukkaasti ja hyvin töitä tällä saralla ettei jaksaminen ole siitä kiinni. Itse miellän fysiikan eri tavalla, ja jos joku polkee luistelussa ohi niin tällöin ei syy pelkästään ole fysiikassa vaan herkistelyssä. Mielestäni joukkue on jaksanut vääntää ja painia kulmassa ihan hyvällä asenteella. Itse näin harjoituspeleistä vain TPS-ottelun ja mielestäni joukkue oli todella freesi tuona ajankohtana ja jalka liikkui ihan eri malliin kuin nyt. Meidän tapparalaisten ikuinen toiveuni tähän väliin että joukkue on treenannut kovempaa ja paikat tukossa .. Jokatapauksessa miesten liike on jälleen "tukkoisan" näköistä, varsinkin KalPa-pelin eka erä, jonka näin ottelusta.

Lavastaan lapaan - pelityyli kulkee oikeastaan käsi kädessä tuon fysiikan kanssa, jos on paikat jumissa niin pidemmällä tähtäimellä menee pääkin, joka vaikeuttaa äärimmäisen kiekollisen pelitavan toteuttamista. Viisikkopuolustamisessa on mielestäni suurimmat ongelmat ja joillakin pelaajilla ei todellakaan selvää mitä siellä pitää tehdä. Jos pakki heittää kiekon ahdistettuna toiseen kulmaan niin jollakin pelaajalla kestää hemmetin kauan ennen kuin valot syttyy ja menee kiekon perään, vaikka miehen pitäisi mennä automaattisesti sitä kohti ennekuin heitto kulmaan tulee. Lisäksi puolustuspelaaminen on liian passiivista ja kiekollinen aloite on vastustajalla kokoajan. Nämä siis omassa päässä. On kuitenkin todettava, että enää Tapparan päässä ei kuitenkaan ihan niin kovaa kiekko rallia ole kuin aikasempina kausina. Vastustajalla on ollut joissakin peleissä hyvin vähän maalipaikkoja, käyttäneet ne hyvin hyväkseen.

Hyökkäyspeli on mielestäni fysiikan ja pelitavan osiensa summa. Jos molemmat on heikossa kunnossa niin hyökkäyspeli puuroutuu hyvin helposti kun ei ehditä tekemään mikä edistäisi peliä. Tähän kohtaan pätee se että toitottavasti freesiys löytyy mahdollisimman pian.

MV-Peli on ollut mielestäni huonoa. Tuokkola ei ole vakuuttanut oikeastaan yhdessäkään pelissä vaan aina on kiekot vähän pomppinut, sinne tänne. Lisäksi monessa pelissä on se yksi suht.helppo mennyt selän taakse, aivan kuten Metsolalla ensimmäisessä KalPa-pelissä. Sanoisinkin niin ettei Tappara yhtäkään peliä ole maalivahdin ansoista vielä voittanut. Tähän vaaditaan parannusta ilman muuta.

Lock-out on aika paskamainen homma tällä hetkellä, ainakin meille. Moni joukkue on saanut apuja näistä kavereista. Tapparaakin vastaan on Jokerien ja KalPan avut olleet ratkaisevia pelien kääntymisessä. Tosin joku Lukko on liiankin riippuvainen näistä miehistä ja jos NHL-alkaa niin todella suuret aukot jää Jokereihin ja Lukkoon. Vaikka Narreilla onkin laadukkaita miehiä sairastuvalla. Hyvin kaksi piippuinen juttu näiden vahvituksien hommaaminen, jos kuitenkin tiedetään että lakko jatkuu niin Tapparan on pakko reagoida.

[gatecrasher]

Joukkueen fysiikka ei riitä

Joukkueen dieselmäinen liike on tosiaan viime peleissä paistanut silmään. En vielä tässä vaiheessa haluaisi uskoa, että harjoittelussa oltaisiin epäonnistuttu tai jääty metodeissa jälkeen, olihan JR pari vuotta sitten Kerhon ruorissa ihan hyvällä menestyksellä. En tiedä millaisella harjoittelukuormalla tällä hetkellä mennään, mutta sanotaanko, että väsyneeltä joukkueen ilme on vaikuttanut. Ihan viimeistä vaihdetta ei tunnu löytyvän ja tämä heijastuu koko pelinkuvaan. No KalPa-pelissä ei ollut mitään saumaa, mutta muuten on ihan kohtuullisesti pysytty vastustajan kyydissä.

Lavasta lapaan-syöttöpeli ja viisikkopuolustaminen eivät toimi yhdessä

Tämä varmaan edellyttää, että kaikki palikat ovat kohdallaan; liike, ajoitukset, hyökkäyksen ja puolustamisen tasapaino jne. Tällä hetkellä tuntuu, että koko paketti hieman levällään. Tässä kiekonhallintaan perustuvassa pelitavassa pelaajien etäisyydethän pitäisi pysyä varsin lyhyinä ja paketti tiiviinä. Olettaisi, että viisikkopuolustuskin toimisi tiivillä paketilla. Mutta kentällä on nähty paljon riskialttiita ratkaisuja esim. juuri siniviivojen alueella, kun on "väkisin" haluttu pitää kiekkoa tai yritetty syöttää jo ennestään ahdistetulle pelaajalle, lopputuloksena kiekonmenetyksiä ja vastaiskuja.

Hyökkäyspelitapa ei tuota riittävästi laadukkaita maalipaikkoja

Juu, ei tällä hetkellä. Tappara tuntuu hyökkäävän varsin yksipuolisesti, ainostaan hitaita viivelähtöjä käyttäen. Tuntuu, että tuo avauspelaaminen puuroutuu jo sinne oman maalin taakse, kun perus pakki-pakki -syötöt ovat aivan luokattomia. Ja jos päästään kunnolla nostamaan hyökkäystä niin avaussyöttö sentterille tuntuu kestävän ikuisuuden vaikka tarjolla olisi helppojakin avauspaikkoja. Tästä seuraa, että koko kentällinen onkin sitten jumissa punaviivalla ja kiekko heitetään päätyyn. Eikä tietenkään mitään saumaa voittaa sitä. Hyökkäyspelaamista olisi monipuolistettava, myös nopeat ja suoraviivaiset hyökkäykset laajemmin käyttöön. Ja liikettä lisää niin maalintekopaikoillekin päästään paremmin, nythän kulmista ei huonon liikkeen vuoksi päästä millään maalintekosektorille.

