En tiedä, meneekö oikeaan ketjuun, mutta liittyy nyt joka tapauksessa Tapparan ensi kauden (tosin hieman
ensi kautta pitemmällekin) joukkueeseen.
Mää oon vähän miettinyt tätä Mikin ideaa tehdä näin helvetin pitkiä sopimuksia. Siinä lienee oma taloudellinen järkensä. Sekä seuran että pelaajan kannalta. Sellainen järki, jota muut eivät ehkä ole osanneet ajatella. Sillä perusteella, että kymmenen ja kuuden vuoden mittaisia diilejä ei ennen Mäntylä-Saravo –keissejä ole suomalaisessa lätkässä nähty.
Mikki sanoi Mäntylän sopimusta julkistettaessa, että sen arvo on "yli miljoona euroa". Sopimushan mahdollistaa pelaamisen ulkomailla kolmena kautena. Juuri se on koko jutun oleellinen pointti.
Ajatelkaamme ja ennen kaikkea olettakaamme näin:
Sopimuksen kokonaisarvo on 1,1 miljoonaa euroa. Jos Mäntylä ei pelaa kymmenen vuoden aikana muualla kuin Tapparassa (en usko näin käyvän, jos mies terveenä pysyy), keskimääräinen ansio kautta kohden on 110 000 euroa.
Ei Tuke mikään kiekollinen ihmemies ole, mutta erinomainen allround-pakki, jonka väitän mahtuvan jokaikiseen liigajoukkueeseen. Ei oo kaukana että kahteen ensimmäiseen pariin. Mitä mää oon ymmärtänyt näitä nykysopimuksia, niin semmosta 200 000 egeekin, ylikin, on jo maksettu huipuista (Toni Koivisto etc.). Siinä mielessä 110 000 kaudessa vaikuttaa suorastaan edulliselta, vaikka kukaan ei tietenkään tiedä, minkälainen mies Mäntylä on viimeisinä sopimusvuosinaan. Varmaankin sopimus on tehty etupainotteisesti.
Jos ja mitä ilmeisimmin kun, Mäntylä pelaa ne kolme kautta (yhden, kaksi ainakin) ulkomailla, Tapparan keskimääräiset kausikustannukset tietysti nousevat. Seitsemän kautta ja 1,1 miljoonaa tarkoittaisi noin 157 000 egee/kausi. Mutta. Sopimuksen alaisen pelaajan siirrosta Tappara saisi korvausta. Tapaus-Wallinheimo on siitä esimerkki. Kun Sinkku lähti Venäjälle, korvaus oli J. Seppäsen ja kumppanien mielestä sellainen josta ei voinut kieltäytyä. Mikä on esimerkiksi KHL-seurojen palkanmaksukyky nyt talousmyllerryksen keskellä, on toinen juttu. Yleisesti ottaen varmasti huonompi.
Oletaan silti (varovaisesti?, varsinkin jos kyseessä Venäjä), että Mäntylän yhden kauden stintistä ulkomaille Tappara kuittaisi keskimäärin 100 000 egee, yhteensä siis kolmesta kaudesta 300 000 euroa. Siitä seuraa, että seitsemän Tapparan vuoden kokonaiskustannukset Mäntylästä olisivat 1,1 miljoonaa miinus 300 000 eli yhteensä 800 000 egee. Tarkoittaisi vajaat 115 000 kausi. Rohkenen sanoa "vain" 115 000/kausi.
Niin ja eihän Tuukka niitä kolmea vuotta ulkomailla ilmaiseksi pelaa. Jos arvioidaan kausiansioksi 250 000 euroa, niin yhteensä kymmenen vuoden paketin kokonaisansioiksi hänelle tulisi 1 850 000 euroa. Eli 185 000/kausi. Ei ihan piikissä nykytaksoissa, mutta kohtuullinen "takuupalkka" vuosikymmenen ajaksi.
Edellä olevassa on oletettu paljon, mutta jotenkin näin asia voisi olla. Muutenhan kymmenen vuoden diili vaikuttaa älyttömältä.
Saravon kuusivuotisen siis sisältyy mahdollisuus pelata kaksi kautta muualla. Samalla logiikalla Tappara saisi sopimuksen alaisen pelaajan siirtymisestä muualle korvauksen.
Musta tää kuvio vaikuttaa erittäin fiksulta, win-win –diillitä.
