Olisi kiva tulla halliin katsoon pelejä, mutta kun tietää että ei ole satsattu joukkueeseen niin turha sinne on tulla istuun ja katsoon kenkinkertaista. Selitys lieneen on, että ei ole rahaa? Missä on riskin otot? Menestymisen hinta on raha. Hankitaan rahalla ryhmä joka pelaa voitosta. Saadaan haliin porukaa, menestytään liigassa joka taas poikiin europelejä joista tulee kivoja (mm.250000€) bonuksia ym. Tosi asia on että jos ei anna niin ei voi saadaakkaan mitään. Lopetetaan harrastaminen ruvetaa tekeen tulosta. Isoja muutoksia odotellessa.
Paluu 90-luvulle vai? Silloin isolla rahalla on vähän itse kukin seura ottanut riskiä ja tuloksena oltiin korvia myöten veloissa, eikä konkursseilta vältytty.
Nyt kun on saatu pitkällisen työn kautta hommaa raiteilleen ja seurat elävät yhä enemmän taloudellisten realiteettien kautta, niin jotkut jo mankuvat paluuta tuhlauksen tielle. Nämä pohjoismaisen liigan perustamispuheet ym. huhut johtuvat juuri siitä, että (joillakin) seuroilla, mm. Tapparalla, olisi halua kasvattaa tulevaisuudessa liikevaihtoa, ja sitä kautta saada enemmän rahaa joukkueen kasaamiseen kuvaamallasi tavalla. Nykytilanteessa ei ole saatavissa otetulle taloudelliselle riskille juuri minkäänlaista riskipreemiota. Ovatko SM-liigamenestyksestä saatavat palkintorahat (mestaruus, pudotuspelituotot, kasvaneet yleisömäärät...) tai mahdolliset CHL-bonukset niin suuria, että on perusteltua ottaa 500k lainaa per kausi sen tavoittelemiseen?
Tosiasia lienee, että tappara pyrkii tekemään pienen plusmerkkisen tuloksen yleisömäärillä ja menestyksellä, joka vastaa 2000-luvun keskiarvoa. Sijoitus siis noin kuudes runkosarjassa, ja yleisömäärä se, mihin on totuttu. Jomman kumman laskiessa todennäköisyys voiton tekemiseen pienenee, joka on taas pois tulevilta kausilta.
Itkemisen sijaan ihmiset voivat mennä Hakametsään Tapparan pelatessa, houkutella myös kaverinsa sinne, kannustaa ja ostaa vaikkapa fanituotteita.