Eniten nykytilanteessa huolestuttaa se ettei joukkue enää tunnu olevan täysin Hirvosen hallinnassa. Kommentit tämän illan Ässät-vierastappion jälkeen kielivät siitä erityisen vahvasti, mutta toivottavasti kyse on pelaajista jotka suuntaavat ensi kaudella muualle. Tärkein asia valmentajalle on kuitenkin se että pelaajat luottavat häneen ja ostavat hänen ajatuksensa jääkiekosta. Nykypäivänä ei riitä että räyhäät kopissa ja potkit roskakoreja, valmentajalla täytyy olla vahva kompetenssi lajin suhteen ja hänen pitää voittaa aidosti pelaajat puolelleen. Toki voidaan sanoa että ammattipelaajan pitää sitoutua 100% johtajansa taakse vaikka puikoissa olisi Arto Länsman, mutta eihän asia todellisuudessa enää ole näin. On huonoja valmentajia ja erinomaisia valmentajia (plus kaikkea siltä väliltä), joiden johdolla samankin pelaajamateriaalin joukkue voi sijoittua sarjassa aivan eri päähän taulukkoa.
Aika selvää on että Tapparan päävalmentajavalinnat on viimeisten vuosien aikana tehnyt Mikko Leinonen. Toki hallitus lyö päätökset täytäntöön, mutta käytännössä Leinonen on tehnyt valinnat. Takana on monta hutia eikä valintaprosessista voida löytää mitään yhteistä nimittäjää tai punaista lankaa jonka mukaan voitaisiin nähdä toimitun. Rautakorpi toki on Leinosen löytö ja Uraman kanssa osuttiin pakkoraossa osin onnellakin oikeaan, mutta muuten valinnat ovat olleet jopa katastrofaalisia. Päävalmentajan tehtävä on jääkiekkojoukkueessa varmasti se tärkein, eikä tähän Tapparassa ole viime vuosina panostettu riittävästi. Suhteessa heikentyvillä taloudellisilla resursseilla toimivan organisaation pitäisi varmistaa että avainrooleissa (päävalmentaja, ykkössentteri, maalivahti) toimivat henkilöt olisivat aina laadukkaita valintoja. Jos ei pystytä kilpailemaan pelaajista puhtaalla rahalla, niin hyvät olosuhteet ja laadukas valmennus voisivat olla sellaisia valtteja joilla pelaajia voitaisiin houkutella Tapparaan. Näin oli 2000-luvun alussa, miksei voisi olla nykyäänkin? Ongelma onkin se ettei Leinonen-hallitus-akseli ole kyennyt enää viime vuosina tekemään Tapparasta pelaajalle houkuttelevaa paikkaa. Mahdollisuudet kehittyä ympäristössä jossa valmentajat vaihtuvat koko ajan on paljon pienempi kuin seurassa joka panostaa huippuvalmentajaan ja jolla on selkeä visio siitä mitä tulevaisuudessa aiotaan tehdä.
Sami Hirvonen saattaa olla tulevaisuuden huippuvalmentaja, mutta Tapparassa hän on joutunut todella pahaan paikkaan noviisivalmentajana. Surkeista lähtökohdista huonolla hyökkäysmateriaalilla hän teki alkukaudesta jopa hyvää tulosta, kunnes realiteetit iskivät silmille viimeistään viime kierrosten aikana. Itse antaisin Hirvoselle vielä mahdollisuuden laadukkaammalla materiaalilla näyttää kykynsä. Toisaalta tulevan kauden aikana johdon pitäisi olla valmis reagoimaan nopeastikin jos homma ei ota kulkeakseen. Mikko Saarisen kohdalla odotettiin aivan liian kauan eikä sellaiseen ole enää jatkossa varaa. Tämän kauden päätteeksi Hirvosta on kuitenkin liian aikaista erottaa, ellei tilalle olisi tarjolla jotain todellista huippuvalmentajaa. Ja koska 90 prosentin todennäköisyydellä ei ole, on Hirvonen tällä hetkellä paras vaihtoehto luotsaamaan Tapparaa kaudella 11-12.
