Juu, kuten sanottua, paikkoja oli monia ratkaista tämä ottelu, mutta väsy alkoi lopussa painaa. Tänään kyllä ei ollut onnikaan sitten yhtään Tapparan puolella, jossiteltavaa jäi ikävästi. Katkera tappio, sillä tänään oltaisiin voitu juhlia myös välieräpaikkaa, niin lähellä voitto Kuopiossa oli. Mutta ei, Kalpa oli ehkä sitten vaikka sen Kapasen verran parempi, mutta ei kyllä mitenkään häikäisevä. Tappara nosti ihailtavasti tasoaan kauden tärkeimmällä hetkellä, siitä pojille iso kiitos. Laitettiin kalakukot selkä seinää vasten. Tässä joukkueessa oli jotain spesiaalia, sen aisti ja näki kyllä katsomoon asti. Harmi että kaikki päättyi näin, liian aikaisin. Tästä keväästä olisi voinut tulla unohtumaton, mutta nyt ei jälkiviisastelu auta. Ylpeä olen kuitenkin Tapparan taistelusta, kirveet rinnassa kaaduttiin. Ikävä tulee monia hienoja pelaajia, kuten Lehterää, Enlundia jne. Mutta isoin muutos ensi kaudelle toki on Ison Kasin poissaolo. Siksi päällimäisin tunne tällä hetkellä ei olekaan niinkään vitutus, vaan haikeus ja tietty surullisuus. Toki tappio ja kauden päättyminen harmittaa, mutta koska tänä iltana ainakin yksi upea Tappara-ura päättyi, liikkuvat ajatukset lähinnä siinä. Toivottavasti muita tämän kauden hienoja kirvesrintapelaajia Hakametsässä vielä nähdään.
Kaksijakoinen, mutta omalla tavallaan ikimuistoinen kausi. Ensi kaudella sitten uusin silmin ja paremmalla menestyksellä. Sitä odotellessa..