Olen jokseenkin yllättynyt ja osin erimieltä ylläolevien kommenttien kanssa - joskin näkemykset pelistä näyttävät vaihtelevan jonkin verran, ja ovat osin ristiriitaisia.
Yrityksen ja asenteen puolesta HPK-peli oli huikea tason nosto perjantaista. Tapparalla oli hyvä startti, jonka jälkeen HPK otti pelin osin hallintaansa, mutta loppua kohden ote siirtyi jälleen Tapparalle. Mielestäni kaikki kokoonpanon kierrätykset olivat paikallaan ja toivat kentälle tuoreita jalkoja. Kenties Tapparan pitäisikin käyttää leveästi koko arsenaalia jatkossakin, jos se tuo peliin paremman energian. Sinällään mielenkiintoista, että tänään Hirvonen oli aktiivisempi penkkikoutsi kuin yhdessäkään näkemistäni peleistä. Ohjeita tuli joka välissä ja kynä piirsi taululle.
Ryhtiliike oli tehty erityisesti puolustuspelissä, joka oli nyt kelvollista ja ajoittain jopa hyvää. Isoimmat parantajat olivat juuri perjantain konttaajat, kuten Honkanen ja Turkulainen (joka sai kiekon kurkkuunsa ja loukkaantui). Kamppailupelaaminen oli terävämpää ja viisikko pysyi aiempaa paremmin kasassa. Perjantaina haparoinut Nieminen oli nyt varma ja terävä - valitettavasti Puustisen nappilaukaus meni yläkulmaan kuin Sakke Lindforssille konsanaan, vaikka Hattu oli tullut runsaasti vastaan.
Tiivistyneen puolustuksen vastapuolena taas oli heikentynyt hyökkäyspeli. Kunnollisia tekopaikkoja oli todella vähän, kunnes 3. erässä aloitettiin hyökkääminen isommalla riskillä. Varsin kuvaava oli Kangasniemen maali, johon vaadittiin hieno yksilösuoritus, koska järjestelmällisesti rakentamalla paikkoja ei saatu luotua. Kahdella maalilla pelin harvoin voittaa, mutta saatiinpa edes pinna.
