Orastavaa paniikkia on ilmassa, johon tietysti on aihettakin, koska Tappara on jo kolmatta kautta putkeen lähdössä kauteen ilman toimivaa pelitapaa. Materiaalin on joka syksy arvioitu riittävän vähintään suoran pudotuspelipaikan tavoitteluun. Nyt tuo ei tunnu missään nimessä realismilta, vaan jokin mättää. Materiaalissa on potentiaalia paljon parempaan, vaikkei hyökkääjistä olekaan noussut oikein esiin ainuttakaan eturivin vastuunkantajaa ja maalivahditkin ovat olleet heikompia kuin toivottiin. Myös yritystä varmasti riittää, mutta jotenkin näyttää siltä, ettei altavastaajan asemaa kyetä kääntämään positiiviseksi voimavaraksi, vaan alistutaan olemaan vastaantulija.
Omakin usko Hirvoseen alkaa hiipumaan. Jos vaihdoksia tehdään, pitää penkin taakse saada kokeneempi tekijä. Tapparan päävalmentajan paikka ei saisi olla mikään päävalmentajiksi haluavien lupausten työharjoittelupaikka, mitä se on ollut Rautakorven jälkeen. Uraman onnistuminen heti ensimmäisellä kaudellaan johtui pitkälti siitä, että joukkue oli täynnä kokeneita liigan kärkitason pelaajia ja vaihtuvuus oli olematonta. Sitä ei siis kannata pitää minään esimerkkitapauksena siitä, kuinka päävalmentajan kokemuksella ei ole merkitystä.