Maalivahtipeli on pettänyt

Varsin halvalla vastustajat ovat päässeet tai saaneet maaleja iskeä paraatipaikoilta. Osin pettänyt, mutta suurempi syy ollut heikko puolustusalueen puolustuspeli.

[Mazza]

Täytyy ottaa esille vielä yksi mieleen tullut "epäkohta" alkukauden peleistä eli epävarma johtoasemapelaaminen. Tapparalla on tässä vaiheessa kuusi tappio-ottelua, mutta peräti neljää näistä ollaan jossain vaiheessa peliä johdettu. Kääntäen vastustaja on noussut siis jo neljä kertaa tappiolta voittoon Tapparaa vastaan! Todella iso määrä kun takana on vasta kymmenen peliä ja kertoo omaa tarinaansa peruspelin epätasapainosta. Tavallisestihan joukkue saa johtoasemasta lisäenergiaa ja oma pelaaminen helpottuu, mutta Tapparalla näin ei ole ollut. Bluesia vastaan suli jopa kahden maalin etumatka kotikaukalossa. Hyvää johtoasemapelaamista on nähty oikeastaan vain Kärppiä ja Ilvestä vastaan, joissa Tappara onnistui lyömään keskialueen tukkoon omalla träpillään. Vastaavasti Tappara ei ole noussut kertaakaan voittoon tappiolta.

Avausmaalin merkitystä korostetaan usein jääkiekossakin, ja Tappara on siinä mielessä onnistunut että se on tehnyt peräti seitsemän kertaa kymmenestä ottelun ensimmäisen maalin. Kaikki neljä voittoa ovat tulleet näistä peleistä, joten kolmesti on tällainen peli hävittykin. Täten vastustaja on tehnyt avausmaalin kolmessa pelissä, ne Tappara on hävinnyt.

Johtojen menettäminen ja häviäminen avausmaalista huolimatta ovat harmittavia asioita, mutta kertovat toisaalta siitä että paljon Tappara on tehnyt oikeinkin hankkiuduttuaan noihin asemiin pelin sisällä. Yksittäiset pimeät hetket, joista valmennusjohtokin on monen ottelun jälkeen puhunut, kertovat kuitenkin siitä oppimisprosessista joka joukkueella on vielä pahasti kesken. Kysymys kuuluukin miten kauan liigajoukkueella on aikaa opetella pelaamaan tietyllä tyylillä sarjatilanteen kustannuksella? Nyt on tavallaan hankittu itsekin ennakkoon menestyspaineita kun pelaajabudjettia on nostettu huomattavasti, eli pitkää prosessia ei ole lähdetty aloittamaan matalalla profiililla vaan selvästi menestystä tavoitellaan jo tulevalta keväältä. En tiedä, valmennusjohto on ollut tähän asti äärimmäisen maltillinen (ymmärrettävää kun päivittäistä työtä on tehty jo huhtikuusta lähtien) mutta jotenkin on sellainen tunne että tämän viikon peleissä nähdään vähän erilainen Tappara kuin kymmenessä ensimmäisessä.



 

[LAPA]

Kaivoin neljän edellisen Rautakorven sm-liigapestin tilastoja kauden aluista ja nyt jaan ne teille palstatoverit.

Lukko kausi 04-05

15 ensimmäistä peliä: 7 voittoa, 6 häviötä ja 2 häviötä 60 min jälkeen. Maaliero 42-47, pisteitä 23.

Runkosarjan päätyttyä (56 peliä) Pisteitä 98, maaliero 152-130. Sijoitus runkosarjassa 5.

Tappara 05-06

15 ensimmäistä peliä: 10 voittoa, 2 häviötä, 1 voitto sekä 2 tappiota voittolaukauskisassa. Maaliero 48-31, pisteitä 34.

Runkosarjan päätyttyä (56 peliä) Pisteitä 102, maaliero 157-129. Sijoitus runkosarjassa 4.

HPK 08-09

15 ensimmäistä peliä: 6 voittoa, 6 tappiota ja 3 voittoa jatkoajalla. Maaliero 37-36, pisteitä 24.

Runkosarjan päätyttyä (58 peliä) Pisteitä 99, maaliero 166-151. Sijoitus runkosarjassa 3.

HPK 09-10

15 ensimmäistä peliä: 7 voittoa, 6 tappiota, 1 jatkoaikatappio ja 1 voitto rankkareilla. 35-34, pisteitä 24

Runkosarjan päätyttyä ( 58 peliä) Pisteitä 91, maaliero 153-154. Sijoitus runkosarjassa 5.




Tilanne nyt 10 pelin jälkeen. 4 voittoa, 5 tappiota ja 1 jatkoaikatappio. Pisteitä 13, maaliero 32-33. Eli seuraavasta viidestä pelistä pisteitä 8-12 niin ollaan Rautakorven mittareilla "normitahdissa" näin alkukaudesta.

[KILO]

Avausmaalin merkitystä korostetaan usein jääkiekossakin, ja Tappara on siinä mielessä onnistunut että se on tehnyt peräti seitsemän kertaa kymmenestä ottelun ensimmäisen maalin. Kaikki neljä voittoa ovat tulleet näistä peleistä, joten kolmesti on tällainen peli hävittykin. Täten vastustaja on tehnyt avausmaalin kolmessa pelissä, ne Tappara on hävinnyt.

Näitä avausmaaleja sekä niiden suhteita Tapparan voittoprosenttiin tässä itsekin pähkäilin hieman joku päivä. Näistä kolmesta pelistä, joissa vastustaja on tehnyt ensimmäisen maalin, Tappara on aina tullut kiitettävästi vähintään tasoihin ottelun aikana. KalPaa vastaan kotona tultiin tasoihin kahdesti (1-1, 2-2), mutta hävittiin 2-3. Pelicansia vastaan noustiin tasoihin kolmesti (1-1, 2-2, 3-3), mutta hävittiin lopulta 6-3. Viimeisin peli KalPaa vastaan meni niin, että noustiin tasoihin 1-1:een ja käytiin 1-2-johdossakin. Hävittiin lopulta kuitenkin 6-2.

Sopisi ehkä paremmin tuonne peliesitykset-ketjuun, mutta menkööt.

