Olin perjantaina ensimmäistä kertaa paikanpäällä. Lisäsyynä hallille raahautumiseen olivat 6 euron seisomaliput, Marjamäen debyytti ja Mäntylän 500s ottelu sekä tietysti toivo siitä, että joukkueen peli kulkisi vajaan viikon tauon jälkeen.
Ihan ensimmäiseksi on nostettava hattua seurajohdolle noista 6 euron seisomatiketeistä. Nyt ei pitäisi paikanpäälle meno jäädä kenelläkään rahasta kiinni ja kun jengin saa paikalle, tulee varmasti myös lisämyyntiä erilaisten virvokkeiden muodossa. Kuvittelin seisomakatsomoiden olevan aivan täynnä, mutta tilaa olikin reippaasti (jotkut jopa istuivat siellä) ja yleisömäärä jäi 4500 katsojaan. Kulmabaarit seisomakatsomoiden yhteydessä ovat aivan nerokas idea, sillä koskaan ei ole oluen hakeminen ollut näin helppoa. Anniskelualueet voisivat toki olla suuremmatkin, sillä loppukaudesta saattaa jo tulla tungosta.
Myös Marjamäen debyytistä tiedottaminen jo edeltävänä päivänä oli hyvää hereillä oloa markkinointiosastolta, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että asiaa ei sitten kuitenkaan tuotu itse ottelutapahtumassa millään tavalla esiin. Osasyynä toki oli Tuken 500s ottelu ja siihen kuuluvat seremoniat, mutta olisin kaivannut jonkinlaista hehkutusta tällaisen lähes tähtitason hankinnan kunniaksi.
Uusittua alkuseremoniaa on täällä paljon kritisoitu ja voin joiltain osin yhtyä kuoroon. Joukkueen esittelyvideo ja historiikki olivat ihan ok, joskin ylivoimaisesti hauskimmat esittelyt olivat aikanaan ne pelaajien itsensä tekemät videoklipit. Myös uusi fanitusvideo oli ihan siedettävä ja siihen varmasti tottuu kauden aikana. Sen sijaan sisääntulomusiikki oli aivan järkyttävän huono. Se oli niin hengetön kuin sekavakin, eikä nostattanut minkäänlaista fiilistä hallissa. Todella järkyttävän laimea veto. Tunnelma oli siis pohjamudissa jo heti pelin alussa, mutta onneksi Sinioranssit saivat sitä heti nousuun, hienoa kannustusta läpi pelin! Parhaana sisääntulomusiikkina pidän edelleenkin takavuosien Life is Lifea, joka tempaa yleisön taputtamaan kuin itsestään ja on todella mahtipontinen startti ottelulle.
Meikäläinen on aina tykännyt cheerleadereista ja mielestäni tytöt kuuluvat olennaisena osana ottelutapahtumaan. He ovatkin edelleen oikein ihastuttavia, mutta esiintymisasut ovat tällä kaudella aivan järkyttävät. Havaitsin asian jo harjoituskaudella ja taitaa olla sama puvustaja myös naapuriseuralla. En edes tiedä miten noita asuja pitäisi kuvailla. Jollain Liigan pikkuseurojen cheerleadereilla muistan nähneeni yhtä hirveitä kostyymeita, noista kirkkaan oransseista puvuista tulee ihan joku 80-90-luku mieleen. Tämä ei tietenkään ole millään tapaa tyttöjen vika. Myöskään Sparkling Starsin sisääntulomusiikki ei ole aivan yhtä hyvä kuin aiempina kausina, mutta se on todella hieno juttu, että heilläkin on oma "esittäytymisensä" joka pelissä.
Erätauko-ohjelmista on myös annettava plussaa. Ensimmäisellä erätauolla taisi olla tarkkuusammuntakisa ja toisella kiekonheittokisa edesmenneen frisbee-kisan hengessä. Olen usein miettinyt, että mikäli itse ottelutapahtumasta haluaisi tehdä kiinnostavamman, olisi nimenomaan erätauko-ohjelmassa seuroilla parantamisen varaa. Mahdollisuudet olisivat oikeastaan lähes rajattomat. Toisaalta jos ohjelmisto olisi liian kiinnostavaa, alkaisi se syödä lisämyyntiä, kun ihmiset jäisivätkin persuuksilleen taukojen ajaksi. Lisäksi ohjelmisto tietysti maksaa rahaa.
