Kuraojassa
Tamperelainen kiekkoilu on tällä hetkellä syvässä kuraojassa ja vieläpä niin, että molemmat takavuosien mahtiseurat niin Ilves kuin Tapparakin majailevat sarjataulukossa sellaisilla sijoilla, että vanhaa niitä loiston päiviäkin livenä todistamassa ollutta hirvittää ja surettaa.
Tamperetta pidetään, eikä syyttä, suomalaisen kiekkoilun synnyinpaikkana ja edelläkävijänä. Näin on ollut, mutta mikä mättää kun molemmat kaupungin suurseurat ovat putoamassa menestyksen kelkasta, siltä ainakin näyttää juuri nyt. Ilveksen edellisestä mestaruudesta on aikaa jo, niin aivan liian kauan. Tappara on sentään pitänyt kunniakkaasti yllä tamperelaisen kiekkoilun mainetta vielä viime vuosiin asti. Kuivan 90-luvun jälkeen 2000-luvulla Tappara on onnistunut vähintäänkin tyydyttävästi:
- 1 kulta
- 2 hopeaa
- 1 pronssi.
Eli kahdeksana kautena mahdollisuus mitaliin ja puolesta noista kerroista Tapparassa on onnistuttu mitali ottamaan, hieno saavutus mielestäni. Ilves sen sijaan on koko kuluneen uuden vuosituhannen aikana onnistunut saavuttamaan vain yhden pronssimitalin, ei varmaan tyydytä seuran faneja sen kummemmin kuin seurajohtoa ja omistajatahojakaan.
Jos muistetaan, että vielä 80-luvulla tamperelaiset kahmivat kymmenestä tarjolla olleesta mestaruudesta yli puolet, eli kuusi (Tappara peräti viisi ja Ilves sen kuudennen) , niin mitä ihmettä on tapahtunut suomalaisessa kiekkomaailmassa? Syitä on varmaan lukemattomia.
Raha!
Ensimmäisenä tulee mieleen raha. Rahalla saa ja hevosella pääsee on ikivanha sanonta joka pätee myös kiekkoilussa. Raha pyörittää niin elämän kuin kiekkomaailmankin jokaista osa-aluetta. Miksi sitten nykyisin tuntuu, ettei Tapparalla ole ollut vuosikausiin sitä tuohta hankkia niitä kovan rahan profiilipelaajia, joita nykyiset suurseurat, lähinnä Kärpät ja Jokerit värväävät liukuhihnalta. Huono menestys tyhjentää Hakametsää katsojista ja mahdollisuudet sitä kautta kasvattaa säästöporsaan sisältöä vähenevät oleellisesti. Mutta tuleehan sitä rahaa muustakin kuin lipputuloista.
Yhteistyökumppanit, sponsorit ovat todella suuri ja tärkeä osa kassan täyttämistä. Onko tähän todella tärkeään osa-alueeseen satsattu riittävästi? Onko Tapparalla käytössään tarpeeksi raudanlujat ammattilaiset hoitamassa tätä puolta? Onko Tampereen markkina-alue tarpeeksi suuri kahden Sm-Liiga seuran menestymiseen niin taloudellisesti kuin pelillisestikin? Mielestäni on, kovaa työtä se vaatii kaikilta myyntiorganisaatioon kuuluvalta, mutta siellä ne eurot ovat ja odottavat ottajaansa!
Pelaajapolitiikka!
Jotenkin ainakin minulle on jäänyt viimeisten vuosien aikana sellainen kutina, että hankintarintamalla Tappara on ajautunut jostain syystä (raha?) nuorten kukoistuksen kynnyksellä tasapainottelevien pelaajien sisäänajoseuraksi samaan aikaan kun omat tähtiainesta omaavat pelaajat matkaavat muualle ja sille tielle yleensä jäävätkin, jokainen Tapparaa seuraava tietää nimiä mainitsemattakin hyviä esimerkkejä kumpaankin suuntaan. Ja sitten kun Tapparaa onnistuneesti ponnahduslautana isoille vesille käyttänyt tulevaisuuden lupaus on tämän päivän tähti, matka jatkuukin muualle kuin Tapparaan. Toinen silmään pistänyt linja Tapparan hankinnoissa on ollut näiden kysymysmerkki otsassaan pelaajamarkkinoilla seilaavien edullisten jokerikorttien hamstraaminen. Joskus on helmi onnistuttu löytämään, useimmiten kuitenkaan ei!
Tappara epäonnistui mielestäni totaalisesti hyödyntämään vuosituhannen alun kuumat ja menestyksekkäät vuodet. 2001 ja 2002 hopeaa ja kliimaksi 2003; kultaa! Ja mitä tapahtui sitten? Pajatso tyhjäksi ja sillä sipuli. Pelaajisto tyhjennettiin lähes täysin huipuista ja alettiin pelaamaan varovaista pass-peliä, kun olisi kannattanut hallitulla riskinotolla satsata kunnolla jatkoon tuossa menestyksessä, Tappara oli nimittäin todella vahvassa ”uraputkessa” takaisin kohti pysyvää paikkaa Suomen kiekkoilun eliittiseurana muunkin kuin historian valossa. Lisäksi viime vuoden yläkanttiin menneen kauden jälkeen koettiin jälleen totaalinen kuppaus. Menestyksen suurimmat tekijämiehet, puolustuksen koko sarjan kolme parasta pakkia lähti ja tilalle ei valitettavasti saatu ainoatakaan todellista paikkaajaa.
Valmennus!
Valmentajia Tapparassa on ollut moneen lähtöön, on ollut loistavia ja jokusia hieman heikompia. En kuitenkaan jaksa nykyisestä tilanteesta syyttää Saarista, koska syyt ovat varmasti monen pieleen menneen asian lopputulos. Loistavakin valmentaja tarvitsee kunnon työkalut (=pelaajat) onnistuakseen työssään niin, että pystyy hyödyntämään kaiken tietotaitonsa tulostaululle ja sarjataulukkoon asti.
Tie ylospäin, onko mäki liian jyrkkä?
Mitä on tehtävissä? Tämä kausi näyttää valitettavan huonolta, jotenkin tästä on kuitenkin selvittävä ja katsottava eteenpäin, eihän tämä näin saa mennä! Meidän on vain pakko luottaa, ainakin minä haluan niin tehdä! On kaikesta huolimatta jaksettava uskoa, että vielä sieltä noustaan. Huonoa tuuriakin Tapparalla on ollut loukkaantumisten myötä tällä kaudella, ykkösmiehiä tälläkin hetkellä hospitaalissa ja kun he, niin jospa sittenkin…. (ainakin noustaisiin hieman turvallisemmille vesille!
Ps.Eikö kukaan tosiaan pysty puhumaan Pojua ympäri, niin että tämä ymmärtäisi sen että hänen ylimääräisille miljoonilleen on paljon turhempiakin kohteita kuin Tampereen Tapparan tukeminen aikana jolloin sitä varmasti seura kipeästi tarvitsee! Onko kukaan edes kysynyt? Kysyminen ei maksa mitään, mutta voi antaa paljon! Pitäisikö lähettää Pojun juttusille Little Britainista tuttu hypnotisoija Tappara-logon kanssa; Look in to my logo… no tämä nyt oli kevennys vakavaan asiaan.
Aihe: Mikä Tampereen kiekkoilussa nykyään mättää? (Luettu 7639 kertaa)