[Screamager]

Ensi alkuun, jäätävä analyysi Mazzalta. Positiivisella tavalla meinaan. Kommentoin nyt aluksi vain paria ensimmäistä väitettä tilan- ja ajanpuutteen vuoksi.

Joukkueen fysiikka ei riitä

Tästä fysiikkatreenistähän oli aikoinaan toukokuussa juttua tässä ketjussa kun sen cross-training-keskuksen tj-Viitasen mielestä Rautakorven metodit eivät olisi ihanteellisia jääkiekko-lajille. Viitanen oli ihmetellyt että hän saisi omilla metodeillaan 30 % paremmat tulokset eikä Rautakorpi tätä ollut kovin ihmeellisesti noteerannut kun Viitanen oli hälle tästä maininnut. Kauhean syvällisesti asiaan ei silloin paneuduttu johtuen siitä että Viitanen ei tänne ollut kommentoimassa, mutta jonkunmoista keskustelua silloin syntyi (ketjun sivu 7->). Valmennusryhmässähän oli (vai on edelleenkin) erikseen fysiikkavalmentaja Tomi Mäkelä, internetille melko tuntematon kaveri kyseessä eikä Tapparakaan tarjoa sivuillaan muuta kuin syntymäajan ja kuvan. Mikä osuus hänellä on kokonaisuuteen, kuitenkin niin erikoistunut valmennusryhmä ilmeisesti kesän aikana oli koossa että vastuita oli jaettu. Rautakorvella tietysti koko orkesterista kokonaisvastuu.

Mutta siis se ajatus, kun Jääkiekkolehdessäkin haastateltu Jyrkkiö mainitsi sanatarkasti seuraavasti: ”Täällä keskitytään vähän eri hommiin. Porissa harjoittelu oli punttipainotteisempaa, tehtiin paljon isoilla raudoilla ja otettiin maksimiykkösiä. Tapparan oheisissa on painotettu voimantuottoa ja kestävyyttä.” Käsittääkseni tämä Tapparan hyödyntämä cross-training on aika uusi metodi jääkiekon piirissä, niin kuin JJ:n kommenteista voi päätelläkin.  Rautakorpi, NiemisVille ja Kahilainen-Connolly aikanaan kommentoivat uutta treenausmuotoa ja etenkin JR korosti huippu-urheilua palvelevia harjoittelumuotoja ja toiminnallisuutta. Muutenkin tämä treenimuoto tuntuu olevan nykypäivänä hyvin trendikäs ja tulokset huippu-urheilun piirissä perustuvat enemmänkin hypoteeseihin harjoittelun tuloksista empiirisen tiedon ollessa paljon vähäisempää kuin perinteisen punttitreenin piirissä. Muutenkin Tappara treenasi ennen kesälomaa paljon, pari-kolme tuntia salilla ja sitten pienemmän intensiteetin mutta kuitenkin pari tuntia kestävät jäät vielä päälle.

Mikä siis pääpointti on, liekö kysymys siitä kuuluisasta kunnonajoituksesta, tarkemmin ehkä siitä, että keho aktivoituu kauden rytmiin pikkuhiljaa ja sitten kun aktivoituu, on se erityisen hyvässä kunnossa kokonaisuutena. Kaikki urheilijalle (myös jääkiekkoilijalle osin) tärkeät osa-alueet (hapenottokyky, lihaskestävyys, maksimivoima, notkeus/liikkuvuus, räjähtävyys, nopeus, ketteryys, koordinaatio, tasapaino ym) ovat saaneet tasaista treeniä uuden harjoittelumuodon ansiosta ja pysyvät tasaisesti kunnossa läpi pitkän kauden. Hyvistä kauteen valmistaneista harjoituspeleistä kertynyt henkinen paine yhdistettynä heti kauden alusta alkaen harjoitettavaan vaativaan nyansseihin perustuvaan pelitapaan ja fyysiseen paineeseen intensiivisen kesän jäljiltä lienevät yhteen ympättynä kääntäneet peliesitykset kentällä paikoittaisiksi jäätymisiksi, reagoinnin viiveiksi, paineen alaisiksi helpoiksi virheiksi ja yleiseksi pelin kankeudeksi.

Lavasta lapaan-syöttöpeli ja viisikkopuolustaminen eivät toimi yhdessä

Yleisemminkin ottaen kiekollinen peli vaatii pelaajilta jatkuvaa ajattelua ja seuraavan tilanteen näkemistä edes jollakin tavalla etukäteen, missä kaveri menee nyt, minne on menossa, missä vastustaja ja väärät lavat ovat, missä kohtaa kenttää olen menossa, kuinka monta vastustajaa on edessä, mikä on juuri tähän tilanteeseen paras kiekollinen ratkaisu? Vai menisinkö helpolla ja roiskaisen kulmaan, sitten saan huudot niskaani ja tiukassa tilanteessa vieläpä viltityksen. Yhdistettynä treeneissä painotettuihin nyansseihin luistimien terien asennosta jokaisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin (mihin yksilö on kykenevä) yhtälö on haastava ilman tosipaikkaharjoittelua pääasiallisia vastustajia (SM-liigajoukkueet) vastaan. Jääkiekkolehden jutussa oli mainintoja Tapparan puolustusharjoittelusta, jossa painotetaan juurikin lavan ja kehon asentoja, niitä pieniä Tapparan puolustus-/hyökkäyspeliä edistäviä asioita, joita pyritään sisäistämään pelaajien pääkoppiin niin, että ne tulisivat ilman eri ajattelua.

Vaikka Tapparan joukkue on kokenut suuren muutoksen verrattuna viime vuoteen, on joukossa edelleenkin ”Hirvosen ja Dufvan” jälkeläisiä. Puolustukseen panostettiin viime kaudella, jotta edes jokin osa-alue olisi sellainen, jolla menestystä kehtaisi tavoitella, ja osalla joukkueesta kestää omaksua uusi kiekollisempi pelitapa ja tämä realisoituu edelleenkin yksilövirheinä joita jo viime kaudella nähtiin (Kaijomaa, Saravo etc.). Tällä kaudella painotusta on siirretty hyökkäykseen, jolloin viisikon puolustusvalmius tietyissä tilanteissa kärsii, tällöin yksilövirheet kostautuvat todennäköisemmin.

