JYP oli selvästi Tapparaa edellä niin yksilötasolla kuin joukkueenakin. Pelisysteemi toimii kuin ajatus molempiin suuntiin, jolloin huonommatkin pelaajat menevät mainiosti joukon jatkona.
Tapparalla ja Hirvosella riittää töitä:
- Tämän illan ketjukoostumuksissa ei näyttänyt olevan luontaista "kemiaa". Topo-Vänttinen ei toimi ja Peltolan lisäarvo ykkösessä oli tasan nolla. Pekkalan potentiaali jää piiloon, Strömberg vaikeuksissa keskustassa.
- Ylivoimapeli on kehnoa. Poikkisyöttö neliön läpi on kaunis ajatus, ja onnistuu jos kentällä on Venäjän olympiajoukkue, mutta näiltä miehiltä aika harvoin. Näitä hieroessa unohtuivat siniviivan laukaukset kokonaan (Leimu ei saanut kiekkoa) ja Topo seisoskeli keskustassa pitkälti tyhjän panttina, vaikka maila oli sopivalla puolella. Kangasniemi on parhaimmilaan oivaltava pelaaja nopeissa tilanteissa, mutta ei pysty dominoimaan YV-peliä rakentajan paikalla. Doellin yhdistelmä ei toiminut senkään vertaa.
- Toporowskilta ja Doellilta vaisu peli maalia lukuunottamatta. Topo ei löytänyt ketjukavereitaan ja jäi yksin suojailemaan kiekkoa pitkiksi toveiksi nurkkiin. Doell pelaa jotenkin vaisusti ja pelistä puuttuu nyt energia ja sähäkkyys - mies ei ole niin taitava että kiekollisella tekniikallaan hallitsisi kenttää. Kevin sai useamman kerran kovaa kyytiä JYPin isoilta pakeilta. Kaksikko piristyi hieman ja tsemppasi joukkuetta ottelun lopussa, mutta kokonaistulos oli silti vaisu.
Ja kun se tuli sanottua, avausmaali olisi voinut muuttaa ottelun kulkua. Lucelle pelattiin tyhjä maali, mutta mies löi löysän kudin ilmeisen varmana maalista, ja JYP veskari ehti laittaa jotain väliin. Näihin tilanteisiin tarvitaan tappamisen meininkiä! Ja kuten niin useasti, kun ei itselle kelpaa niin kaverille kyllä - JYPin 0-1 syntyi YV-viivapelin tuloksena ja tappoi Tapparan kohtalaisen terävän startin. Tästä eteenpäin ei lopputuloksessa ollut enään mitään epäselvää.