Se, että saa Paul Baxterin kokemuksen omaavalta valmentajalta luottoa on jo "lupaus jostain" itsessään. Jotain Korhosen on täytynyt osata ja tehdä oikein, ettei miestä viltitetty sen enempää varsinkin alkukaudesta. Tuskin Baxter on tutkinut Mestis-tilastoja ja saanut sieltä ahaa-elämyksen. Mestis on Mestistä, mutta sielläkään ei ihmeitä tehdä, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Kummasti ne Mestiksen kärkipakit saavat liigasopimuksen joka vuosi. Okei, Lasse ei ihmeitä esittänyt Hifkissä mestisscouttauksen jälkeen (muitakin ottajia olisi muuten silloin ollut..), mutta aivan susikausiakaan vuodet eivät olleet.
Vaikeata oli Hifkissä myös Kovasella, joka on hyvin Korhosen tyylinen pelaaja. Kevytjalkainen ja kiekosta elävä. Pistelinkona tunnettu pelaaja, jolta ei fyysisyys onnistu. Hifkin pelityylillä ja NHL-taustan valmentajalla peli on turhan suoraviivaista, jos kykyä ja halua pitää kiekkoa on liikaa. 06-07 kauden pakisto oli Hifkillä liigan kovimpia, jolloin Korhosen vastuu oli olematon. Viime kaudelle Korhoselle ladattiin kovat odotukset monelta suunnalta, koska kovia nimiä ei juuri Heikkisen lisäksi ollut. Cooke oli täysi arvoitus ja petti. Pistetasolla Korhonen ei onnistunut ja Hifkissä täytyy sitten laittaa miestä seinälle, jos haluaa pysyä fanien suosiossa.
Taklaaminen ja väännöt ovat Lassen selkeästi heikkoja puolia, mutta "täysin hyödytön" on aika pahasti sanottu. Mies jäi runkosarjasta 3 plussalle ja kahden näkemäni pelin perusteella, ei miestä mitenkään viety. Hifkin kausitodistusten jakaja Mari Pudas lieneekin perushifkifani: jos matsi hävitään, niin ainakin tappelut voitetaan. Vääntövoima oli mielestäni Tapparankin tämän kauden ykkösparin "heikkous". Näyttävät taklaukset puuttuivat ja nurkkavääntöjä hävittiin. Yllättäen peli pysyi helposti plussalla, toisin kuin vaikkapa yleisön suosikki Salmelalla pleijareissa. Tällä korostan sitä, että se oman pään fyysisyys on usein turhaa pullistelua, vaikka rökittäminen yleisöä miellyttääkin. Toki kaikki vaikutukset eivät näy suoraan tilastoissa, kuten kuluttavuus ja henkinen yliote jne.
Korhosen vahvuudet ja heikkoudet ovat varmasti kaikkien tiedossa. Syksyyn mennessä Tapparan yksilölähtöinen valmennus ajaa mieheen voimaa ja kovuutta. Kädet kun kehittyvät siinä sivussa sopivasti laukauksen suhteen, niin Tapparan kiekollisella ja iloisella pelitavalla meillä saattaa olla jo ensi keväänä käsissä "köyhän miehen Aalto". Sen verran miesten historiatkin muistuttavat toisiaan, kuten joku aikaisemmin kirjoitteli. Ensi vuoden syksy näyttää paljon.
Jos ei, niin Leinosen tulospainoitteinen palkkaus mahdollistaa pienen ja halvan roolin aina Lekissä asti. Who dares wins..