ET- peleissä kuviot vielä toimivat, osaltaan siitä johtuen, että pelattiin täysin eri maista ja liigoista tulevia joukkueita vastaan, eri liigoissa korostetaan sisäisesti eri asioita ja joukkueet pyritään osaltaan rakentamaan niiden vaatimusten mukaisesti. Yksittäisillä yksilöillä, heidän ratkaisuillaan ja pelitavan yleislaatuisella ”paremmuudella” voidaan pärjätä, koska vastustajien skouttaaminen etukäteen ei ole yhtä oleellisessa osassa kuin 60 ottelun runkosarjassa stabiilimpien vastustajien kesken. SM-liigan peli on taktisempaa ja harkitumpaa verrattuna ET-kisoihin, johtuen siitä, että viimeksi mainittua pelataan viikko-pari silloin ja toinen tällöin, ensiksi mainittu on se, mitä varten SM-liigajoukkue on olemassa ja mistä se elantonsa saa. Pelin kehittyminen kestää kauemmin vaativammassa ympäristössä ja täten näyttää siltä (paikoin onkin niin), että pelisysteemi ei toimi. Systeemi ei ole selkärangassa eikä se tule vaistomaisesti kymmenen pelin sisäänajolla tosipaikassa. Tarkemmin pelisysteemin onnistumista voi analysoida ensinnäkin vasta silloin, kun on kohdattu kaikki joukkueet vähintään kerran, eikä sekään välttämättä vielä riitä.

Tilannetta voi konkreettisesti verrata esimerkiksi soittimiin. Jokainen osaa kilistää triangelia kun se on jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla viimeistään otettu käteen, mutta jos saa käteensä epävireisen alttoviulun, josta on yksi kieli vieläpä katki ja muutenkin epävireessä, ja annetaan tehtäväksi soittaa vapaavalintainen kappale Mozartin tuotannosta, voi sen tehtävän toteuttamiseen mennä aika jos toinenkin.

[Torspo]

Ihailen kyllä teitä jotka jaksatte analysoida ja tutkia tilastoja. En jaksa itse ola ihan noin analyyttinen, mutta nostan lyhyesti esiin muutaman ajatukseni.

Toki voimme faneina tai ihan vaan kannattajina olla pettyneitä alkukauteen. Odotukset ovat olleet kovat kun mm. Veikkaaja rankkasi Tapparan kakkoseksi. Liiga on tällä hetkellä erittäin tasainen. Herätämpä vain seuraavanlaisen kysymyksen: Entäpä JOS Tappara olisi onnistunut kääntämään esim. kaksi maalin tappioon päättynyttä otteluaan voitoiksi (mikä ei mielestäni olisi vaatinut kuin hieman tuuria), joukkue olisi sarjassa jaetulla 3. sijalla, ja kukaan ei kitisisi yhtään?

Toinen ajatukseni liittyy lockouttiin. Entäpä jos tämän viikon lopussa ilmoitetaan, että lockout päättyy? Sillä hetkellä yksikään NHL-pelaaja ei enää solmi luistintensa nauhoja yhteenkään Sm-liiga otteluun. Joukkuet joissa vahvistuksia on, ovat seuraavaksi vailla avainpaikoillensa laatupelaajia. Uskon Tapparan olevan tämän takia varovainen työsulkupelaajien suhteen. Uskon että resursseja on aivan varmasti jos joku pelaaja tänne halutaan hinata. Oma mielipiteeni on, että katsotaan vielä seuraavat 10 peliä maajoukkuetaukoon asti. Jos silloin esim. Koskirannnan kentän peli on vielä samanlaista tuubaa, niin kyseistä kenttää herättelemään voisi hommata "ricknashin".

Itse en ole vielä kovinkaan huolissani (vaikka toki toivonkin että homma aukeaisi nopeasti), vaan katsoisin kärsivällisesti maajoukkuetaukoon asti. Homma voi hyvin aueta esim. niin että Erkinjuntti saa heitettyä pari uunia huomenna Espoossa.

Uskon yhä kuin vuoreen siihen että Tappara on 6 parhaan joukossa runkosarjassa.

[Calzo]

Toinen ajatukseni liittyy lockouttiin. Entäpä jos tämän viikon lopussa ilmoitetaan, että lockout päättyy?

Samaa mieltä, homma on pienestä ollut kiinni. Ja menossa on kylmähermoinen jakso, jos JR hioo joukkuetta voittajaksi, joskus se vain vaatii hieman aikaa. Ja kun tuo NHL sulku päättyy, moni muu "pikahaulla" nostetta hakenut ei olekaan enää joukkue, vaan sekainen lauma joka hakee jotakin minkä menettivät. Siis ilmeinen riski. Silloin todelliset joukkueet, kuten Tappara, ovatkin hyvin vahvoilla.
Näkisin että tämä on jopa todennäköistä, NHL ensimmäinen palkkashekki tulisi pelaajille maksuun tietojen mukaan huomenna, kun sitä ei näy, alkaa varmasti neuvotteluasenteet muuttumaan.
Toki, kaikki on mahdollista kuten on ennenkin nähty, jos sulku kaikesta huolimatta pitää, silloin lienee Tapparankin tsekattava tarjonta, muttei vielä. Juuri tuo tuleva tauko on hyvä ajankohta tehdä arvio.

[Screamager]

Jatkan taas parilla väitteellä.

Hyökkäyspelitapa ei tuota riittävästi laadukkaita maalipaikkoja

Jatkaen ajatusta aiemmasta väitteestä, hyökkäyspelitapa johon Tappara pyrkii, vaatii yksilöiltä paljon. Ajatuksen pitää käydä koko ajan, mutta tilanteenmukainen järkevin vaihtoehto ei vielä tässä vaiheessa tule kaikille selkäytimestä. Pakkien avaukset ovat tärkeässä roolissa kiekon ylöstuomisessa ja paperilla toki pakiston tähän pitäisi pystyä vähintään tyydyttävästi. Muutamia mainitakseni, Saravon kiekollinen peli on ollut kiikunkaakun oikeastaan pidemmän aikaa, Kaijomaan virheherkkyys korostunut viime kaudesta vähentyneen vastuun myötä (viime kaudella melkein 25 min per peli, nyt pääasiassa 15-18, satunnaisesti yli 20). Tätähän jo Jyväskylän aikoina ihmeteltiin Kaijomaan kohdalla, kun suuremmalla vastuullakin toki virheitä tulee, mutta vähemmän kuin pienemmällä peliajalla. Leimu on saanut itseään kasattua hienosti repaleisen viime kauden jäljiltä ja avaukset lähtevät hyvällä prosentilla.