Maalisummeria päästiin pelissä kuulemaan vain kertaalleen, eikä Life is Lifea edeltäneestä sireenistä paljoa jäänyt mieleen. Itse asiassa fiilis oli lähinnä odottava, että koska se oikea maalilaulu pärähtää soimaan. Itse olen tykännyt eniten, kun Life is Life alkaa suoraan heti maalin jälkeen, mutta se on makuasia.
Kokonaisfiilis itse pelissä oli hivenen vaisu, mikä johtui pääasiassa joukkueen hengettömästä peliesityksestä. Kuvaavaa on, että vaikka taklauksia nähtiin paljon, istui yleisö kuin kirkossa sunnuntaipäivänä. Kyseessä oli sentään perjantai ja promilleja varmasti monella veressä enemmän kuin laki sallii. Tästä päästään siihen, että maalit ja raivoisa taistelu ovat kuitenkin lopulta ne, jotka yleisön sytyttävät ja kun niitä ei nähdä, on katsomossakin tuskainen olotila. Toki myös taklaukset sytyttävät hetkellisesti, mutta joukkueen flegmaattisuus ja yrityksen puute tarttuvat yleisöön. Ihan ensimmäinen asia olisikin joukkueen peliesitysten parantaminen kotona. Kaipaan sellaista tappomeininkiä, että täältä ei vastustajat pisteitä helpolla hae!
Mietin myös sitä, voisiko hallille pääsyä jollain tavalla helpottaa. Olin jälleen kerran bussipysäkillä Tappara-paita päällä ja heti tuli joku kysymään, mitkä bussit menevät hallille. Sama toistuu oikeastaan melkein joka kerta eli ihmiset kyselevät pysäkillä, miten Hakametsään pääsee. Mielestäni jollekin näyttävästi koristellulle Hakametsään vievälle bussille olisi aivan selvästi tilausta. Vähän niin kuin aikoinaan Särkänniemen busseissa oli ne pienet viirit katolla, jotain samanlaista voisi keksiä. Itselle ainakin on ollut aina täysi mysteeri, mistä ja milloin tuo jäähallille kulkeva linja 99 menee, vaikka noin 10-15 kotipeliä käyn joka kausi paikanpäällä katsomassa. Kyseistä bussilinjaa ei taida missään kaupungin reittioppaissakaan olla. Laskin myös, että noilla käyntimäärillä minun ei kannata kausaria hankkia, vaan irtoliput tulevat selvästi edullisemmaksi. Ei olisi välttämättä mikään huono ajatus seuralta lanseerata 10 kotipelin sarjakortti, jolla saisi sitoutettua myös niitä faneja, jotka tietävät, etteivät tule läheskään joka peliin pääsemään paikanpäälle.
Ottelutapahtumaan kaipaisin siis lisää tunnetta ja dramaattisuutta niin musiikin kuin kuvan avulla, Sparkling Starsille uudet asut ja hallille pääsyä voisi helpottaa jollain tavalla. Markkinointiosasto on mielestäni tehnyt ihan hyvää työtä (kadunvarsimainokset ovat hieno tempaus, samoin AL:n etusivun ylänurkan muistutus pelipäivästä), mutta parannettavaa olisi vielä paljon. Nyt suoritus on ihan ok, mutta esimerkiksi yksittäisten ottelujen erityislaatuisuutta voisi korostaa lisää ja ylipäätään jengi pitäisi saada heräteltyä pelipäivään paremmin. Nyt siis sitä mielikuvitusta käyttöön! Jollei oma mielikuvitus riitä, niin markkinointia koskeva ideakilpailu kehiin. Sosiaalisesta mediasta ja seuran tiedottamisesta en nyt edes jaksa mainita. Olen itse koulutukseltani markkinointiin erikoistunut tradenomi ja mielestäni paljon olisi vielä tehtävissä.