Hetken näytti hyvältä, mutta nyt Tappara on taas syvällä kyykyssä. Passiivisuus pelaajamarkkinoilla on yksi syy, mutta sopassa on monta muutakin sattumusta.
Joukkue avasi kauden kriisillä ja on edelleen henkisesti hauras. Vastoinkäymiset kasautuvat helposti. Voi vain arvailla, paljonko KalPa-matsin viimeiset minuutit ovat vaikuttaneet tähän sukeltamiseen.
Mäntylä jätti johtajuustyhjiön. Kovasesta kehittyi uusi puolustuksen liideri. Hänen ja toiseksi tärkeimmän kiekollisen pakin eli Kaijomaan yhtäaikainen loukkaantuminen puraisi pahasti.
Samaan liittyy Barkov jr:n loukkaantuminen. Syvän pelillisen kriisin osatekijä on epäonnistumisen pelko ja siihen liittyy negatiivinen kokemus katseiden kohteena olemisesta. Jr:n tulo ryminällä liigaan vei median ja yleisön huomion ja antoi ehkä muulle joukkueelle tilaisuuden saattaa peli uomiinsa parrasvalojen ulkopuolella? Ja niin uskomatonta kuin se onkin, hän on Tapparan paras sentteri hyökkäyssuuntaan.
Pelaajamarkkinoilla oltiin maajoukkuetauolla tiettävästi aktiivisia. Ilmeisesti jotkin neuvottelut olivat pitkällä, koska Tenute laitettiin ulos. Ehkä markkinoilta ei löytynyt puihin menneiden neuvottelujen jälkeen mitään riittävän kiinnostavaa, joten toimistolla päätettiin pelata pokeria ja katsella hetki tilannetta. Kun elintärkeä vahvistus/vahvistukset olivat hankkimatta, joukkue valmiiksi kädetön ja päälle iski loukkaantumiskierre, pelaajamateriaali oli yhtäkkiä kelvoton ja pokeri tai ainakin tämä käsi hävitty. Kiekkojoukkueen kasaaminen on paikoin nopeatempoista reagointipeliä ja tässä Leinonen on nyt epäonnistunut. Muutama viikko sitten tilanne näytti suhteellisen hyvältä, mutta momentum hukattiin ja vaikeuksien kasaantuessa joukkue on lähtenyt kallistumaan uhkaavasti väärään suuntaan.
Vanha totuus on, että kriisijoukkuetta lähdetään oikaisemaan puolustuksen kautta. Näin Dufvakin on tehnyt. "Prosessiin" viittaaminen liittynee mm. siihen, että pitkän aikavälin suunnitelma on ollut satsata hyökkäämiseen, jahka puolustaminen antaa mahdollisuuden voittaa pelejä. Nyt kuitenkin kaikki virheet ja epäonniset sattumukset osuivat saumaan, jossa joukkue on vailla hyökkäyspeliä. Puolustaminen on loukkaantumisten ja henkimaailman asioiden vuoksi sekaisin ja onnistuneesta hyökkäämisestä ei ole viime ajoilta selkäytimessä toistoja.
Sopan kruunaa koko kauden sekaisin ollut ylivoima. Elintärkeitä maaleja jää tekemättä ja jokainen yv saa pelaajiston entistä pahempaan takalukkoon – myös tasakentällisin.
Tätä kautta on tultu siihen, että SaiPa-matsi oli järkyttävä ja Jyväskylän-vierailu raporttien mukaan jostain minne ei valo kajasta.
Ainoa valoisa asia on lähestyvä joulutauko. Sen aikana pelaajamarkkinoilla on pakko tapahtua jotain merkittävää. Muussa tapauksessa johto on jäätynyt. Paljon on jo tehty, mutta sisään päin on liikkunut marginaalipelaajia (+ Kovanen).