Pakkien avaukset ovat oleellisessa osassa toimivassa kiekollisessa hyökkäyspelitavassa, koska pakki ei voi itse kiekollisena kuljettaa omien velvoitteidensa vuoksi kiekkoa omasta päästä vastustajan kulmaan eikä moni tähän pystyisikään. Kiekosta pitää osata luopua oikeaan aikaan ja se pitää saada oikeaan paikkaan oikealla miehelle. Onnistunut avaussyöttö vaatii tietysti onnistuneen syötön mutta myös kiekon saavalla hyökkääjällä täytyy olla selkeä kuva siitä, mitä hän aikoo kiekolla tehdä, toisin sanoen oikean ja onnistunutta syöttöä edistävän sijoittumisen. Tilannearvio kiekon haltuunoton jälkeen muotoutuu valmiiksi vasta, kun näkee miten vastustajan puolustuspeli reagoi uuteen tilanteeseen, tuleeko painetta vai onko tilaa edetä. Taas, kun treeneissä on hinkattu pieniä yksityiskohtia, joillekin saattaa tulla pieni klikki ajatukseen, mitä nyt kun puolustus reagoi eri tavalla kuin totuttua. Pitkät hyökkäykset edellyttävät suurta määrää oikeita paineenalaisia kiekollisia ratkaisuja, eikä tähän harmillisesti ole läheskään kaikissa hyökkäystilanteissa ylletty.

Kuitenkin, laukauksia on saatu aikaan kriittiseltä sektorilta maalin edestä ja aloituspisteiden välistä etenkin kauden ensimmäisissä ja tuloksellisesti parhaissa otteluissa. En ala jokaista karttaa erikseen linkittämään, mutta jokainen voi tilannetta tarkastella Tapparan ottelukohtaisista laukauskartoista kuluneelta sarjakaudelta. Notkahdus on tapahtunut Pelicans-pelissä ja etenkin KalPaa vastaan pelatussa 6-2-tappiossa on huomattavissa selkeästi vähentyneet yritykset aivan maalin edustalta. Selkeästi tilanteen huomaa Tapparan pelaajien laukausprosenttitilastosta, jossa suunnilleen väh. 30 kertaa laukoneet muodostavat paremmuusjärjestyksen Barkov 25,8 - Nieminen 16,7 - Haapala 10,3 - Koskiranta 9,4 - Venäläinen 8,0 - Aalto 3,9 - Erkinjuntti 2,7 - Kaijomaa 2,6 - Leimu 2,4 – Makkonen (36 laukausta!) 0,0. Huomionarvoista on myös, että joukkueen ”ykkösmaalintekijä” Ahtola on laukonut hyökkääjistä vasta 7. eniten (16 kertaa), Peltola 3. vähiten (12 kertaa). Tosiasia on, että ilman laukauksia on maalintekijänkin hankala tehdä maaleja. Pakit ovat laukausten määrissä kolmen kärki ja hyökkääjistä eniten laukoneet EJ, Makkonen ja Koskiranta ovat onnistuneet yhteensä 4 kertaa 105 laukauksesta maalinteossa, prosentti siis 3,81 %! ”Nemo ja pojat”-kentällinen erottuu tässäkin tilastossa aivan ylivertaisesti edukseen.

Summattuna, hyökkäyspeli tuottaa paikkoja, mutta niitä ei saada hyödynnettyä. Pakit laukovat paljon, mutta viivalta on käytännöllisesti ja tilastollisestikin hankalampi tehdä maali kuin muutaman metrin päästä maalista. Mitä pitemmälle kausi on edennyt, maalintekoyritykset ovat siirtyneet kauemmas kriittiseltä alueelta ja tätä tukee havainnot kulmaan jäämisistä ja siellä tapahtuvista kiekonmenetyksistä. Joku on hyökkäysten rakentelussa ja paineen pitämisessä mennyt tukkoon, suoraviivaistaminen ja nöyrtyminen kiekon kanssa tilanteen puuroutuessa voisi olla yksinkertaistava ja tilanteita helpottava ratkaisu.

Maalivahtipeli on pettänyt

Ykkösvahti Tuokkola päästänyt Vehasen jälkeen eniten maaleja, voittoprosentti kuitenkin neljänneksi paras. Metsola hävinnyt molemmat pelinsä ja torjuntaprosentti reilu 83 %. Lyhyt otanta tietysti, mutta antaa suuntaa. Tuokkolalle on mennyt satunnaisesti helppoja kuteja sisään, joku voisi kutsua imuiksi. Metsolan otteita en ole todistanut, mutta eivät tilastot suurta onnistumista tue. Tuokkolan mailapeli on paikoin aiheuttanut hengensalpautumista, mutta toistaiseksi ei ole kostautunut. On tosin hieno ominaisuus, että luottaa itseensä ja mailaansa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa koettaa, joskus kostautuu ja silloin voi olla tärkeäkin ottelu menossa. Maalivahdin mailapeli on kuitenkin suuri voimavara joukkueelle, ollen joissakin tilanteissa ylimääräinen pakki. Muistan ainakin jossain pelissä Tuokkolalta pitkän avaussyötön, josta maali kuitenkin jäi tekemättä. Alkukaudesta on huomannut, että Tuokkolalle halutaan antaa vastuu maalivahtipelistä ja siihen rooliin Pekka on hommattukin. Sopimus loppuu jo ensi keväänä, jos ei miellytä niin voidaan miettiä uutta, mutta uskon Pekan jatkavan ilman ihmeempiä sattumia (Säteri tms. ?).

