HPK:lla oli kolme tai kaksi tuhannen taalan paikkaa, ja tapparalla jäi vastaavia tilanteita kaksi, joten aika tasan meni. Nikkilä pelasi todella hyvin, peitti esim. Mäkkärin laukauksen niin hyvin, että todella vaikea oli mäkilahon saada kiekkoa maaliin, eikä se sinne mennytkään. Toki välillä kävi vähän munkkikin, mutta ei sen enempää kuin Chodollakaan. Alussa näytti että Nikkilä haparoi ajtkuvasti, mutta sitten peli parani, ja mies löysi oman loistavan tasonsa.