On jo jonkisortin mantra, että Tuokkola onnistui JYPin viisikon ansiosta. No, tottahan toki viisikolla edessä on merkittävä osuus vaarallisten tilanteiden ennaltaehkäisyssä ja sitä kautta maalivahdin työn helpottamisessa, mutta JYPissä neljänä kautena kolmisenkymmentä peliä (laskuissa ei mukana 22 pelin kautta) torjuntaprosenttikeskiarvo huitelee yli 92 %, melkein 93 % (92,73 %), mestaruuskautena playoffien MVP yhdessä Wallinheimon kanssa torjuntaprosentti yli 95 %. Ei noita tilastoja sekundalla kerätä. Toki, aikaa kulunut, mutta ei määrättömästi. Viime kausi oli rikkonainen Venäjän hairahduksen takia, pelaamattomuutta ja kuka tietää kuinka kauan optimaalinen tosipaikan edellyttämä pelikunto kestää saavuttaa. En olisi maalivahtipelistämme suuremmin huolissani, kun viisikko ymmärtää osasiaan paremmin, maalivahtipelikin parantuu luonnollisesti eikä se nytkään ole huolestuttavalla tasolla. Tuokkola ei varmasti halvin ykkösvahti ole, joten sitä taustaa vasten voi vaatia hallitumpia reboundeja, mutta näissäkin on puolustuksella osansa.

[soosi]

Jatkan taas parilla väitteellä.

Pakkien avaukset ovat oleellisessa osassa toimivassa kiekollisessa hyökkäyspelitavassa, koska pakki ei voi itse kiekollisena kuljettaa omien velvoitteidensa vuoksi kiekkoa omasta päästä vastustajan kulmaan eikä moni tähän pystyisikään. Kiekosta pitää osata luopua oikeaan aikaan ja se pitää saada oikeaan paikkaan oikealla miehelle. Onnistunut avaussyöttö vaatii tietysti onnistuneen syötön mutta myös kiekon saavalla hyökkääjällä täytyy olla selkeä kuva siitä, mitä hän aikoo kiekolla tehdä, toisin sanoen oikean ja onnistunutta syöttöä edistävän sijoittumisen. Tilannearvio kiekon haltuunoton jälkeen muotoutuu valmiiksi vasta, kun näkee miten vastustajan puolustuspeli reagoi uuteen tilanteeseen, tuleeko painetta vai onko tilaa edetä. Taas, kun treeneissä on hinkattu pieniä yksityiskohtia, joillekin saattaa tulla pieni klikki ajatukseen, mitä nyt kun puolustus reagoi eri tavalla kuin totuttua. Pitkät hyökkäykset edellyttävät suurta määrää oikeita paineenalaisia kiekollisia ratkaisuja, eikä tähän harmillisesti ole läheskään kaikissa hyökkäystilanteissa ylletty.

Kuitenkin, laukauksia on saatu aikaan kriittiseltä sektorilta maalin edestä ja aloituspisteiden välistä etenkin kauden ensimmäisissä ja tuloksellisesti parhaissa otteluissa. En ala jokaista karttaa erikseen linkittämään, mutta jokainen voi tilannetta tarkastella Tapparan ottelukohtaisista laukauskartoista kuluneelta sarjakaudelta. Notkahdus on tapahtunut Pelicans-pelissä ja etenkin KalPaa vastaan pelatussa 6-2-tappiossa on huomattavissa selkeästi vähentyneet yritykset aivan maalin edustalta. Selkeästi tilanteen huomaa Tapparan pelaajien laukausprosenttitilastosta, jossa suunnilleen väh. 30 kertaa laukoneet muodostavat paremmuusjärjestyksen Barkov 25,8 - Nieminen 16,7 - Haapala 10,3 - Koskiranta 9,4 - Venäläinen 8,0 - Aalto 3,9 - Erkinjuntti 2,7 - Kaijomaa 2,6 - Leimu 2,4 – Makkonen (36 laukausta!) 0,0. Huomionarvoista on myös, että joukkueen ”ykkösmaalintekijä” Ahtola on laukonut hyökkääjistä vasta 7. eniten (16 kertaa), Peltola 3. vähiten (12 kertaa). Tosiasia on, että ilman laukauksia on maalintekijänkin hankala tehdä maaleja. Pakit ovat laukausten määrissä kolmen kärki ja hyökkääjistä eniten laukoneet EJ, Makkonen ja Koskiranta ovat onnistuneet yhteensä 4 kertaa 105 laukauksesta maalinteossa, prosentti siis 3,81 %! ”Nemo ja pojat”-kentällinen erottuu tässäkin tilastossa aivan ylivertaisesti edukseen.

Iso kiitos laadukkaasta analyysinjatkosta.

Nuo kaksi seikkaa ovat olleet havaittavissa viimepeleissä; pakkien kautta hyökkäyksiinlähdöt ovat olleet huonoja ja hitaita sekä laukaisujen väheneminen.

Hyökkäyksiinlähdöt edellyttävät myös hyökkääjien oikeaa toimimista ja sekin on ollut heikkoa. Puolustajien avaukset ovat lähteneet joko myöhään tai hyökkääjälle, joka ei ole valmis tai on seisovinjaloin keskiviivalla.

Laukomisen pakkipainotteisuus on ongelma, kun pakkimme pelataan pois tai annetaan painetta. Lisäski moni veto menee ohi tai molken paidan logoon. Ohjureita ei ole käytännössä lainkaan. Luulisi, että nämä tilastot on joku Jukalle näyttänyt ja mies itsekkin ne kaivaa...

[Harald]

Kannattajien pinna on lähimenneisyyden vuoksi lyhyt ja vaisu alku näyttäytyy ehkä liioitellunkin synkkänä. Tappara on yhden voiton päässä kuudennesta sijasta, jonka tienoille sitä yleisesti sijoitettiin ennakkoarvioissa ennen kuin ET-voitot synnyttivät kauden kynnyksellä uuden konsensuksen, että Tappara kuuluu top 2:een. Kokonaisuutena arvioiden vieraspelaaminen on ollut riittävää, sen sijaan kotipelaaminen ei. Tappara on hävinnyt muutaman maalin pelin ja usein käy niin, että joukkue reagoi häviämiseen pelaamalla huonommin ja voittamiseen pelaamalla paremmin.

On hankala vetää rajaa siihen, koska asioiden muuttaminen on kehityksen kannalta tarpeen ja koska se luo elävistä ihmisistä koostuvaan yksikköön vain lisää epävarmuutta ja kaaosta. Jos vähän yksilöin niin yksi tärkeä kysymys on, koska Erkinjuntin peluuttaminen on vain jääräpäistä ja koska se palvelee suurempaa kuva. Erkinjuntin pitäisi olla paperilla Tapparan kärkihyökkääjiä ja tämän tietäen Rautakorpi lienee pyrkinyt saamaan hänen peliään auki antamalla runsaasti peliaikaa ja toivomalla, että se johtaa itseään ruokkiviin onnistumisiin. Hirvonen olisi varmaan viltittänyt pelaajan jo muutamaan otteeseen.

On totta, että joukkue alkaa olla vedenjakajalla sen suhteen, että tulosten kotona on muututtava ja ollaan lähellä sitä pistettä, että jotain isompaa muutosta on tarpeen tehdä. Lucenius sekä Palola sekä muut kokoonpanorukkaukset ovat tässä kohtaa luontevia siirtoja. Jos olennaista kehitystä ei tapahdu, pitänee katseet kääntää lockout-vahvistuksiin ja allekirjoittanutkin saa tarkistaa mielipidettään niiltä osin. Kaipaisin ennemmin hyvää yleispuolustajaa (painotus kiekollisuudessa) kuin hyökkääjää.

[Screamager]

Satuilen Mazzan kahteen viimeiseen väitteeseen vielä jotain, näin esimerkillisen Blues-voiton jälkimainingeissa.

Lockout-pokerissa korottaneet ovat vahvoilla juuri nyt

Riskipeliä. Loppuuko lockout, jos loppuu, niin koska? On suurin piirtein kolme eri tapaa näiden vahvistusten hankintaan, kahdessa ensimmäisessä työsulun loppuminen vaikuttaa suoraan sopimuksiin voimassaolon lakkauttavasti: 1) Malli J. Jokinen: Otetaan oma kasvatti tai muu yksilö lyhyellä määrämittaisella sopimuksella (esim. 8 peliä) ja sillä selvä. Voi tulla sitten takaisin esim. ensi vuoden puolella, jos pelit eivät vieläkään jatku. Verotussyyt tai muut takana. 2) Malli E. Karlsson: Otetaan esimerkiksi kuukaudeksi kerrallaan/toistaiseksi (mitä pykäliä sisältyykään), jatketaan sopimusta sitten taas uudelle kuulle, jos molemmat osapuolet niin parhaaksi katsovat. Semi-hyvä malli, luo tiettyä vakautta, mutta myös arvaamaton, jos pelaajalle tarjotaan ensimmäisen kuukauden jälkeen muualta miljoona enemmän, niin sitten voi olla isokin aukko kokoonpanossa loukkaantumisten ym. sattuessa kohdalle. 3) Malli P. O’Sullivan: Otetaan AHL:ään tiputettujen junnujen/kehitettävien pelaajien vuoksi ilman peliaikaa jäävä AHL-NHL-väliinputoaja suoralla loppukauden sopimuksella. Periaatteessa vakain kortti, mutta niin kuin esimerkkitapauksesta on huomattu, maahan tuleva paketti voi olla mitä vaan. O’Sullivan olisi voinut saada rahakkaamman sopimuksen muualta, mutta silloin olisi ehkä vaadittu try-out seuran puolelta. HIFK ei tätä pykälää vaatinut ja ehkä tämä olikin syy, jonka perusteella O’Sullivan HIFK:n valitsi. Varmat rahat ilman turhia matkusteluja kohdemaan ja kotimaan välillä. Tässä mallissa valttikortti on pelaajilla, seurat ottavat riskin tekemällä sopimuksen ilman koeaikaa saadakseen tavoittelemansa etukäteen kovan vahvistuksen, riski on nyt O’Sullivanin tapauksessa realisoitunut ilmeisen heikkokuntoisena kesälomalaisena. Tarvitsee lepoa ja kunnonnostoa, mutta palkka juoksee. No, maksaako kuntoon päästyään poissaolonsa takaisin, ehkä tai ei.

Mikä olisi sitten Tapparan ratkaisu tässä tilanteessa? Ne seurat, jotka ovat ”korottaneet pokerissa”, ovat olleet jo etukäteen vahvistusten tarpeessa joko jo kesästä lähtien (TPS) tai loukkaantumisten johdosta pakotettuja reagoimaan (Jokerit). Tietysti tietyt seurat voivat hankkia vahvistuksen pelkästään kokeilemisen vuoksi, jos rahaa ja riskinottohalua löytyy. Jokerit on löytänyt sopivia palasia (Karlsson, V. Filppula) rosteriinsa, mutta mitä sitten tehdään, kun loukkaantuneet palaavat riviin ja laadukkaita miehiä on ylimäärin? No, tämä nyt ei suoraan Tapparaan liity, joten ajatusta jatkaen: Tapparan joukkue on ollut ”valmis” jo toukokuusta lähtien ja syksyn tullen sitä on muokattu tarpeiden ja pelitapaperiaatteiden mukaan, kun Männikkö on vaihtunut Luceniukseen ja ylijääneitä miehiä on siirretty vastuurooleihin LeKiin. Kenttäpelaajia on jo nyt ylimäärin, eikä toistaiseksi ole kohdattu suurta loukkaantumisaaltoa. Joukkueessa on jo muutaman miehen reservi keskimittaisiin ja pitkiinkin poissaoloihin ja aina löytyy vähintään ”prosessia vaarantamattomia” nälkäisiä junioreita satunnaisiin pelikieltopaikkauksiin ym., jos ei Lempäälän miehiin tai rotaatioringin veikkoihin tahdota/pystytä turvautumaan. Vaikka ensimmäisten kymmenen pelin joukossa oli huoltakin herättäviä esityksiä, mielestäni keskiviikon Blues-peli osoitti sen, että nykyjoukkueella on potentiaalia jopa kaudenalusennakoiden ”edellyttämiin” suorituksiin. Niin kuin jo x määrä kertoja on eri yhteyksissä tuotu esille, pelitapa vaatii pelejä alle ja yksilöt vastaavat pelitavan vaatimuksiin kukin omalla viiveellään. Oikeilla kentällisillä tulosta saadaan tehtyä ja Blues-pelin perusteella oikeita koostumuksia on löytymässä.

Tällä hetkellä alussa esille tuoduista malleista turvautuisin ensimmäiseksi malliin 3), siitä pienellä erolla malliin 2) ja sitten jo isommalla erolla malliin 1). Malliin 3) sisältyy riskejä, mutta jos loppukauden sopimuksella joku väliinputoaja hankitaan, olisi hänellä toivottavaa olla pohjalla ainakin parin viikon jäätreenit ja Tapparan edustajan puolesta varmistuttu (vaikka paikan päällä käymällä) siitä, että hankinta jaksaisi heti alusta asti ilman kuntokuureja. Mallissa 2) kyseeseen tulee juurikin joku kovan luokan kaveri täsmävahvistuksena ja mielestäni malliin 1) ei kannattaisi turvautua, ainakaan ulkomaalaisten kohdalla todellisen motivaation mahdollisesta puutteesta johtuen, mutta ko. malli taitaa pääosin olla kotimaisille veroja pelkääville pelaajille.

Mitä pitäisi tehdä?

Suoraan kysymykseen suora vastaus: antaa ajan kulua. Mazzan väitteiden esittämisen jälkeen muutoksia on jo tehty _{(hitaudestani ja elämän kiireistä johtuen kirjoitan tätä parin päivän viiveellä viimeisten parin väitteen esittämisestä)} ja ainakaan nyt Blues-pelin nähtyäni en olisi tekemässä enää suurempia muutoksia, paitsi mitä otteluketjussa koitin esille tuoda. Ahtolalle isompi vastuu, kun tuntuu kulkevan ja Kaksonen on väläytellyt, yhdistettynä Koskirantaan voisivat toimia. Nemoon ja poikiin ei kajota, paitsi jos Haapala ei selviä ensi pelistä edes häkki päässä. Ei kuitenkaan paha vamma tainnut tulla, kun vaihtoaitiossa pällisteli ja naureskeli. Muuten hyökkäys siinä muodossa ainakin toistaiseksi.  Puolustukseen kajoaisin sen verran, että Jyrkkiölle pitempi jakso ylhäällä Kaijomaan tilalla. En tiedä, miten Kalle suhtautuisi LeKi-komennukseen, mutta onhan hällä kokemusta Mestis-komennuksesta viimeiseltä (pienen vastuun) JYP-kaudeltaan kahden pelin ajalta (0+4). LeKissä olisi ainakin suurempi vastuu tarjolla kuin Tapparassa.

Isommassa, pelitavallisessa kuvassa, yksilöiden onnistumiset edistävät pelitavan onnistumista, Tapparan pelitavassa jopa korostetusti. Kun yksilön kiekollinen peli onnistuu, onnistuu se suurella todennäköisyydellä myös koko joukkueelta. Edelleen, kun yksilön peliä edistävä sijoittuminen onnistuu, joukkueen peli etenee ”pelikirjan” mukaan. Kun joukkueen pelitapa onnistuu, pitäisi sen keskimääräisesti enemmän näkyä tulostaululla kuin olla näkymättä, kun vain peliä toteuttavat yksilöt ja heidän ratkaisunsa ovat laadukkaita. Näin koen Tapparassa tilanteen olevan, joukkueen yksilöt ovat omalle tasolle yltäessään kokonaiskuvassa kohtalaisen laadukkaita, ja jos yksilöt ylittävät tasonsa vielä piirun, ts. yksilöt kehittyvät, tulostaulun pitäisi kiittää Tapparan kannalta entistä useammin. Pelitapaa on raastettu toukokuusta lähtien ja tiettyjä tilanteiden vaatimia yksinkertaistuksia esim. kiekollisuuteen, kiekon ylöstuonteihin ja keskialueen ylityksiin voidaan tehdä, mutta isoa kuvaa ei ole syytä eikä järkevääkään muuttaa. Prosessi on alkanut ja prosessin onnistumisesta on jo saatu viitteitä harjoituskaudella, European Trophyn peleissä ja paikoin SM-liigassakin.

[Joksu]

Urheilulehti analysoi hieman Rautakorpea ja Dufvaa. Kyllä se vaan niin pahasti pistää tuo Seppäsen Tappara-viha silmään että

[polvitaklaaja]

Urheilulehti analysoi hieman Rautakorpea ja Dufvaa. Kyllä se vaan niin pahasti pistää tuo Seppäsen Tappara-viha silmään että

Seppänen on idiootti ja noilla jutuilla on yhtä paljon arvoa kuin lehmän paskalla. Ei noita kannata lukea, pahoittaa vaan mielensä aivan turhaan.

[Mazza]

En pidä Seppästä minään enkä jaksa hänen tekstejään lukea, mutta tuo video tuli katsottua nyt kun tänne sen linkititte. Ja oikeastaan Tapparan kohdalla enemmän oli äänessä Sihvonen, joka yleensäkään ei noissa videoanalyyseissa provosoi samalla tavalla kuin teksteissä, eli tuosta sai jotain asiaakin irti. Petteri oli siis sitä mieltä että kun Rautakorpi luo nyt nahkaansa uudelleen eli on lisännyt pelikirjaan enemmän kiekkokontrollielementtejä, peli ei kuitenkaan ole lähtenyt luistamaan odotetulla tavalla Barkovin ketjua lukuunottamatta. Ja Barkovin vitjasta olivat sitä mieltä, että se on enemmän Ville Niemisen kuin Rautakorven luomus. Itse en taas sanoisi noinkaan, vaan enemmän on kyse siitä että ketjussa on kolme niin hyvää pelaajaa, että osaavat luonnollisella tavalla pelata jääkiekkoa jolloin pelikirjan merkitys on pienempi. Jos katsotaan vaikka NHL:ää jossa on maailman parhaat pelaajat, niin niitä matseja seuratessa tulee usein mieleen ettei tuollaisia malkineita, crosbyja, toewseja tai kaneja voi edes samalla tavalla asettaa pelikirjamuottiin kuin peruspelaajia. Tapparassa on samantyylinen tilanne Barkovin ketjun kohdalla.

Mutta Sihvosen näkemys kolmen muun ketjun ongelmista oli tavallaan ihan oikea, ja siihen Rautakorven johtaman valmennuksen on pystyttävä vaikuttamaan jos Tappara mielii kuuden joukkoon runkosarjassa. Viime lauantain Ässät-pelissä oli kyllä havaittavissa mm. Koskirannan heräämiseen viittaavia asioita, ja jos sama trendi jatkuu tänään SaiPaa vastaan niin loppukauden suhteen voidaan olla luottavaisia. Menestyvä Tappara tarvitsee myös hyökkäyssuuntaan onnistuvan Koskirannan, koska Makkosen sentteripelin en vaan usko riittävän kakkosketjutasolle.